Mielenkiintoinen artikkeli on kopioitu Riikka Söyringin sivuilta..
http://riikkasoyring.blogit.uusisuomi.fi/author/riikkasoyring/
Olen alkanut tuntea akuuttia haulikon tarvetta. Jopa hirvikiväärin :D Syy selviää alta:
”Tutkija ja perustuslakivaliokunnan oikeudellisen neuvonantajan Pertti Eilavaaran tekemä salainen selvitys hallituksen aselakiesityksestä vuoti julkisuuteen 28.4 2010. Eilavaaran asiakirja paljastaa aselakiesityksessä olevan vakavia puutteita kansalaisen perusoikeuksien suhteen, eivätkä välttämättä edes kansanedustajat ole tietoisia esityksen sisällöstä. Kyseessä on aselupakäytäntöjä vakavammat huolet” kirjoittaa Iso Magneetti (vk33/2010).
”Asiantuntija Eilavaara mainitsee asiakirjassaan mm. kuinka lakiesityksessä on perusoikeuksia koskevia näkymättömiä olettamuksia. Eräs näistä on olettamus, että jokainen aseomistaja varastaisi ja väärinkäyttäisi välineitään, ja että välineet päätyisivät pääsääntöisesti rikollisille.”
”Lakiesityksen mukaan aselupaa hakevat alistettaisiin käymään psykologilla, jotta voitaisiin tehdä ennakointi siitä käyttäisikö hakija harrastusvälinettään väärin vai ei. /…/…/…/ Eilavaara: - Ikivanha kiinalainen rikosoikeudellinen viisaus kuuluu ensin kysyen: ketkä tekevät rikokset, ja rikolliset? Vastaus viisaudessa kuuluu: - Ne tekevät ihmiset, jotka päättävät rikoksen tunnusmerkit. Sääntelemällä aivan kaikkea, ihmisistä saadaan varmasti rikollisia. Nyt halutaan tehdä kaikenlainen perusteltu, ja järkeväkin käyttö mahdollisimman vaikeaksi, vaikka yleisesti on tiedossa ettei tämä rikoksia estä. Lisääntyvien kieltojen myötä laittomien aseiden määrä tulee vain kasvamaan. Tutkijan ajatuksilla on tilastofaktat puolellaan.”
Kansalaisilta pimennossa laaditun lakiesityksen tulisi huolestuttaa muitakin. Ison Magneetin artikkeli kyselee ”mahtaisiko tämä asehysteriapropagandalla ratsastaminen olla vain järjellistä kansalaiskeskustelua hämäävä poliittinen työkalu paljon suuremmalle lakimuutosohjelmalle?”
Aselakiesitys nimittäin ei liene vain aseita rajoittava pyrkimys, vaan yksilön vapautta ja suojaa rajoittava pyrkimys. Linja on siis sama kuin kansainvälinen turvallisuuspoliittinen trendi (lue: turvallinen valtiolle/hallitukselle, ei kansalaiselle) jota ainakin USA ja EU ajavat. Sisäiseen turvallisuuteen vedotaan aina, kun kansalaisen vapauksia, perusihmisoikeuksia ja yksilönsuojaa pyritään rajoittamaan. USAssa tästä karmeita esimerkkejä ovat (The Violent Radicalization and Homegrown Terrorism Prevention Act joka on lakiesitys), Patriot Act ja Homeland Security. Nämä lait antavat viranomaisille lähes rajattomat oikeudet kansalaisten valvontaan ja voiman käyttöön. The Violent Radicalization and Homegrown Terrorism Act-lakiesitys tosiasiassa rinnastaa oman maan kansalaiset terroristeihin, ja tätä kansalaisten muodostamaa sisäistä uhkaa pidetään jopa ulkoisia uhkia suurempana. Valtiolle ja viranomaisille olet epäilty, kunnes toisin todistetaan.
