Olisiko palstalla luovia ihmisiä, ihania päytälaatikkokirjailijotia, ajattelijoita, totuuden metsästäjiä, rakkauden havittelijoita, yheiskunnan vihollisia siis ihan tavan talliaisia ihmisiä.
No on, tiedän. Oikeinkirjoitus ja kielioppi hiitee ne kun rajoittavat luovuutta. Lähdetään retkelle omiin hajatelmiin.
Aloitan ; )
On onni olla keskimmäinen, rakastettu sisarusparven keskellä.
No on, tiedän. Oikeinkirjoitus ja kielioppi hiitee ne kun rajoittavat luovuutta. Lähdetään retkelle omiin hajatelmiin.
Aloitan ; )
On onni olla keskimmäinen, rakastettu sisarusparven keskellä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Nautin aamupaa, ulkona puun oksalla orava seuraa touhujani...mietin... mitähän se minusta ajattelee.
Kerran kuulin radiosta mietelauseen joka kolahti. Kaikessa yksikertaisuudessaan se meni jotenkin tähän tapaan, " Äiti, Sinun pieneen, ryppyiseen käteesi, haluaisin laskea kirjain kirjaimelta sanan, Rakas".
teidän hajatelmanne herättivät. Meillä pamahti iso lintu (kyyhkynen ?) kahdesti ikkunaan, mutta pääsi siivilleen, ilmeisesti. Minä pessimistinä ajattelemaan, että enteileeköhän se nyt jonkun lähtöä...
Tase-Papan runo taas sopii iloiseen odotukseeni. Poikani tulee kohta käymään...
...luen joka päivä Korven sanomista ajatelman...usein hyvin yksinkertainenkin onkin moninkertainen ja pysäyttää.
...Olen yksi onnellinen auringonlaskussa...
Löysin lauseistasi hienoja hajatelmien pohjia. Referoi ne ajatelman muotoon yllätyt ; )
Omia sormiani syyhyttää niitä muokkaamaan, mutta ne on sinun jutskoja ; )
säkin innoitut, kun meikäläisen pessimistin proosallisesta raportista. Vai meinasitko mun juttua ?
Joskus nuorena tuli runoiltua, kun maailmantuska painoi päälle, mutta en ole koskaan osannut tehdä esim. kielikuvia, eikä multa irtoa tekstiä spontaanisti, kuten sinulta ja monelta muulta täällä.
luvan ja otan tekijän oikeudet näppäimistölleni; ) Alan muokkauksen jahka saan tuon makkarasopan valmiiksi, syön ja ajelen kirkolle. Naputtelen jatkoa kotikoneeltani, josta löytyy runokansioni ; )
harvoin tässä enää muusan virkaan pääsee...
Annahan kun muhii, otan kauneus köllöset, jospa aivot alkaisivat surraamaan ; )
Kyyhkynen lensi ikkunaani
kahdesti törmäsi, nousi siivilleen
pelkäsin, pessimistinä lähtöäkin ajattelin
ei, ilon viestiä se siivillään kantoi
poikani, hän tulee kohta kotiin.
Mandi19.8.2010
sä tosiaan olet tähtikirjoittaja !
..mitä tuota kehumaan vaan...niin...no ..joo.. ehkä ..oliskohan.. mmm ; )))
Kirjoitin kerran vastaavan 50 palstalla. En kysynyt lupaa ja se oli kaiketi virhe. Muotoilin inspiroivan kommentin runoksi. Käytin runossa aivan samoja sanoja eri parhaaksi katsomallani tavalla aivan kuin tuon sinulle tehdyn lisäten pieniä vivahteita.
Mitä tapahtuikaan siihen asti kestänyt nettiystävyyteni kommentoijan kanssa lähti tauvolle, väliimme astui viileät virrat. Hän koki, että runossa ei ollut mitään hänen tarkoittamaa.
Näin joskus, tarkoittamamme olla ystävällinen saa epäystävälliset kasvot.
Minustakin siitä tuli hyvä.
Pihapuuni ovat oivia vuodenaikamittareita.
Ilmassa jo jokin viestii syksystä, mutta...
Missä luuraat ensimmäinen ruskalehti.
Iso koivu mökin pirtin ikkunan edessä on minun vuodenaikojen muusani. Olen kirjoittanut siitä monta runoa. Syksy saa minut runolliseksi, kesällä kun ei ole aikaa, aurinko vetää ulos kartanolle aika kuluu puutarhassa puuhasteluun. Syksy rauhoittaa paikoilleen aukaisee runojen virran ; )
Woord:han kertoo virheet. Se riittää kyllä.
