Lahdenperä soittaa

Olin keittänyt iltapuuron lapsille ja yritin vahtia nuorimmaisen syömistä. Hän oli hieman riehakkaalla päällä ja heitteli vanhemman yllytyksestä puuroa lattialle. Mutta en minä hermostunut, minulla oli muuta seurattavaa. Vaimo oli tullut suihkusta ja lakkasi varpaankynsiään. Hänellä oli hyvin istuvat, kalliit rintaliivit ja valkoiset, pitsikoristeiset pikkuhousut. Ne olivat Lahdenperän lahja, ja Lahdenperä ne kohta hotellissa riisuukin. Hän soitti alkuviikosta ja sanoi tulevansa paikkakunnalle. Oliko vaimo valmis? Vaimo oli. Kuukautiset juuri sopivasti loppuisivat, vaimo laski. Se innosti Lahdenperää ja hän pyysi, että ehdottomasti säästäisin vaimoni hänelle "korkattavaksi". Lupasin säästää. Onhan minullekin kiihottavaa tietää, että vaimo lähtee armastelemaan miehen puutteessa. Minä jään tänne vastaavasti naisen tarpeeseen. Lahdenperä nauttii, kun tietää minun kärvistelevän. Mutta mielelläni minä odotan. On sakeampaa sitten yöllä, vaimon palatessa. Halasin vaimoa hyvästiksi eteisessä, pistin lapset nukkumaan ja avasin television. Mitään mielenkiintoista sieltä ei tullut, se yksi ajatus vain pyöri mielessä. He ovat nyt kynttiläillallisella, arvelin. He syövät pitkään, venyttävät esimielihyvää. Lahdenperä on herkuttelija. Hän pitää vaimoa kädestä, juttelee ja kypsyttää hitaasti, rakastelee silmillään. Tanssimassa käydään välillä, ehkä joku toinenkin reissaava liikemies hakee vaimoani lattialle. Siitä Lahdenperä pitää, vaimo on kertonut. He olivat kerran kylpylässä höyrysaunassa, me olimme siellä kolmistaan, ja vaimon piti paljastaa itseään muille saunojille. Siitäkin tulisi oma juttunsa. Kylpylässä oli venäläisiä turisteja, uhkeita venakoita, ja rohkeita nekin. Mitenkäs Rahikainen tokaisikaan Linnan Sotaromaanissa "Vennään naisesta", että "minkälainen sillä lie se lintunen". Samanlaiselta tuo näytti. Minulla on jo kulli kovana, sillä arvelen, että kohta siirrytään Lahdenperän huoneeseen. Vaimo on pidättynyt viikon ja arvaan, että lahjapöksyt ovat limassa. He yhtyvät yleensä heti ja siekailematta, vaimo on kertonut, ja siksi hänellä on pessaari jo kotoa lähtiessä. Lahdenperä käskee vaimon riisuutumaan ja käymään nelinkontin sängylle odottamaan. Siellä vaimo jo onkin, kuvittelen, kurkistelee uteliaana olkansa yli. Turvonnut mätäs on auliisti raollaan. Lahdenperä seisoo ilkosillaan hänen selkänsä takana, kärsä ojossa, ja näppäilee kännykkäänsä. Kohta puhelin soikin. "Hei", kuulen tutun äänen, "täällä Lahdenperä." "No terve", ilahdun. "Minä kohta alan pitää vaimoasi hyvänä", Lahdenperä jatkaa. "Eukkosi on tuossa kontillaan ja oikein lupaavasti vilkuttaa karvarukkasta. Minä pistän kännykän tähän sängylle, niin saatat kuulla lätkeen ja litinän. Minulla on kiveksissä kolmen päivän siimahännät, lataus virkeimmillään, joten varmaan meistä ääntä lähtee." "Selvä", sanon, ja taisi minullakin äänikin värähtää. "Tai odotas", Lahdenperä jatkaa. "Vaimosi on vielä sen verran järjissään, että minäpäs annan hänen selostaa mulkun työntymisen suorana lähetyksenä. Voit sitten huutaa meille kannustusta."