Kirkko pelastaa - Jeesus ei.

Hmm...

Ortodoksisen uskon mukaan ihminen, joka elää ortodoksikirkon ulkopuolella uskoen Jeesukseen vapahtajanaan eli on ns. uskossa, ei pelastu, vaan joutuu helvettiin. Tämä johtuu siitä, että häntä ei ole kastettu ortodoksikirkon jäseneksi, hän ei harjoita Marian palvontaa, ei ole nöyränä papiston edessä, ei kumarra ikoneja eikä rukoile suojeluspyhimyksiä. Kirkon ulkopuolella ei siis ole pelastusta. Miksi te näin uskotte? Miksi te uskotte, että Jeesus ei pelasta, vaan ortodoksikirkko pelastaa ja että Jumalan ja ihmisen välille tarvitaan hierarkia, traditio, liturgia ja paljon erilaisia tekoja, ennen kuin ihminen voi pelastua?

22

946

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kysymällä oppii

      Olet tainnut ymmärtää lukemasi (?) joten pahasti väärin! Kannattaisi ehkä kääntyä jonkun ortodoksisen papin puoleen ja kysellä vähän tarkemmin näitä asioita, kun lukeminen ei näytä niitä sinulle avanneen, ehkä luetun ymmärtämisen puutteessa...!

    • yx ortodoksi

      kantaa, voiko Kirkon ulkopuolella pelastua. Jumala sen yksin tietää. Tiedämme vain, että Kirkko on tarkoitettu meille pelastuksen arkiksi.

    • ei osaa lukea

      Mariaa ei palvota. Miten tämä voi olla NIIN vaikea ymmärtää!!! Jumala on ainut jota palvotaan. Ei ketään ihmistä.

      • totuus esiin

        vastata kysymykseen. Miksi otat esiin vain (virheellisen) Maria-käsityksen?
        Jeesus oli juutalainen ja noudatti aikansa juutalaisia tapoja, pukeutumista ym. Mistä ihmeestä nämä ortodoksikirkon opit on keksitty? Ei Jeesus ainakaan mitään tuommoisia opettanut. Eikä koko Uudessa Testamentissa opeteta teikäläisten muotomenoja.


    • "Kristuksen risti on kristittyjen yhteinen tunnusmerkki. Alkukristillisistä ajoista ristiä on käytetty siunauksen ja rukouksen ulkonaisena muotona. Rukoillessamme me oikealla kädellämme teemme ristinmerkin. Risti muodostuu ylitsemme kun oikean kätemme yhteenliitetyillä sormillamme kosketamme otsaa, rintaa sekä oikeata ja vasenta olkapäätämme. Tehtyämme näin ristinmerkin me nöyrästi kumarramme ristin ja näkymättömänä läsnäolevan Jumalan edessä.

      Ristinmerkki on samalla sanaton uskontunnustuksemme.
      Risrinmerkissä
      - kolme yhteenliitettyä sormea" (peukalo, etusormi ja keskisormi) "merkitsevät: uskomme yhteen kolmipersoonaiseen Jumalaan - Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen;
      - sormet ovat samalla korkeudella: uskomme, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat jumaluutensa puolesta samanarvoisia ja kaikki kolme ottavat osaa meidän pelastukseemme;
      - kaksi muuta, kämmentä vasten painettua sormea" ( nimetön ja pikkusormi) " merkitsevät: uskomme. että Jeesus Kristus oli sekä Jumala että ihminen ja siten teki meille ihmisille mahdolliseksi lähestyä Jumalaa ja pelastua Hänessä." (Suora lainaus Ortodoksisen Veljestön kustantamasta Rukouskirjasta, Jyväskylä 2003).

    • "Pelastus on vapautumista meitä hallitsevasta synnistä ja yhdistymistä Jumalan kanssa omassa sydämessämme.