.... ovat ajatelmien tyylisiä. Wöördi:ä ei tarvita hajatelmien laatimiseen. Wöörd:hän on vain oikolukulaite. Tässä ketjussa saa tehdä kirjoitusvirheitä se on jopa suotava. ; )
Sain oman valkean pienen mökin 15 vuotiaana. Tupa, kamari, ruokakomero, eteinen ja vintti. Pihalla pienen pieni aitta, myllynkivi, kellari ja navetta, johon mahtui pari lehmää ja ehkä vasikan karsina. Mökki oli kotini naapurissa, ja vanhempani sen ostivat lisämaiksi, joten mökkerö joti minun itsenäistymisasunnoksi.
Pieni mökkerö mäen kummulla, jota ympäröivät peltoaukeamat. Tuima syksyinen tuulen ujellus ulvoo nurkissa. Laitoin hellaan ja uuniin tulet. Mökkiä valaisee seinällä napakasti roikkuva öljylamppu. Puut räiskyvät lämpimästi tulen haukatessa ahmaasti ne kitaansa. On tullut aika ottaa rukki ullakolta esille. Tasainen rukin hyrinä luo lämpöä mieleen tallentuvat muistot hellassa ja uunnissa räiskyvän tulen saattelemana. Villan tuoksu täyttää pirtin rukin rullan täyttyessä kiertyvästä langasta.
Seinät eroittavat pirtin syleilevän lämmön ulkona ulvovasta kylmästä tuulesta ja myrskystä. Lehdet riistäytyvät pihakoivuista myrskyn matkaan kuin kilparadalla kiitävä ratsu. Tätä hetkeä odotan joka syksy. Tunnelma on sanoin kuvaamattoman kodikas. Kuin lattialla oikosenaan olevat riepumatotkin virittäytyisivät leimuavaan eloon raikkaine väreineen. Maa täytty keltaisista ja eri värivärisistä lehdistä. Mitä muuta enää kaipaan? Se hetki on tässä ja nyt, joka saa kaipaukseni täyttymyksen aikaan, ja olotilani tallentuu läpi elämän säilyviin lämpimiin muistoihin. Tätä muistelen kaipauksella vielä 45 vuotta myöhemminkin.
Vanhempasi olivat aikaansa edellä, antoivat sinulle mahdollisuuden itsenäistyä liki heidän huolenpidon.
Molemmat poikani muuttivat omiin opiskelija-asuntoihin täytettyään 18-vuotta. Lähelle kotia opettelemaan elämää. Nykyaikainen ratkaisu itsenäistymiseen.
Uskon heidän hyötyneen ratkaisustamme. Ruoan teko onnistuu ja muutkin kotityöt. Sinullekin nuo itsenäistymisen kokemukset tuo yhä rakkaita muistoja, kaipuuta turvalliseen itsenäisyyteen, vapaiden tuulten vietäviksi rakkaiden ihmisten valvovien silmien alla.
omien aspergerpoikien kohdalla, joilla oli vaikeuksia itsenäistymisessä. Heillähän tunnetusti on vaikeuksia sosiaalissa taidoissa ja kanssakäymisissä. Vuorkasimme heille läheltä kotia asunnot.
Voit vaan arvata millaiset murhaavat kannanotot kylillä muokattiin, että miksi eivät ota poikia kotiin.
Niitä peräkamarin poikia syntyy juuri tällä tavalla, kun pojalla on vaikeuksia sosiaalisissa kontakteissa, niin äidit pitävät hestä kynsin ja hampain kiinni, niin mitäs muuta heistä tulee, kuin peräkamarin poikia? Nyt pojat ovat omissa huusholleissaan, ja toinen rohkeni ostaa omakotitalon jo 22 vuotaana ja on myös kumppani ollut monta vuotta.
Lainaus Aspergerin oireyhtymä artikkelista.
"Aspergerit kehittyvät varsin usein itsenäisiksi ajattelijoiksi ja toimijoiksi, koska heiltä puuttuu valtaväestön taipumus omaksua automaattisesti enemmistön käyttäytymis- ja ajattelumalleja."
