oli kun älymystö joutuu roskasakin kans täällä oleen kylkikyljessä, eikä satunnainen kävijä enää erota, kuka on älymystöä ja kuka sen alapuolelta.
Varmaan neilikka rintapielessä ajais sit sen tunnistettavuusasian.
Mutta on siihen kemikaalinenkin resepti, miten luodaan yli-ihmisiä.
Katsokaapa ja päättäkää, juoksetteko kyseleen ampakiinireseptiä kotilääkärisltä.
Sivistystä pukkaa, sano:
http://www.tiede.fi/artikkeli/549/nupit_kaakkoon
Varmaan neilikka rintapielessä ajais sit sen tunnistettavuusasian.
Mutta on siihen kemikaalinenkin resepti, miten luodaan yli-ihmisiä.
Katsokaapa ja päättäkää, juoksetteko kyseleen ampakiinireseptiä kotilääkärisltä.
Sivistystä pukkaa, sano:
http://www.tiede.fi/artikkeli/549/nupit_kaakkoon
Vastaukset 20
Vanhimmat
parku..en mä kyllä huomannu ku yhen joka kitisi roskasakista.
hänkin oli huomionarvoinen.
Mut mitäs sanot itse asiaan?
en voi sanoa mitään, koska en availe kaikenmaailman linkkejä. Mua tympäisee kun omien sanojen jatkeeksi tyrkätään linkki vaikka itsekkin sen voisi kertoa muutamin sanoin.
Joten poistunpa areenalta tai ainakin tältä. ;)
Et halua jutella asiasta, jota avaus koskee.
Mkäpä se siinä, ei ole pakko ;)))
Hyvää päivänjatkoa sulle ;))
Aatelisten sovi jutella työväestön kanssa, muuta kuin korkeintaa ohjeistaa työntekoon.
Nettimailmassa tosin on erehtymisen mahdollisuus. Minäkin tein "letkunpuistoon" treffit täältä netin kautta ja sovittiin penkki missä tavataan. Merkiksi sovittiin punainen ruusu käteen, jottei erehdyksiä tulis. Kyllä mä kauan kattelin sinne penkille, siinä istui vanha mummo keppi kourassa ja toisessa punainen ruusu, ei kuitenkaan hemaisevaista viiskymppistä, kuten netissä olin käsittänyt. Olihan mun käytävä juttelemassa "mumman" kanssa, esittelin itseni ja sanoin, että kohtalo ivaa. Mummo korjaili kuulolaitettaan korvalla ja tuumi *juu kohta on kivaa nuori mies*.
mummon kanssa jutellessasi et huomannut että se oikea neito istui viereisellä penkillä. niin meni sinun onnesi ehkä ohi. :)
aina ei saa sitä mtä haluaa, ainakaan ilmaiseksi?
Tuossa on noita seuranhaku ja deittisivustoja vieressä, oletko kokeillut niitä ;)
Itsellä miltei mieli tekis, katsoa, mitä siellä on meneillään.
Mut onhan täällä ilmaiset treffitkin.
Tosin, muualla Euroopassa on aatelisia enemmän kuin täällä ;) Noin vinkiksi.
Ikävä ettei mun kannata antaa yhteystietoja, kun tunnen itse vaan miesaatelisia ;)
mutta en mä nähnyt siinä muita immeisiä lähettyvillä, joten kyllä se "mummeli" oli esiintynyt hemaisevana viiskymppissä netissä. Sen siitä saa, kun juoksentelee joka misun "hännänaluasia" kattelemassa. varmaan ihan oikein mulle :))
nykyisin, huomasin sen ollessani naimiaisissa. Vaimon pitäminen tulee tosi kalliiksi, siksipä olenkin tyytynyt nykyisin muiden miesten vaimoihin. Ei ehkä kovin fiksua, mutta taloudellisesti hyvinkin kannattavaa :))
Eipä ole tullut noita treffihakuja harrasteltua, mutta eihän sitä mustakaan koskaan tiedä, joten vannomatta paras :))
toisten miesten vaimoihin?