      Jumalan sana kertoo meille, mitä Jumala on tehnyt ja jatkuvasti tekee pelastaakseen meidät yhteyteensä. Koska ihminen on vapaa olento, yhteys Jumalan kanssa voi toteutua vain siten, että ihminen taipuu siihen vapaasti Jumalan osoittamalla tavalla.

      Sydämen puhdistaminen ja sen kautta Jumalan näkeminen (Matt. 5:8) eli Jumalan valtakunnan löytäminen toteutuu meissä sitä mukaa kuin me
      - kaikin voimin pyrimme kaikessa täyttämään Jumalan tahdon eli Kristuksen evankeliumin käskyt (Matt. luvut 5-7);
      - saamme seurakunnan" (eli kirkon) "jäseninä pyhissä sakramenteissa Jumalan tahdon täyttämiseen tarvittavan armovoiman ja
      - käymme jatkuvaa sisäistä rukouskilvoitteleua.

      Koska pelastus tuli meille mahdolliseksi vain Kristuksen kautta, niin me rukoilemme Kristuksen nimessä, kuten Hän on meitä neuvonut tekemään. Yhä toistuvat ristinmerkkimme ilmaisevat, että meille syntisille on mahdollista rukoilla kaikkipyhää Isää vain Hänen Poikansa ristinkuoleman ansiosta.

      Pelastukseemme ottavat osaa Pyhän Kolminaisuuden kaikki kolme persoonaa. Jumalan Isän hyvästä tahdosta Pojan ansioitten tähden seurakunnassa vaikuttava Pyhä Henki uudestisynnyttää, puhdistaa ja pyhittää meidät pyhissä sakramenteissa. Siksi kohdistaessamme rukouksemme jollekin Pyhän Kolminaisuuden persoonalle erikseen me kuitenkin päätämme rukouksemme ylistämällä Pyhää Kolminaisuutta - Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

      Meidän rukouksemme on vain rengas siinä rukouksien ketjussa, joka jatkuu aikojen alusta iankaikkisuuteen: Jumalaa on alati ylistetty, me ylistämme Häntä nyt, tulevat sukupolvet tulevat Häntä ylistämään aina ja Jumalan valtakunnassa jatkuu ylistys iankaikkisesta iankaikkiseen. Näin rukouksemme liittyy rukousten valtavaan saattoon, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus sekä toisaalta näkyvä ja näkymätön seurakunta yhtyvät". (Rukouskirja, Ortodoksinen Veljestö, Jyväskylä 2003).

    • tonttu torvinen

      ja me Kristukseen kastetut olemme tämän Ruumiin jäseniä. Tarvitsee tulla kastetuksi, mirhalla voidelluksi ja pyrkiä elämään Kristuksen Kirkon mukaista elämää. Jumala päättää kuka sitten pelastuu, meidän tulee elää niin että pelastus olisi mahdollinen. Meille on annettu Kirkon sakramentaalinen elämä, jotta voisimme jo tässä ajassa tulla osallisiksi iankaikkisuudesta. Meille on annattu suuri aarre vartioitavaksi, Kristuksen Kirkko jota meidän tulee rakastaa ja siirtää sen elämä eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.
      Tätä on kristityn elämä, pyhityksen tie jota jokainen voi halutessaan seurata.

    • Unam Sanctam

      Pyhä Rooman Kirkko opetti 4. lateraanikonsiilissa vuonna 1215:

      "Yksi on uskovien maailmanlaajuinen kirkko, jonka ulkopuolella kukaan ei pelastu"

      Paavi Bonifacius VIII julisti vuonna 1302: ”Lisäksi julistamme, toteamme ja määrittelemme, että jokaiselle ihmisolennolle on pelastukselle tarpeellista olla paavin alamainen."

      Jeesuksen Kristuksen sanoin: "Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa." Matt. 12:30

      • +M+

        Hyvä Unam Sanctam, uskot siis niin kuin katolinen kirkko opettaa. Tiesitkö että mm: Benedictus XVI ei usko, että ihmisten olisi välttämätöntä olla alamaisia paaville. Hän ei myöskään pidä uskoa Jeesukseen välttämättömänä.

