On tunnettu tosiasia ihmisten tarve pitää lemmikkieläimiä. Nuo luontokappaleet antavat meille tämän ihmisrodun yläpäässä oleville jotakin omassa hellyyttävässä uskollisuudessaan ja kiintymyksessään, jota emme ehkä aina saa lajikumppaneiltamme:D Me kun olemme niin yksilöitä omine aatoksinemme.
Kissan tai koiran pyyteetön kiintymys meihin hellyttää meitä, jopa vanhat ja jo omaan maailmaansa uppoutuneet vanhainkodin asukitkin kokevat hellyyttä nähdessään vierailevan koiran, joka suhtautuu ihmisiin ihan luottavaisesti, vain rakastaen.
Olin niin iloinen keskustellessani hetken nuorimmaiseni kanssa, jolla on Kennel ja on koiran kasvattaja, kun Prian synnytys oli ohi, ja 10 pentua näki päivänvalon. Tuo määrä kertoo hoidon ja kasvattajan onnistumisesta:D Bernin paimenkoirat saavat "normaalisti" n. 5-6 pentua, mutta nuorimmaiseni on saanut nimeä jo hyvänä kasvattajana ja jalostajanakin Kennelmaailmassa. Väsynyt oli valvomisen jälkeen ja menee nulkkumaan nyt, laittaen kuitenkin kellon soimaan, tarkastaen, että kaikki on hyvin.
On äidille hyvää tekevää kuulla, kuinka vastuuntuntoisesti hän huolehtii yrityksestään, tietoisena kuinka monille on tullut ystävä ja perheenjäsen.
Itse olen saanut kokea myös mitä merkitsee koiran uskollisuus ja älykkyyskin, ja onnellinen olen, että tyttäreni suhtautuu juuri niinkuin kuuluu, rakastaen Kennelissään olevia koiria, eikä koskaan ole teettänyt pentuja, ennenkuin emä on siihen kypsä. Paljon vaatii, joskin antaa sekä kuntoa, että seuraa kävellä joka ilta tunnin lenkin koiriensa kanssa, ja pysähtyä sitten koirapuistossa jututtamassa muita ihmisiä:D
Saaressa saavat olla vapaana monta kuukautta kesäisin, joten hyviä yksilöitä lähtee jälleen maailmalle kahden kuukauden kuluttua:D Ps** Kiitollinen äiti.
Kissan tai koiran pyyteetön kiintymys meihin hellyttää meitä, jopa vanhat ja jo omaan maailmaansa uppoutuneet vanhainkodin asukitkin kokevat hellyyttä nähdessään vierailevan koiran, joka suhtautuu ihmisiin ihan luottavaisesti, vain rakastaen.
Olin niin iloinen keskustellessani hetken nuorimmaiseni kanssa, jolla on Kennel ja on koiran kasvattaja, kun Prian synnytys oli ohi, ja 10 pentua näki päivänvalon. Tuo määrä kertoo hoidon ja kasvattajan onnistumisesta:D Bernin paimenkoirat saavat "normaalisti" n. 5-6 pentua, mutta nuorimmaiseni on saanut nimeä jo hyvänä kasvattajana ja jalostajanakin Kennelmaailmassa. Väsynyt oli valvomisen jälkeen ja menee nulkkumaan nyt, laittaen kuitenkin kellon soimaan, tarkastaen, että kaikki on hyvin.
On äidille hyvää tekevää kuulla, kuinka vastuuntuntoisesti hän huolehtii yrityksestään, tietoisena kuinka monille on tullut ystävä ja perheenjäsen.
Itse olen saanut kokea myös mitä merkitsee koiran uskollisuus ja älykkyyskin, ja onnellinen olen, että tyttäreni suhtautuu juuri niinkuin kuuluu, rakastaen Kennelissään olevia koiria, eikä koskaan ole teettänyt pentuja, ennenkuin emä on siihen kypsä. Paljon vaatii, joskin antaa sekä kuntoa, että seuraa kävellä joka ilta tunnin lenkin koiriensa kanssa, ja pysähtyä sitten koirapuistossa jututtamassa muita ihmisiä:D
Saaressa saavat olla vapaana monta kuukautta kesäisin, joten hyviä yksilöitä lähtee jälleen maailmalle kahden kuukauden kuluttua:D Ps** Kiitollinen äiti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
vuodenvanha on ollut minulla pari kuukautta,lonkkavikainen.Saksanpaimenkoirat saavat suuren pentueen,voisko johtua siitä.