Tunnen kaksi aspergerdiaknoosin saanutta poikaa, toinen on 17-vuotias nuori mies ja vasta nyt alkanut oppia lukemaan ja puheen kehtyskin on jäljessä. Hän ei todennäköisesti tule selviämään itsenäiseen omaan talouteen, mutta on ryhmätilanteissa osoittautunut kykyjä auttaa heikompiaan. Tulevaisuussa merkittävä kyky sijoittua esim. avustajan tehtäviin alan hoitolaitokseen.
Toinen tuntemani asperger on huippuälykäs lähellä viittäkymmentä oleva mies, elää yksin ja vetää omaa yritystään. Kulkee vahvasti omaa tietään on pikkutarkka työssään, mutta joutuu tämän tästä vaikeuksiin raha-asioiden kanssa.
Kun aloitin kirjoittelun täällä sain aivan käsittämättömän haukkumisryöpyn niskaani, kun kerroin poikani muuttavan 18-vuotiaana omaan asuntoon. Joten ymmärrän ratkaisunne ympärillä käydyn kaakatuksen ; )
minunkin pari naapuria tehdä poikiensa kanssa. Eikä kantaa heille jopa kaljat viikonloppuisin että häiritsevät täällä. Niin tuossa toisessa jossa on vanhempia "peräkamarin poikia" vanhempi poika on jo pian kolmekymppinen ?
Tuon ikäisenä itse olin kerinnyt kiertää puoli Eurooppaa töiden takia,. Ja tietenkin oli jo omia huollettavia.
Joten tämä vaari saa kolmannen lapsenlapsen viikon kuluttua. Tosin eihän tuo määrä paljoa ole kun vertaan nuorempaa veljeä tai siskojani, joilla on jo alle kuusikymppisenä seitsemän tai kahdeksan lastenlasta. Ja aika isojakin lapsenlapsia .
Kait se on sitä paljon puhuttua seksivalistuksen puutetta tuollainen elämä?
Täällä Kainuussa on paljon peräkamaripoikia, jotka eivät uskalla lähteä pois vaikka Kainuu ei pysty nuorilleen juuri töitä eikä opiskelupaikkoja tarjoamaan. Pois täältä on lähdettävä jos mielii opiskella ja päästä työn syrjään kiinni.
Vein sunnuntaina 20-vuotiaan kuopukseni Jyväskylään, jossa hän aloitti jatko-opintonsa. Esikoinen taas teki sen minkä aikoi, lopettelee tutkintoaan ja sai nimityksen ja on nyt unelma ammatissaan Etelä-Suomessa.
Olen heitä auttanut siinä missä olen pystynyt. Tulin juuri siivoamasta kuopuksen asuntoa ja luovutan avaimet kuun lopussa. No, eihän siellä siivottavaa ollut kuin lattiat luutusin. Itse oli muuten paikat siivonnut.
Mummuksi en ole vielä päässyt enkä paremmin halajanutkaan, kerkeevät vielä. Pojat sanovatkin, että olen hyvä esimerkki heille, sainhan heidät itsekin yli kolmekymppisenä.
Niin oma tyttärenikin toimii näemmä, on jo kolmeviis mutta lapsia siis pian kolme.
Me taas olimme aika "nuoria". Itse olin jo kyllä juuri täyttänyt 26v. Työssä olin ollut jo tuolloin omalla verokirjalla 12 vuotta. Vakituisentyön aloitin tosin paljon aiemmin että sai ruokaa ja asumisen tässä maailman parhaassa maassa.
Ihme vaan kun ei saa noista vuosista eläkettä, vaikka maksut on niistäkin maksettu ?
Kyllähän siinä jäi koulutukset sun muut pahan teot muille minun osaltani !
X-mieheni oli 26-vuotias kun meidät vihittiin. Olin häntä 8-vuotta vanhempi. Hänkin oli ollut työelämässä jo kauan kuten myös itsekin. Minullekaan eivät Suomessa tehdyt ensimmäiset kolme työvuoteni eläkettä kerryttäneet. Muutin Ruotsiin ja sieltä saan nyt suolarahoja eläkkeen päälle ; )
Opiskelin lähes koko aktiivityöurani ajan työni ohessa, milloin mitäkin tarpeelliseksi kokemaani.
Nyt voin jo ottaa iisimmin, tuolla oli aloitus harrastuksista, enpä taida enää uusia haasteita ottaa pitäydyn vanhan kertaamisessa ; )
Korpeni kirja
Korpi on kuin satumaa jossa tarinat pilvillä ratsastaa.
Tuuli auttaa, vauhtia antaa, tuulenpesästä tarinat pilville kantaa.