        Onko hän siis harhaoppinen?
        Jos hän on voiko hän olla paavi?


      • Sede vacante
        +M+ kirjoitti:

        Hyvä Unam Sanctam, uskot siis niin kuin katolinen kirkko opettaa. Tiesitkö että mm: Benedictus XVI ei usko, että ihmisten olisi välttämätöntä olla alamaisia paaville. Hän ei myöskään pidä uskoa Jeesukseen välttämättömänä.

        Onko hän siis harhaoppinen?
        Jos hän on voiko hän olla paavi?

        Vapaamuurarit, jumalankieltäjät, libertiinit ja marxilaiset valloittivat kirkon johtovirat sisältäpäin 1960-luvun alkuun mennessä. Pantiin toimeen kauan valmisteltu pahamaineinen Vatikaanin 2. konsiili, oikea "saatanan kirkolliskokous", jossa ääriliberaalit uudistukset ajettiin väkisin läpi taitavasti orkestroidulla operaatiolla. Vanha liturgia tuhottiin, vanhoista dogmeista luovuttiin. Myöhemmin Paavali VI kumarsi antikristuksen "Yhdistyneitä kansakuntia", Johannes Paavali II suuteli Koraania ja mielisteli pakanoita, Benedictus XVI nöyryytti itseään juutalaisten edessä.

        Katolinen kirkko on lähestulkoon ajettu alas, ylpeä uskon linnake suistettu maan tomuun. Rapparit voittivat taistelun... mutta eivät sotaa. Tulee vielä aika jolloin oikea paavi palaa hallitsemaan oikeauskoisia Pyhän Pietarin istuimelta.


      • Ihan pelottaa
        Sede vacante kirjoitti:

        Vapaamuurarit, jumalankieltäjät, libertiinit ja marxilaiset valloittivat kirkon johtovirat sisältäpäin 1960-luvun alkuun mennessä. Pantiin toimeen kauan valmisteltu pahamaineinen Vatikaanin 2. konsiili, oikea "saatanan kirkolliskokous", jossa ääriliberaalit uudistukset ajettiin väkisin läpi taitavasti orkestroidulla operaatiolla. Vanha liturgia tuhottiin, vanhoista dogmeista luovuttiin. Myöhemmin Paavali VI kumarsi antikristuksen "Yhdistyneitä kansakuntia", Johannes Paavali II suuteli Koraania ja mielisteli pakanoita, Benedictus XVI nöyryytti itseään juutalaisten edessä.

        Katolinen kirkko on lähestulkoon ajettu alas, ylpeä uskon linnake suistettu maan tomuun. Rapparit voittivat taistelun... mutta eivät sotaa. Tulee vielä aika jolloin oikea paavi palaa hallitsemaan oikeauskoisia Pyhän Pietarin istuimelta.

        Ajatella, että jotkin ihmiset todella ovat tuota mieltä!


    • "Enkelit, Vapahtajan sanojen mukaan, seuraavat elämäämme. Niin tekevät muutkin riemuitsevan taivaallisen seurakunnan vanhurskaat asukkaat. Jumalan armon avulla sydämensä puhdistaneet vanhurskaat, joita me nimitämme pyhiksi, rukoilivat jo täällä ajassa kaikkien, mutta varsinkin synnin kanssa kamppailevien lähimmäistensä puolesta. Tätä rakkauden palvelusta he nyt jatkavat kirkkauden valtakunnassa ja rukoilevat Kaikkivaltiaan istuimen edessä varsinkin niiden puolesta, jotka pyytävät heidän esirukouksiaan.