Ollaanko Suomessakin ottamassa osaa vallan uusjakoon, jolla valta siirretään kansalaisilta muille tahoille? Törkeintä on, että tätä tehdään demokratian viitan suojissa.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund (kok) allekirjoitti maaliskuussa 2010 yhteistyösopimuksen USAn viranomaisten kanssa, jonka myötä Suomi on velvoitettu luovuttamaan kansalaistensa henkilötietoja (mm. dna- ja sormenjälkirekisterin. Dna-rekisteri tunnetaan myös nimellä biotunnisterekisteri) pyydettäessä USAn keskuspoliisi FBI:lle. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, tai edes toisen käden tietoa siitä että tästä asiasta olisi jokin media Suomessa avannut kansalaiskeskustelun tai valottanut asian todellisia merkityssisältöjä jossain artikkelissa. NATO-aiheenkin yhteydessä olisi syytä pohdiskella, mitä tämä merkitsee ihmis-, perus- ja kansalaisoikeuksillemme Suomessa. Kysytäänkö Afganistanistanista tai Irakista heidän kokemuksiaan?
”Mikäli laki menisi läpi, missä vaiheessa lääkäri olisi velvoitettu rikkomaan vaitiolovelvollisuutensa ja jakamaan tietonsa potilaastaan viranomaisille? Olisiko potilaalla oikeus tietää miten hänen tietojaan käsitellään? Miten tämä yksityisyyden suojan murtaminen vaikuttaisi potilas-lääkärisuhteeseen? Kuinka moni alkaisi karttaa lääkäriä tai salata todellisen terveydentilansa? Kuka terveydenhallinnon puolelta loppujen lopuksi antaisi luvan? Pidettäisiinkö asia puhtaasti lääketieteellisenä kysymyksenä? Miten luvanhaltijan terveydentilaa seurattaisiin luvan saannin jälkeen? Mitä muita arvioita luvansaanti edellyttäisi?”
http://riikkasoyring.blogit.uusisuomi.fi/author/riikkasoyring/
Olen alkanut tuntea akuuttia haulikon tarvetta. Jopa hirvikiväärin :D Syy selviää alta:
”Tutkija ja perustuslakivaliokunnan oikeudellisen neuvonantajan Pertti Eilavaaran tekemä salainen selvitys hallituksen aselakiesityksestä vuoti julkisuuteen 28.4 2010. Eilavaaran asiakirja paljastaa aselakiesityksessä olevan vakavia puutteita kansalaisen perusoikeuksien suhteen, eivätkä välttämättä edes kansanedustajat ole tietoisia esityksen sisällöstä. Kyseessä on aselupakäytäntöjä vakavammat huolet” kirjoittaa Iso Magneetti (vk33/2010).
”Asiantuntija Eilavaara mainitsee asiakirjassaan mm. kuinka lakiesityksessä on perusoikeuksia koskevia näkymättömiä olettamuksia. Eräs näistä on olettamus, että jokainen aseomistaja varastaisi ja väärinkäyttäisi välineitään, ja että välineet päätyisivät pääsääntöisesti rikollisille.”
”Lakiesityksen mukaan aselupaa hakevat alistettaisiin käymään psykologilla, jotta voitaisiin tehdä ennakointi siitä käyttäisikö hakija harrastusvälinettään väärin vai ei. /…/…/…/ Eilavaara: - Ikivanha kiinalainen rikosoikeudellinen viisaus kuuluu ensin kysyen: ketkä tekevät rikokset, ja rikolliset? Vastaus viisaudessa kuuluu: - Ne tekevät ihmiset, jotka päättävät rikoksen tunnusmerkit. Sääntelemällä aivan kaikkea, ihmisistä saadaan varmasti rikollisia. Nyt halutaan tehdä kaikenlainen perusteltu, ja järkeväkin käyttö mahdollisimman vaikeaksi, vaikka yleisesti on tiedossa ettei tämä rikoksia estä. Lisääntyvien kieltojen myötä laittomien aseiden määrä tulee vain kasvamaan. Tutkijan ajatuksilla on tilastofaktat puolellaan.”
Kansalaisilta pimennossa laaditun lakiesityksen tulisi huolestuttaa muitakin. Ison Magneetin artikkeli kyselee ”mahtaisiko tämä asehysteriapropagandalla ratsastaminen olla vain järjellistä kansalaiskeskustelua hämäävä poliittinen työkalu paljon suuremmalle lakimuutosohjelmalle?”