Aurinko kirjaan värejä mättää, taivaan jälkeensä värimereksi jättää.
Yön pimeän kätköissä kartanolla kuu-ukko päivän tarinat lukee,
kannon nokalla istuu, koivun kylkeen tukee.
Piirtää järvelle keltaisen kuunsillan, rannalta rannalle tullessa illan.
Kuljen toiselle puolen sillan yli, siellä on koppa ja kopassa satujen syli.
Aurinko nousee koivujen takaa, uudet satujen aiheet tuulelle jakaa
riittää tuota virtaa, niin pistäpäs pystyyn runopalsta. Tässäkin ketjussa on runoilijoita, Rosaliin, sinä ja sitten tämä meidän suurenmoinen tunnelmankuvaaja "kirjoittamaton", omassa ketjussaan oli Klaara K.
Olen itse lähdössä maalle ja sieltä pääsen palstoille vain satunnaisesti.
70 osastolla on runopalsta, miksei meilläkin ?
Tämä jo tehty aloitus Hajatelmia. Mielestäni tämä sopisi luovan ajattelun ketjuksi tai kuten ilmaist runopalsta, hajatelma palsta, jossa novellit ja ja vapaa sanan vaihto kulkisivat rinta rinnan.
Miksikö uutta värkkäämään nyt vain jokainen runoniekka ja ajattelija hommiin hengen tuotoksiaa naputtelemaan.
Tänään en jaksa
Tänään en jaksa
päivä jolloin pienikin on liikaa.
Väärä sana masentaa ja turhauttaa.
Tänään en ota vastaan viestejä
sorrumatta jankuttamaan, en anna periksi.
Etsin viat muista, olen oikeassa.
Tänään en ole samaa mieltä kanssasi
en yksinkertaisesti ymmärrä sinua.
Tänään ymmärrän vain itseäni.
yritän antaa itselleni anteeksi,
yritän hyväksyä itsekyyteni.
Tänään olen haavoittuva, heikko.
Mutta huomenna on uusi päivä
jolloin vapaudun itsekyyden taakasta,
kuljen ilman omahyväisyyden painoa hartioillani.
nostan selkääni inhimillisyyden repun,
pakkaan sen täyteen lähimmäisen rakkaudetta.
ymmärrän sinua.
Huomenna.
Mandi 25.02.2009
onhan tässä jo foorumi. Mä olen katsos tällainen perussuomalainen, kun joskus syntyy idea, sille pitää saada uudet raamit. Niinhän me perustetaan yhdistyksiäkin, jokainen kuppikunta haluaa omansa, vaikka samalla asialla olisi jo kymmeniä muita.
Koskettava runo tuo edellinen ja niin tuttuja tuntoja...
mutta aloituksiisi vastaaminen oikeasti on riskaabelia, sillä olet tavattoman ilkeä, jos vaistoat lahjakkuutta muissa. Ihania sinulle, korpikirjailija, ovat vain ne, jotka ovat täsmälleen samaa mieltä kanssasi ja lipovat sinua, muita et suvaitse. Mehiläiskuningattareksi yrittäviä en viitsi kumarrella, kuhnureita täällä on muutenkin tarpeeksi. Miksi vielä tässäkin iässä on niin paljon näitä kaikkea hallitsemaan haluavia? Aidot taitelijat ovat luomassa eli töissä, eivät täällä palstoilla sinua kumartamassa.
Lukijan vastuulla ; ) kokeeko ilkeilyksi vai uhaksi omalle taiteelliselle osaamiselle. En ole ikinä tykännyt hännystelijöistä/myötäilijöistä vaan parhaat jutut syntyvät kiivaassa sanailussa keskustelun kuluessa. Niistä oppii paljon, ainakin vastapuolen heikoista kohdista.
Ilmeisesti olet jäänyt lipojien ulottumattomiin sillä kuka sinua voisi lipoa kun lymyät puskassa josta heittelet ilkeyksiä. Minulla on kanttia sanoa ihan omana, somana, minänä ; )
Olen vapaa taiteilija joten eipä ole kiiruita töihin juuri nyt ; )
Olen toki pähkäillyt
funtsaillut ja tuumaillut
miltä tuntuis eloni
jos köyhä oisin, tyhmä, rumakin ; )
Jos noi ois kurjaa eloni
saisin maata rauhassa
värinöistä vapaana
kaakatuksesta kaukana.
Vaan onni on elää omana
sielukkaana ja somana.
Mandi 10.8.2009