      Kristillisen kirkon kokemus osoittaa, että Pyhän Äidin esirukouksien voima on suuri. Tämän uskomme ja kokemuksemme me ilmaisemme rukouslauseella: Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät. Näin tunnustamme, että puhdas Neitsyt äidinrukouksillaan voi anoa Pojaltansa meille pelastusta sekä ajallisista onnettomuuksista että sielumme kadotuksesta.

      Pyytäessämme pyhien esirukouksia me nöyrästi tunnustamme omien rukouksiemme heikkouden.

      Rukousyhteydessämme pyhiin me koemme heissä jo toteutuneen pelastuksen todellisuutta. Ylistäessämme pyhiä me korostamme heissä tapahtunutta Jumalan pelastustekoa, Pyhän Hengen työtä - sitä jo toteutunutta pelastusta, jota kohti me vasta riennämme.

      Jumalalle kuuluvaa palvontaa me osoitamme yksin Pyhälle Kolminaisuudelle - Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, ja lunastajamme ja ainoa välimiehemme on Jeesus Kristus."

      • Hmm...

        Onko siitä ollut kenellekään todistettavasti hyötyä, että kuolleet pyhimykset ovat rukoilleet syntiensä kanssa kamppailevien ortodoksien puolesta? Ovatko nämä ortodoksit muuttuneet paremmiksi ihmisiksi ja luopuneet synneistään?


      • Hmm... kirjoitti:

        Onko siitä ollut kenellekään todistettavasti hyötyä, että kuolleet pyhimykset ovat rukoilleet syntiensä kanssa kamppailevien ortodoksien puolesta? Ovatko nämä ortodoksit muuttuneet paremmiksi ihmisiksi ja luopuneet synneistään?

        vastauksen voit löytää vain itse. Toisten puolesta on hankala vastata. Omasta puolestani voin vain rukoilla: Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, sinun puhtaimman Äitisi ja kaikkien pyhien ihmisten esirukouksien tähden armahda minua, syntistä.

        Rukoile. Rukouksen oppii parhaiten rukoilemalla. Samoin kuin esim. polkupyörällä ajamisen oppii vain... tiedät kyllä miten.


    • öljyä lampussa

      että vain Kirkon sisällä pelastuu... MUTTA: Kirkko = Ekklesia = kaikki pyhät, Kristukseen uskovat. Se on uskovien seurakunta, jolla ei ole näkyviä rajoja. Seurakunta = Ekklesia = Kirkko EI OLE Kristus vaan Kristuksen morsian!
      Kristuksen seurakunta, kirkko, on YKSI, siihen kuuluvat KAIKKI uudestisyntyneet ihmiset, jotka uskovat Jeesukseen ja tekevät Isän tahdon. He pelastuvat. Mihin maalliseen 'kirkkokuntaan' kukakin kuuluu -tai kuulkuuko mihinkään- on täysin eri ja toisarvoinen asia.

      • protestanttishenkisestä vastauksesta. Kun nyt kuitenkin kirjoitellaan ortodoksisuus-palstalla, niin ehkä ortodoksinen vastaus olisi paikallaan. Minulla on tapana puhua suulla suuremalla. Siksi nytkin jatkan samalla linjalla. Seuraava teksti on suora lainaus piispa Paavalin kirjasesta "Miten uskomme" vuodelta 1955.

        "Ortodoksinen kirkko käyttää tavallisesti itsestään vain yksinkeratisesti nimitystä Kirkko, kuten kreikkalaiset vanhastaan käyttävät nimitystä kristityt tarkoittaessaan ortodokseja. Tämä ei ole ylimielisyyttä toisia kristillisiä kirkkokuntia kohtaan, vaan johtuu siitä historiallisesta tosiasiasta, että idän ortodoksinen kirkko on elimellisesti se sama seurakunta, joka sai alkunsa Jerusalemissa Pyhän Hengen vuodatuksesta ja joka monissa jo Apostolien tekojen kirjassa mainituissa paikoissa apostolien levittämänä on säilynyt samana läpi koko kristillisen kirkon historian. Tästä huolimatta ortodoksinen kirkko ei käytä historiallista alkuperäänsä sen enempää itseänsä mainostamaan, minkä todeten eräs luterilainen kirkon ystävä sattuvasti sanoikin, ettei ortodoksisen kirkon tarvitse todistella olevansa alkuseurakunta, riittää, kun se yksinkertaisesti on sitä.