Tytär osti kyllä pennun terveenä,mutta lokkakuvaukset kertoivat toista.Pää sillä on terve ja olen ihan myyty siihen rotjakkeeseen.Ostaisin sen vahtikoiraksi,mutta tytär ei myy.
Minulla on ollut Bulmastiffi uros Topi joka eli lähes kuustoistavuotiaaksi,vaikka bulmastiffien keskiikä on kolmetoistavuotta.
mahdollisuus liikua rodun vaatimalla tavalla, edesauttaa koiraakin elämään pidempään. Nuo lonkkaviat eivät aiheudu pentujen määrästä, useinmmiten syynä on rodun liian vähäinen siitoslaajuus muista maista.
Joudutaan tuomaan siitosuroksia kauempaa, etteivät nuo sukurasitteet muodostu periytyviksi. Luonto sinänsä hoiti susienkin kulun yli rajojen, narttujen ollessa hyvinkin valikoivia. Pää se kaikkein tärkein on koiraystävillämmekin, kunhan ei lonkat tuota suurempia vaikeuksia.
noita koiria jo ole, kun vastaan tulee lastenvaunut, ja neljä koiraa hihnoissa. Tuleekohan siinä enää lapset hoidettua. No nuoleehan ne koirat, olen nähnyt!
röyhkeys rasittavuus raskaana päällämme.
Ulkoa tullessa vilkaisin koneelle, ja hämmästyin hieman. Ei tässä mainostettu Kennelin nimellä ! Vain äidin iloa puhelinkeskustelun jälkeen. Etkö itse ole äiti, tai pidä eläimistä?
Lemmikkieläimiä otetaan myös koteihin, joissa mielenkiinto lemmikin hoitoihin lopahtaa kuin lapsilla uusiin leluihin.
Tässä tarkoitan nyt koiria, jotka kuuluvasti protestoivat ulinallaan, että jotain puuttuu. Kun lemmikkieläin otetaan, sitä ei pitäisi jättää liian kauaksi aikaa ilman seuraa.
on vielä rotueroja, suuret paljon liikuntaa kaipaavat koirat eivät minusta ole sisäkoiria huoneistossa. Paljon niitäkin on kaupuneissa. Olen vain maatilalla aikanaan pitänyt paimenkoiraa,ja vapaana, en osaa edes kytkeä koiraa ketjuun. Iso tarha kyllä oli viimeisellä Bernin paimenkoirallani, ja ulkoilin Roopen kanssa pitkillä metsälenkeillä, missä koira kirmaili onnellisena ja vapaana. Koiran on myös tiedettävä kuka on pomo, muuten se on sietämätön otus:D Kasvatus vaatii määrätietoisuutta jo pentuna, ja jos kerran annat periksi, esim. ruokapöydästä makupaloja, se muistaa sen aina!
On lepsuja omistajiakin, tyttäreni antaa puhelin neuvontaa pennun ostajille, jos tarvitsevat. Parista on muodostunut ystäviäkin, joita olen tavannut perhejuhlissa:D
En ota enää koiraa, vaikka kaipasin jäätyäni yksin, maalla olisi eri asia, mutta näin on hyvä....
On kiva, kun koiria pidetään hyvin ja niitä ulkoilutetaan ja kasvatetaan ohjauksessa. Oi, miten monen ihmisen lenkkikaveri ja seuratoveri on rakas koira - moni koiranomistaja on vaan onnellinen, kun saa iloita terveestä lemmikistään - tulee liikuttua ja reippailtua yhdessä luonnossa ja kotonakin on mukavaa - ei tule aika koskaan pitkäksi.