Aselakiesitys nimittäin ei liene vain aseita rajoittava pyrkimys, vaan yksilön vapautta ja suojaa rajoittava pyrkimys. Linja on siis sama kuin kansainvälinen turvallisuuspoliittinen trendi (lue: turvallinen valtiolle/hallitukselle, ei kansalaiselle) jota ainakin USA ja EU ajavat. Sisäiseen turvallisuuteen vedotaan aina, kun kansalaisen vapauksia, perusihmisoikeuksia ja yksilönsuojaa pyritään rajoittamaan. USAssa tästä karmeita esimerkkejä ovat (The Violent Radicalization and Homegrown Terrorism Prevention Act joka on lakiesitys), Patriot Act ja Homeland Security. Nämä lait antavat viranomaisille lähes rajattomat oikeudet kansalaisten valvontaan ja voiman käyttöön. The Violent Radicalization and Homegrown Terrorism Act-lakiesitys tosiasiassa rinnastaa oman maan kansalaiset terroristeihin, ja tätä kansalaisten muodostamaa sisäistä uhkaa pidetään jopa ulkoisia uhkia suurempana. Valtiolle ja viranomaisille olet epäilty, kunnes toisin todistetaan.
Ollaanko Suomessakin ottamassa osaa vallan uusjakoon, jolla valta siirretään kansalaisilta muille tahoille? Törkeintä on, että tätä tehdään demokratian viitan suojissa.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund (kok) allekirjoitti maaliskuussa 2010 yhteistyösopimuksen USAn viranomaisten kanssa, jonka myötä Suomi on velvoitettu luovuttamaan kansalaistensa henkilötietoja (mm. dna- ja sormenjälkirekisterin. Dna-rekisteri tunnetaan myös nimellä biotunnisterekisteri) pyydettäessä USAn keskuspoliisi FBI:lle. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, tai edes toisen käden tietoa siitä että tästä asiasta olisi jokin media Suomessa avannut kansalaiskeskustelun tai valottanut asian todellisia merkityssisältöjä jossain artikkelissa. NATO-aiheenkin yhteydessä olisi syytä pohdiskella, mitä tämä merkitsee ihmis-, perus- ja kansalaisoikeuksillemme Suomessa. Kysytäänkö Afganistanistanista tai Irakista heidän kokemuksiaan?
”Mikäli laki menisi läpi, missä vaiheessa lääkäri olisi velvoitettu rikkomaan vaitiolovelvollisuutensa ja jakamaan tietonsa potilaastaan viranomaisille? Olisiko potilaalla oikeus tietää miten hänen tietojaan käsitellään? Miten tämä yksityisyyden suojan murtaminen vaikuttaisi potilas-lääkärisuhteeseen? Kuinka moni alkaisi karttaa lääkäriä tai salata todellisen terveydentilansa? Kuka terveydenhallinnon puolelta loppujen lopuksi antaisi luvan? Pidettäisiinkö asia puhtaasti lääketieteellisenä kysymyksenä? Miten luvanhaltijan terveydentilaa seurattaisiin luvan saannin jälkeen? Mitä muita arvioita luvansaanti edellyttäisi?”
Vastaukset 4
Vanhimmat
Riittääkö luvan saamiseen yksi käynti vai tarvitaanko useampia? Kuka maksaa käyntikerrat? Kuka antaa arvioinnin lupaa varten? Psykiatri, psykologi ja/tai vakuutuslääkäri? THL? Ihan erityinen aseluvan myöntämiskomitea, jossa istuu eri viranomaisten edustajia? Olisiko näitä komiteoita joka kylässä vaiko vain Helsingissä? Mitkä olisivat Komitean jäsenten valintaperusteet (puolueen ohella)?
Kansanedustajatkaan eivät ole nähneet asetusluonnosta.
”Eilavaara: - Olen nähnyt tämän valmistelussa olevan asetusluonnoksen, jossa monia lakiin kuuluvia asioita on käsitelty. Miksi sitä ei eduskunnalle annettu tiedoksi? On ollut yleinen lainsäädäntökäytäntö, että hallitus antaa asetusluonnoksen eduskunnalle lakiesityksen liitteeksi, jotta kansanedustajat tietäisivät mitä on tarkoitus asetuksin säätää. Sinänsä voidaan kritisoida sitäkin lähtökohtaa, että jos eduskunnalle tuodaan yksi esitys, ja lisää perustavaa laatua olevia muutoksia on tulossa myöhemmin, niin miksi niistä ei ole riittävästi annettu jo tiedoksi, että voitaisiiin päättää asiasta kokonaisuutena?”
Vastaus on ilmeinen. Kyseenalaisia esityksiä ei saataisi läpi. Amerikassa kyseenalaiset esitykset annetaan vasta viime tingassa, vain paria päivää ennen äänestystakarajaa, luettaviksi, tai päivää ennen lomia tai juhlapyhää. Tällöin asiasta äänestetään tietämättä mistä äänestetään.