        Vastaako sitten nykypäivien ortodoksinen kirkko sitä mielikuvaa, mikä yleensä on apostolien aikaisesta seurakunnasta? Tähän voidaan vastata: Yhtä paljon kuin joku täysi-ikäinen ihminen vastaa hänestä lapsena otettua kuvaa. Varttumisestaan huolimatta 20. vuosisadalla kirkko on hengeltään täsmälleen sama kuin lapsuutensa aikana.

        Kristuksen ilmestyminen "ajan täyttyessä" (Mark. 1:15) oli määräaikainen tapahtuma. Samoin myös Pyhän Hengen vuodatus "lupauksen täyttyessä" (Ap.t. 1:4) oli ajassa täysin määrätty historiallinen tapahtuma, joka ratkaisevasti merkitsee seurakunnalle eli kirkolle "voimaa korkeudesta" (Luuk. 24:49) ja "totuuden Henkeä" (Joh. 16:13). Tästä johtuen kirkko uskoo, että vaikka myöhempien historian kuluessa uusien kirkkojen perustaminen saattaakin tapahtua Jumalan sallimuksesta ja vaikka nämä voivat omata toiminnassaan uskonsa määrän mukaisesti Pyhän Hengen armoa, niin historiallisessa Pyhän Hengen vuodatuksessa kerran annettua armon täyteyttä ei enää toistamiseen vuodateta.

        "Kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen" (Joh. 16:13), kuului Kristuksen lupaus, ja siksi tämän lupauksen tultua täytetyksi apostoli antaakin juuri "elävän Jumalan seurakunnalle" nimityksen "totuuden pylväs ja perustus" (1 Tim. 3:15). Tuo luvattu "kaikki totuus" annettiin kirkolle Pyhän Hengen vuodatuksessa, mutta sen määritteleminen inhimillisen kielen ahtaisiin puitteisiin kesti vuosisatoja, koko patristisen eli kirkkoisien aikakauden. Ja vaikka isien oppineisuus, ajatuksen syvyys ja selkeys sekä heidän elämänsä enkelimäinen puhtaus ovat tunnettuja, eivät nämä tekijät yksin ole takeena myöhemmän ajan kristityille isien ajalta perityn totuuden ehdottomuudesta, vaan seurakunnalle annettu totuuteen johdattava ja sitä varjeleva Pyhän Hengen voima. Eivät vain uskondogmien muodot ole kehittyneet pitkän ajan kuluessa, vaan koko hengellinen elämä, josta uskondogmit ovat vain eräs ilmaus, kehittyi Kristuksen mystillisen ruumiin (1 Kor. 12:27) varttuessa "Kristuksen täyteyden täyden iän määrään" (Ef. 4:13). Elottomalta restauraatiolta vaikuttaa kirkosta katsoen jokainen yritys luoda apostolinen seurakunta ohi tuhannen vuoden aikana kirkossa tapahtuneen Pyhän Hengen työn.

        Kuten Kristuksella oli sekä jumalallinen että inhimillinen luonto, niin on myös kirkolla. Inhimillisen luontonsa puolesta kirkko on altis inhimillisille erehdyksille, heikouksille ja puutteelisuuksile, mutta sillä on lohdutuksenaan lupaus: "Minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita" (Matt. 16:18). Tämä merkitsee sitä, että vaikka ajan myrskyt saattavatkin raastaa kirkon inhimillistä olemusta, eivät ne kykene sitä lopullisesti voittamaan, kunnes Jumalan maailmanhallinnassa toteutuu seuraava vaihe, Kristuksen toinen tuleminen. Siihen asti tulee ensimmäisenä helluntaipäivänä perustettu seurakunta säilymään totuuden Hengen varjeluksessa tunnusmerkkeinään apostolinen pappeus, seitsemän pyhää mysteriota eli sakramenttia ja kirkon kollektiivisen kokoemuksen eli tradition rikkaus."