Useimmat Kennelit ovatkin hyvin vastuuntuntoisia koirankasvattajia ja hyvin eläinrakkaita, kuten sinunkin tyttäresi Ts. Hauska kuulla iloisia 'koiramaisia' ajatuksia.
harrastanut lystikseen yksin puhelua. DDD
Kennelit on kuitenkin pentutehtaita , sisäsiittoisia useinkin. Viallisia koiria myydään ulos, ja miten eläimiin kiintynyt voisi niitä pikkuisia suloisia pentuja myydä.
niitäkin löytyy! Sitten onkin periytyviä sairauksia, Collieilla silmäsairaudet lonkka viat ym. Tuo Kennelin pitäminen on vastuuntuntoa vaativa ammatti,sekin niinkuin jalostustyö yleensäkin,paljon on ihminen jalostanut kasvejakin hyötykäyttöön! Ihailin aikanaan kauralajia, lyhytkorsista, joka ei mene lakoon niin herkästi. Tuosta kenneltoiminnasta täytyy sanoa, ettei minusta olisi siihen ollut. Työ ja perhe-elämä maalla kaikkine karjanhoitoineen, vei aikani niin tyystin, vaikka en sonnikarjaa tarvinnutkaan talvisin ruokkia kuin avustavana perheenäitinä. Siellä tuo eläinrakkaus lapsillakin syntyy, kun saa kasvaa maalla.
Tyttäreni ei vuosittain teetä pentuja, nytkin on sijoituskoira vuorossa, eikä hänellä ole kuin kaksi narttukoiraa. Osapäivätyö ja opiskelu vievät aikaa, enkä usko hänen lähtevänkään mihinkään tehtailuun, kamala ajatuskin.Mutta rekisteröity Kennel pitää olla, ja alan tuntemusta;) Minä en jaksaisi edes ajatella
kaikkea ruokintaan kuuluvaa vastuuta. Tuo kaksi kk. on aina ratkaiseva pentueen turkin ja luuston kehittymiselle. Niitä virheitä kun ei myöhemmin enää korjata.Nuorilla on intoa ja voimia:D
hymyillä, kun kotona makkarissa rohjottaa parivuoteen päällä isokokoinen pörröturkkinen lelukoiruli,somasti pää etutassun varassa. Lasten leikkeihin se on ostettu, mutta talvi-iltoina kun on viileämpää, se tuntuu niin lämpöiselta ja turvalliselta isoine tassuineen:D
Kotona kun käväisen mökiltä kasteluhommissa, niin siellä se vahtii meijän kotia:DDDDDDDDDDDD
ollut, karjan kasvattajanakin. samalla ollut käynyt vieraalla töissä, sanoit kerran työmatkan olleen pitkän. Olet kertonut menneesi naimisiin 16-vuotiaana, joten lapsesi voisivat olla yli kuusikymppisiä. Ristiriitaista tarinaa heität. Missä välissä olet ehtinyt maalata ? Onkohan alaa, mistä et tietäisi paremmin kuin muut palstalaiset ja pystyisi valistamaan. Lähisuvussasi tuntuu löytyvän joka lähtöön. Sinulla siis vielä niin nuori tytär että nuoruuden intoa riittää, opiskeleekin. Niinhän kerroit. Meidän kahdeksaakymmentä lähestyvien lapset ovat yleensä reilusti viisikymppisiä.
asialla tyylistä tuntee
sinä viinanhuuruinen perskärpäseni, vainoharhaisuutesi heräsi taas,
jälleen erehdyit luulemaan.
Halusi on riidellä ja sitten taas anoa sympatiaa ketjulla, miten halpamainen oletkaan.
Tässä on ilmeisesti jäänyt vastaamatta mainintaani," nuoret ovat intoa täynnä"
Jos nyt "taas" täytyy tälle " epäilijälle", jolle syntyy jostakin syystä tarve kyseenalaistaa totuuden puhumiseni suorastaan loukkaavasti,on kerrottava nuorimmaiseni olevan 44 v. Jos into itsensä kehittämiseen, ei siinä iässä ole tallella, niin ihmettelisin:D
Siinä siivottomuuksia kirjoittavalle nimimerkille miettimistä, omine ristiriitoineen!