”Perustuslakivaliokunta edellyttää -monopoliasemansa turvin- lausunnossaan, että kotisäilytykseen liittyviä käytäntöjä olisi kiristettävä. Tähän liittyy selkeästi esityksen kiistanalaisin ja Perustuslain vastainen kohta: kotitarkastusoikeus. Lausunnon mukaan aseiden hallinnan ja säilyttämisen kotittarkastaminen tulee kysymykseen vain, jos luvan haltija ei kykene esittämään muutoin luotettavaa selvitystä. Hallituksen esityksessä viranomaisten kotitarkastusoikeutta ei ole rajattu mitenkään.
Eilavaara: - Hallituksen esityksessä esitetään käsittämätön tulkinta, että kyse ei olisi kotietsinnästä vaan tarkastuksesta. Nämä tarkastajat ovat kuitenkin poliiseja, ja heillä on kaikki poliisin oikeudet. Kun kotiin on päästy aselain nojalla, heillä on viranomaisten tiedusteluoikeudet ja selvittämisoikeudet, joita he voivat kohdentaa jo muissa laeissa olevien toimivaltuuksien perusteella, ja suorittaa näin ollen tarkastustaan pelkkää asetarkastusta laajempana. Olemassa olevissa laeissa ja uudessa lakiesityksessä oleva kotitarkastuksen sääntely on liian väljää. Kun tarkistetaan aseiden säilytystä kotona, se on luonteeltaan ainoastaan hallinnollista tarkastusta, mutta tätä ei ole täsmällisesti määritelty, niinkuin meidän perusoikeusajattelun ja Euroopan Ihmisoikeussopimuksen mukaisesti tulisi langettaa. Suomi onkin hiljattain saanut kotitarkastuksen osalta langettavan tuomion Euroopan Neuvoston Ihmisoikeustuomioistuimelta kotirauhan rikkomisesta.”
”Eilavaara: - Esitetty sääntö edustaa poliisivaltiota ja puuttuu vastoin perusoikeussäännöstöä sen ytimeen.”
”Väljä laki nostaa liudan muita häiritseviä kysymyksiä. Kun kotitarkastus tehtäisiin vain yhden kiinteistössä asuvan ihmisen vuoksi, saattaisivatko myös muut kiinteistössä asuvat henkilöt menettää yksityisyydensuojansa sekä kotirauhaoikeutensa, vaikkei heillä olisi mitään tekemistä asian kanssa? Kuinka säännöllistä tämä kotitarkastus olisi, kuinka kattavaa? Olisiko viranomaisella -luvanhaltijan kotiin päästyään- oikeus epäilyyn nojaten tehdä myös yhtä kattava kotietsintä kuin esim. huumeiden hallussapitoepäilyn ollessa kyseessä? Tämä tarkoittaisi kaikkien pintojen avaamista, asunnon sisällön yksityiskohtaista valokuvaamista/videokuvaamista, sekä jokaiselle kiinteistössä asuvalle tehtävää ruumiintarkastusta. Tutkimus voitaisiin tarvittaessa laajentaa jokaisen kiinteistössä vierailevan kotiin.”
Koska tarkastuksen kohteita ei lakiesityksessä ole yksilöity, miten tiedämme ettei lakiesityksen seuraavissa vaiheissa siihen sisällytetä pykälää esim. luvanhaltijan henkilökohtaisen verkossa tapahtuvan viestinnän tarkistamisesta. Koska lakiesityksen käsittely tapahtuu jopa eduskunnalta piilossa, lakiesityksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä päättävät kansanedustajatkaan eivät tiedä mistä ovat päättämässä. Lain myötä poliisi ei enää tarvitsisi selkeää näyttöä rikosepäilystä taikka oikeuden lupaa kotietsinnän/-tarkastuksen suorittamiseen.
”Eilavaara: - Luonnollisesti kun näitä eri laeilla säädettyjä väljiä valtuuksia aletaan yhdistämään niin se mahdollistaa juuri tämmöisen pelottavan ajattelun. Oli sitten enemmän tai vähemmän pätevä syy, on mahdollista että viranomainen yhdistäisi valtuuksiaan. Ja on selvää, että kun se tilanne tulee, näitä valtuuksia käytetään. Lainsäätäjän on ratkaistava nämä asiat. Ei yhteiskunnassa lakien lopullisen sisällöm määrittämistä voida antaa yksin tuomioistuimelle. Se johtaa mahdottomuuteen.”