      • Ortodoksit ovatkin
        sami44kuupas kirjoitti:

        protestanttishenkisestä vastauksesta. Kun nyt kuitenkin kirjoitellaan ortodoksisuus-palstalla, niin ehkä ortodoksinen vastaus olisi paikallaan. Minulla on tapana puhua suulla suuremalla. Siksi nytkin jatkan samalla linjalla. Seuraava teksti on suora lainaus piispa Paavalin kirjasesta "Miten uskomme" vuodelta 1955.

        "Ortodoksinen kirkko käyttää tavallisesti itsestään vain yksinkeratisesti nimitystä Kirkko, kuten kreikkalaiset vanhastaan käyttävät nimitystä kristityt tarkoittaessaan ortodokseja. Tämä ei ole ylimielisyyttä toisia kristillisiä kirkkokuntia kohtaan, vaan johtuu siitä historiallisesta tosiasiasta, että idän ortodoksinen kirkko on elimellisesti se sama seurakunta, joka sai alkunsa Jerusalemissa Pyhän Hengen vuodatuksesta ja joka monissa jo Apostolien tekojen kirjassa mainituissa paikoissa apostolien levittämänä on säilynyt samana läpi koko kristillisen kirkon historian. Tästä huolimatta ortodoksinen kirkko ei käytä historiallista alkuperäänsä sen enempää itseänsä mainostamaan, minkä todeten eräs luterilainen kirkon ystävä sattuvasti sanoikin, ettei ortodoksisen kirkon tarvitse todistella olevansa alkuseurakunta, riittää, kun se yksinkertaisesti on sitä.

        Vastaako sitten nykypäivien ortodoksinen kirkko sitä mielikuvaa, mikä yleensä on apostolien aikaisesta seurakunnasta? Tähän voidaan vastata: Yhtä paljon kuin joku täysi-ikäinen ihminen vastaa hänestä lapsena otettua kuvaa. Varttumisestaan huolimatta 20. vuosisadalla kirkko on hengeltään täsmälleen sama kuin lapsuutensa aikana.

        Kristuksen ilmestyminen "ajan täyttyessä" (Mark. 1:15) oli määräaikainen tapahtuma. Samoin myös Pyhän Hengen vuodatus "lupauksen täyttyessä" (Ap.t. 1:4) oli ajassa täysin määrätty historiallinen tapahtuma, joka ratkaisevasti merkitsee seurakunnalle eli kirkolle "voimaa korkeudesta" (Luuk. 24:49) ja "totuuden Henkeä" (Joh. 16:13). Tästä johtuen kirkko uskoo, että vaikka myöhempien historian kuluessa uusien kirkkojen perustaminen saattaakin tapahtua Jumalan sallimuksesta ja vaikka nämä voivat omata toiminnassaan uskonsa määrän mukaisesti Pyhän Hengen armoa, niin historiallisessa Pyhän Hengen vuodatuksessa kerran annettua armon täyteyttä ei enää toistamiseen vuodateta.

