kaksi vanhaa ja erittäin reviiritietoista kollia toisiinsa?
Minulla on 13-vuotias kastraatti ja tulevalla avomiehelläni samanmoinen 14-vuotias. Olemme päättäneet muuttaa saman katon alle asumaan, mutta ongelmana ovat nämä kaksi kissaa jotka eivät siedä toisiaan vaan ovat heti tappeluvalmiudessa kun toisensa edes ikkunan läpi näkevät.
Olemme koettaneet totuttaa kissoja pikku hiljaa toisiinsa esim. niin että molemmat ovat ulkona valjaissa, toinen ulkotarhassa ja toinen valjaissa, molemmat ovat ulkotarhassa, molemmat ovat vapaana sisällä, molemmat ovat sylissä jne. mutta joka kerta tuloksena on sähinää, sylkemistä, mouruamista ja mikäli kissat pääsevät kiinni toisiinsa, tappelu on valmis. Kolme kertaa ovat kissat ottaneet yhteen ja joka kerran niin pahasti että verenvuodatukselta ei olla vältytty. Varsinkin mieheni kissa on niin raivokas että se ryntää päälle jopa koiralle, mutta sisua löytyy omalta kissaltanikin vaikka se sisäkissana ei ole koskaan tätä aikaisemmin tapellutkaan. Mieheni kissa puolestaan on oikea tappelupukari kun on saanut olla vapaana ulkona.
Mitä tässä enää osaisi tehdä? Yhteinen koti on jo valmis ja sinne olisi pitänyt muuttaa jo keväällä, mutta kissojen vuoksi mieheni majailee yhä entisessä vuokrakämpässään ja minä yksin uudessa kodissamme. Täytyykö meidän tosiaankin asua eri osoitteissa niin kauan kunnes toisesta kissasta aika jättää, vai onko vielä toiveita saada kissat asumaan saman katon alle ilman verenvuodatusta? Missään tapauksesa emme luovu kummastakaan kissasta, joten toisen kissan pois antaminen tai nukuttaminen ei tule kysymykseenkään, sillä kissamme ovat rakkaita ystäviämme ja perheenjäseniämme!
Minulla on 13-vuotias kastraatti ja tulevalla avomiehelläni samanmoinen 14-vuotias. Olemme päättäneet muuttaa saman katon alle asumaan, mutta ongelmana ovat nämä kaksi kissaa jotka eivät siedä toisiaan vaan ovat heti tappeluvalmiudessa kun toisensa edes ikkunan läpi näkevät.
Olemme koettaneet totuttaa kissoja pikku hiljaa toisiinsa esim. niin että molemmat ovat ulkona valjaissa, toinen ulkotarhassa ja toinen valjaissa, molemmat ovat ulkotarhassa, molemmat ovat vapaana sisällä, molemmat ovat sylissä jne. mutta joka kerta tuloksena on sähinää, sylkemistä, mouruamista ja mikäli kissat pääsevät kiinni toisiinsa, tappelu on valmis. Kolme kertaa ovat kissat ottaneet yhteen ja joka kerran niin pahasti että verenvuodatukselta ei olla vältytty. Varsinkin mieheni kissa on niin raivokas että se ryntää päälle jopa koiralle, mutta sisua löytyy omalta kissaltanikin vaikka se sisäkissana ei ole koskaan tätä aikaisemmin tapellutkaan. Mieheni kissa puolestaan on oikea tappelupukari kun on saanut olla vapaana ulkona.
Mitä tässä enää osaisi tehdä? Yhteinen koti on jo valmis ja sinne olisi pitänyt muuttaa jo keväällä, mutta kissojen vuoksi mieheni majailee yhä entisessä vuokrakämpässään ja minä yksin uudessa kodissamme. Täytyykö meidän tosiaankin asua eri osoitteissa niin kauan kunnes toisesta kissasta aika jättää, vai onko vielä toiveita saada kissat asumaan saman katon alle ilman verenvuodatusta? Missään tapauksesa emme luovu kummastakaan kissasta, joten toisen kissan pois antaminen tai nukuttaminen ei tule kysymykseenkään, sillä kissamme ovat rakkaita ystäviämme ja perheenjäseniämme!