Et kai, et kai ihan oikeesti?
tuskaa hieman. Ainakin entisiin vaimoihin tai ainakin he niin kehuvat. Tosin joskus olen ollut huomaavani hätäisiä katseita, kun ovekello on soinut pahaan aikaan tai saapuvan auton ääni kuuluu pihasta :))
Mut näillä se on mentävä. Nyt lähden siirtään venettä oikeaan paikkaan huomista varten, josko vaikka kävis välillä katteleen "silkkipöksyuikkuja", noiden "kaupunkipulujen" jälkiin :))
on kivoja, mut katso ettei niillä ole paria.
Se voip nimittäin käydä oman hengen päälle...
nuita vaan vaapukkaa ja mustikkaa .... ei älymystössä ja roskasakissa kumpaisessakaan ole vikaa ja digaavat toisiaan hyvinkin, vaan ongelma on niissä hyasintiibuketti-kummajaisissa: heidän totuutensa kun on niin äänekästä ja nenää pitkin katselvaa :-/
elämä on just sitä mitä hän haluaa.
Sillä, mitä olis savutettu palkinto, ilman yrittämistä.
Pojot rouva ämpärille.
siis
sivistynyt satunnainen kävijä erottaa roskasakin helposti.
mutta?
Miks sitten haluut jutella täällä, jos seura on ala-arvoista?
Jonkinlainen masokismi iskee, eikä sitä voi vastustaa, vai....?
käyn joskus eläintarhassakin, ei siihenkään mitään himoa eikä masokismia tarvita. englantisi ei pysty hämäämään...........
hämätä?
Good for you, on hankalasti käännettävissä...hyvät sulle...olisko lähinnä?
Joskus on helpompi ja nopeampi, käyttää alkuperäissanontaa?
Mmmh...ihmisen pitäis ottaa oppia...eläinten tarkkailusta?
Juu, en mene ruinaamaan ampakiinia. Artikkelin perusteella vanha kunnon kaffe on oivallinen aivojen aktivoija, kunhan sitä ei juo liikaa. Jos juo muutaman kupin päivässä, sen virkistävä vaikutus on verrattavissa amfetamiiniin. Jos totuttaa itsensä liialliseen kahvin juontiin, siitä ei saa enää irti parasta mahdollista tehoa. Itse asiassa olen ennen paheksunut omaa kahvin juontiani, ja lopettanut sen aina välillä, mutta viime vuosina kahvista on tullut niin paljon positiivista infoa, että olen muuttanut suhtautumistani siihen.
Minulla on oma konsti terävöitymiseen. Jos minun pitää tehdä jotain erittäin vaativaa, jota en ole koskaan ennen tehnyt, ja se tuntuu jopa ylivoimaiselta, olen viikon verran syömättä, siis juon mehua tai pelkkiä hedelmiä niukasti, ja sitten alkaa tapahtua. Ajatteluni tulee selkeäksi, ja teen vaikean homman tyynesti ja varmasti virheettömään lopputulokseen asti.
Esimerkki minun käytännöstäni on kunnostamieni 1950-luvun keittiökalusteiden ja liesikuvun asennus nurkkaan. Tehtävä oli vaikea ja uskonpuute leijui ilmassa. Suurimmat haasteet olivat kalusteiden tarkkalinjaisuus vanhassa talossa, tukevat kannakkeet ja liesikuvun säätöyksikön kiinnitys. Hommaa helpotti se, että kalut ovat umpikoivua. Sahasin lakkapinnoitetusta vanerista keskikaapin alle/sivukaappien väliin 6-kulmaisen tason ja siihen reiän säätöyksikön upotusta varten. Levyn kannatuksen piti kestää säätöyksikön paino ja vääntömomenttia oli tulossa aika paljon. Ja levyn etuosaan piti vielä saada kalusteiden kanssa yhteensopiva maustehylly. Vaikein homma oli tehtailla koottavissa kalusteissa käytettävien kiristyshelojen kiinnitys sivukaappien ja liesikuvun levyjen väliin niin, että levyn pystyi asentamaan jo asennettuihin kaappeihin. Asennusten piti myös olla sellaiset, että pelkän keskikaapin voi helposti irrottaa, jos liesikuvun sähköjohtoja joudutaan joskus korjaamaan. Viikon syömättömyyden jälkeen tartuin työhön ja homma hoitui upeasti, vaikka en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt mitään vastaavaa. Oli tyytyväinen fiilis