        "Kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen" (Joh. 16:13), kuului Kristuksen lupaus, ja siksi tämän lupauksen tultua täytetyksi apostoli antaakin juuri "elävän Jumalan seurakunnalle" nimityksen "totuuden pylväs ja perustus" (1 Tim. 3:15). Tuo luvattu "kaikki totuus" annettiin kirkolle Pyhän Hengen vuodatuksessa, mutta sen määritteleminen inhimillisen kielen ahtaisiin puitteisiin kesti vuosisatoja, koko patristisen eli kirkkoisien aikakauden. Ja vaikka isien oppineisuus, ajatuksen syvyys ja selkeys sekä heidän elämänsä enkelimäinen puhtaus ovat tunnettuja, eivät nämä tekijät yksin ole takeena myöhemmän ajan kristityille isien ajalta perityn totuuden ehdottomuudesta, vaan seurakunnalle annettu totuuteen johdattava ja sitä varjeleva Pyhän Hengen voima. Eivät vain uskondogmien muodot ole kehittyneet pitkän ajan kuluessa, vaan koko hengellinen elämä, josta uskondogmit ovat vain eräs ilmaus, kehittyi Kristuksen mystillisen ruumiin (1 Kor. 12:27) varttuessa "Kristuksen täyteyden täyden iän määrään" (Ef. 4:13). Elottomalta restauraatiolta vaikuttaa kirkosta katsoen jokainen yritys luoda apostolinen seurakunta ohi tuhannen vuoden aikana kirkossa tapahtuneen Pyhän Hengen työn.

        Kuten Kristuksella oli sekä jumalallinen että inhimillinen luonto, niin on myös kirkolla. Inhimillisen luontonsa puolesta kirkko on altis inhimillisille erehdyksille, heikouksille ja puutteelisuuksile, mutta sillä on lohdutuksenaan lupaus: "Minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita" (Matt. 16:18). Tämä merkitsee sitä, että vaikka ajan myrskyt saattavatkin raastaa kirkon inhimillistä olemusta, eivät ne kykene sitä lopullisesti voittamaan, kunnes Jumalan maailmanhallinnassa toteutuu seuraava vaihe, Kristuksen toinen tuleminen. Siihen asti tulee ensimmäisenä helluntaipäivänä perustettu seurakunta säilymään totuuden Hengen varjeluksessa tunnusmerkkeinään apostolinen pappeus, seitsemän pyhää mysteriota eli sakramenttia ja kirkon kollektiivisen kokoemuksen eli tradition rikkaus."

        ensisijaisesti ortodokseja, eivät Jumalaan uskovia kristittyjä. Tahtoo sanoa, että tykkäävät enemmän omista ihmistekoisista ortodoksiopeistaan ja traditioistaa enemmän kuin mitä Pyhä Henki ilmoittaa Kumalasta ja Hänen tahdostaan.

        En sano, etteikö poikkeuksiakin olisi, kaikissa kirkkokunnissa lienee oikeita uskoviakin. Ortodoksisuus ei todellakaan ole alkukirkollisuutta! Alkukirkossa ei kultaa kumarrettu eikä pyhimyten ikoneja.

        -a Christian, not a churchian


      • Ortodoksit ovatkin kirjoitti:

        ensisijaisesti ortodokseja, eivät Jumalaan uskovia kristittyjä. Tahtoo sanoa, että tykkäävät enemmän omista ihmistekoisista ortodoksiopeistaan ja traditioistaa enemmän kuin mitä Pyhä Henki ilmoittaa Kumalasta ja Hänen tahdostaan.

        En sano, etteikö poikkeuksiakin olisi, kaikissa kirkkokunnissa lienee oikeita uskoviakin. Ortodoksisuus ei todellakaan ole alkukirkollisuutta! Alkukirkossa ei kultaa kumarrettu eikä pyhimyten ikoneja.

        -a Christian, not a churchian

        vastaisin? Vaikka näin: Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.


      • Ortodoksit ovatkin kirjoitti:

        ensisijaisesti ortodokseja, eivät Jumalaan uskovia kristittyjä. Tahtoo sanoa, että tykkäävät enemmän omista ihmistekoisista ortodoksiopeistaan ja traditioistaa enemmän kuin mitä Pyhä Henki ilmoittaa Kumalasta ja Hänen tahdostaan.

        En sano, etteikö poikkeuksiakin olisi, kaikissa kirkkokunnissa lienee oikeita uskoviakin. Ortodoksisuus ei todellakaan ole alkukirkollisuutta! Alkukirkossa ei kultaa kumarrettu eikä pyhimyten ikoneja.