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos ette kerta halua toisesta luopua niin sitten kärsitte tuosta niin kauan kunnes "luonto" hoitaa homman himaan.. eli toisin sanoen vahvempi kissa tappaa heikomman...
voitte toki kokeilla Feliwayta josko siitä olisi apua tilanteeseenne, mutta vahvasti veikkaan että ei siitä ole enää apua...
vaihtoehdot ovat teillä joko yhteenmuuton lykkäys tai sitten toisesta tai molemmista luopuminen...
kissat ovat iäkkäitä ja ovat koko ikänsä olleet yksin joten eipä niitä saa varmaan koskaan sovussa elämään....
mutta onnea yritykseen!!!
Oletteko kokeilleet molemmille kissoillle täysin vierasta paikkaa, vaikkapa jonkin ulkopuolisen kotona (eli ei kummankaan reviirillä tai pihapiirillä). Kun molemmat kissaherrat ovat vieraassa paikassa (ja jopa vieraiden ihmisten hoteissa) kissat saattaisivat käyttäytyä toisin - jopa tukeutua toisiinsa. Aluksi kissat kannattaa pitää eri huoneissa niin, että ne ainoastaan haistavat toisensa. Onko käytössänne ollut feliway-haihdutinta?
Ei kyllä vapaaehtoisesti luovuta kummastakaan, eikä tosiaankaan anneta niiden tapella niin kauan kunnes toiselta on henkikulta poissa. On kyllä täysin selvä että mieheni kissa omani nitistäisi, sillä vaikka omani on kooltaan isompi niin se ei kuitenkan loppupeleissä ole mikään tappelukolli eikä edes kovin vahva verrattuna mieheni kissaan.
Täysin vierasta sisä- ja ulkopaikkaa ollaan todellakin kokeiltu, eli toimme kissat yhtä aikaa tähän yhteiseksi tarkoitettuun uuteen kotiin ja tämän pihamaalle jossa ulkotarha valmiina odottaa. Mutta ei edes vieras paikka hämännyt kissoja, vaan jopa oma todella kiltti ja rauhallinen kissani kiljui heti sotahuudon ja sähisi kuin käärme, ja sitten kaverille turpaan antamaan.
Feliwayta emme ole kokeilleet, sillä asunto on makuuhuonetta ja saunatiloja lukuunottamatta aika suurta yhtenäistä tilaa (tupakeittiö jne.) joten vähän epäilen että näinköhän mikään haihdutin todella täällä toimisi ja estäisikö se tosiaankin näiden kahden vihamiehen yhteenoton? Toki sitä voidaan kokeilla ainakin silloin kun kumpikin kissa on tiukasti valjaissa eikä pääse heti toisiaan repimään.
Sukulaiset ja ystävät pitävät meitä täysin hulluina kun elämme eri osoitteista ainoastaan kissojen kanssa, mutta meistä kumpikaan ei ole niin itsekäs että haluaisi luopua rakkaasta ystävästään oman edun nimissä. Kissat ovat jo vanhoja ja ne todellakin ansaitsevat rauhallisen ja onnellisen loppuelämän rakastamiensa ihmisten kanssa. Ehkä sitten elämme muutamia vuosia kahden talouden väkeä vaikka se kalliiksi toki tuleekin, mutta kun kaikkea ei voi eikä pidä mitata rahassa.
Mutta jos nuo kissat kuitenkin saisi tulemaan edes auttavasti toimeen keskenään, olisi se onnen päivä!
Mielestäni tuolla tavalla vastuullisen kissanomistajan kuuluukin toimia, kissan parasta ajatellen :)
Silti kannattaa ehkä vielä yrittää, kissoilla saattaa kestää KAUAN hyväksyä toisensa, mutta hitaasti siitä voi vielä hyvä tulla. Eli ensin erihuoneissa muutama vrk, rapsutellaan "ristiin" että ominaishajut sekoittuvat. Sitten vaihdetaan kissojen huoneita päittäin, päästetään kissat näköetäisyydelle toisiaan hetkeksi jne...) Suora kontakti on liian nopea ja uhkaava tutustumistapa. Kissan täytyy saada mietiskellä ja tutkailla tilannetta. Feliway- haihduttimia kannattaa ainakin kokeilla, niitä voi olla käytössä useampikin kerrallaan. Myös kissanminttu (suihkeena tai kuivattua kissanminttua ripoteltuna vaikka muutamalle matolle...) saattaa rauhoittaa kissaherrojen mieltä. Hyvä juttu on se, että molemmat kissat on kastroituja, yleensä leikkaamaton kolli kuitenkin puolustaa reviiriään paljon uhmakkaammin.