        -a Christian, not a churchian

        näin: "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." (Joh. 3:36).


      • Ortodoksit ovatkin kirjoitti:

        ensisijaisesti ortodokseja, eivät Jumalaan uskovia kristittyjä. Tahtoo sanoa, että tykkäävät enemmän omista ihmistekoisista ortodoksiopeistaan ja traditioistaa enemmän kuin mitä Pyhä Henki ilmoittaa Kumalasta ja Hänen tahdostaan.

        En sano, etteikö poikkeuksiakin olisi, kaikissa kirkkokunnissa lienee oikeita uskoviakin. Ortodoksisuus ei todellakaan ole alkukirkollisuutta! Alkukirkossa ei kultaa kumarrettu eikä pyhimyten ikoneja.

        -a Christian, not a churchian

        protestanteilla on kumma tarve asettaa Kristus ja Hänen kirkkonsa toistensa vastakohdiksi. Miksi näin?


      • ratlos
        Ortodoksit ovatkin kirjoitti:

        ensisijaisesti ortodokseja, eivät Jumalaan uskovia kristittyjä. Tahtoo sanoa, että tykkäävät enemmän omista ihmistekoisista ortodoksiopeistaan ja traditioistaa enemmän kuin mitä Pyhä Henki ilmoittaa Kumalasta ja Hänen tahdostaan.

        En sano, etteikö poikkeuksiakin olisi, kaikissa kirkkokunnissa lienee oikeita uskoviakin. Ortodoksisuus ei todellakaan ole alkukirkollisuutta! Alkukirkossa ei kultaa kumarrettu eikä pyhimyten ikoneja.

        -a Christian, not a churchian

        leveilevät sillä, että heidän käsityksensä edustavat ehdotonta alkuperäistä totuutta, niin pekkaa pahemmaksi eivät jää vapaat suuntauksetkaat. Retoriikka on vaan toisenlaista. Vapaat suuntaukset puhuvat mielellään niin, että heidän uskonsa ja tietonsa Jumalasta ovat jollakin tavoin suorempia, välittömämpiä ja aidompia kuin vaikkapa ortodoksien. Suhde on jotenkin henkilökohtaisempi.

        Tällainen näkemys on naiivi ja täyttä puppua. Niin ortodoksi kuin helluntalainenkin muodostaa uskonnolliset mielipiteensä tulkitsemalla (lukemalla) Raamattua suoraan tai tulkitsemalla muitten tulkintoja Raamatusta, eli lukemalla kommentaareja ja oppikirjoja ja kuuntelemalla ja keskustelemalla. Tämä prosessi on "ihmistekoinen" halusit niin tai et. Suoraa tulkkaamatonta tietoa ei ole olemassa. Täytyy muistaa, että vuorisaarna on suoraa Jumalan puhetta. Miksi siitä kuitenkin väitellään? Vaikka Jeesus ilmestyisi Stadikalle puhumaan täydelle katsomolle, niin tilanne ei muuttuisi miksikään. Kohta taas kiisteltäisiin, mitä Jeesus tarkoitti. Näin se menee.

        Esittämilläsi perusteluilla et siis saa kohotetuksi itseäsi ortodokseja ylemmäs. Muhimme samassa liemessä. Siinä olet kuitenkin oikeassa, ettemme ole alkukirkko. Eikö se alkukirkko ollut pitkän prosessin lähtölaukaus pikemminkin kuin päämäärä ja korkein huipentuma?


    • Anonyymi

      Hmm..
      Niinhän se taitaa olla.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      111
      2892
    2. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      30
      2395
    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      22
      2344
    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      108
      1976
    5. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      114
      1650
    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      170
      1365
    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      288
      1188
    8. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      80
      1044
    9. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      71
      1034
    10. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      247
      1023
    Aihe