Tehdäänpä yhteenveto: kansanedustajat eivät tiedä mistä äänestävät, siitä hallitus on pitäny huolen. Aselain muutokset sallisivat laillistetun viranomaisterrorin kansalaisten kotona. Jopa sinun kotonasi, jos naapurillasi on ase omassa kotonaan, ja hän kyläilee luonasi.
Sveitsissä laki velvoittaa joka ainoaa täysi-ikäistä kansalaista säilyttämään kotonaan rynnäkkökivääriä maan puolustamiseksi. Sveitsi ei ole koskaan sotinut. Sveitsiin ei ole hyökätty (tosin se hyökkäämättömyys varmaan johtuu siitä että eri maiden johtoportaan ja muiden ketkulien korruptiorahat ovat säilössä Sveitsin pankeissa). Sveitsissä on vähän surmatekoja. Sveitsissä on myös suora demokratia (kansanäänestykset ja kansanvalta), joka aika hyvin pitää huolen siitä etteivät poliitikot pääse tekemään idioottimaisia lakeja jotka eivät miellytä heidän työnantajiaan so. kansalaisia. Suoran demokratian takia myös kansalaisten halukkuus ja kyky ottaa vastuuta on korkea.
KissanKulman emäntä todenperin tarvitsisi hirvikiväärin. Appiukko on jo iällä ja muutaman vuoden tuossa vihjaillut että joku muu joutaisi ”mennä metälle” paremmin kuin hän. Minullehan se homma lankeaa, miestäni ei kiinnosta. Nuorena likkana opettelin paukuttelemaan ilmakiväärillä ja minusta se oli mukavaa. Ja nuorimmainen hra 3 v. sanoo useinkin kädet puuskassa ”Minä tahon hirvenlihhoo!” joten mikäs se äidin auttaa kuin alkaa hommiin ja painua jahtiin :D
KissanKulman emäntä haluaa myös kiittää artikkelin Isolle Magneetille kirjoittanutta henkilöä.
———————————————–
Tutkija Pertti Eilavaaran lausunto http://nra.fi/media/lausunto.html
Suomen NRA:n haastatteluvideot http://nra.fi/media/index.html
Sananvapaus ja Yksilönsuoja verolle-juttu, jossa käsitellään muita (tietenkin turvallisuuden nimissä) kansalaisten oikeuksiin suunniteltuja rajoituksia http://www.uutissanomat.fi/ind…ja-verolle
Biotunniste http://sivistyssanakirja.com/biotunniste
"Eilavaara: - Hallituksen esityksessä esitetään käsittämätön tulkinta, että kyse ei olisi kotietsinnästä vaan tarkastuksesta. Nämä tarkastajat ovat kuitenkin poliiseja, ja heillä on kaikki poliisin oikeudet. Kun kotiin on päästy aselain nojalla, heillä on viranomaisten tiedusteluoikeudet ja selvittämisoikeudet, joita he voivat kohdentaa jo muissa laeissa olevien toimivaltuuksien perusteella, ja suorittaa näin ollen tarkastustaan pelkkää asetarkastusta laajempana....”
Tässä yhteydessä kannattaa myös huomata se että yleisesti poliisin tehtävänä pidetään reagoimista siihen jos he saavat tietoonsa että luvallisten ampuma-aseiden haltijan elämänhallinta on pettänyt tai hänellä on esim. riitaa muiden ihmisten kanssa.
Poliisi ei voi olla reagoimatta jos hän näkee kodissa jotakin joka voisi kuulua poliisin velvollisuuksien piiriin. Karkeana esimerkkinä: jos maton alla näkyisi olevan rynnäkkökiväärin muotoinen esine niin poliisiko vain kohauttaisi kulmakarvojaan ja jatkaisi asekaapin katselua kuin mitään ei olisi tapahtunut? Siellä maton allahan voisi olla oikea rynnäkkökivääri, asia selviää vain katsomalla. Olisi kaiketi kohtalaisen turhaa pällistellä asekaappia jos kaapin ulkopuolella saattaa olla sarjatuliase. Ja entäpä viereisen huoneen pikkuvaimo joka koruompelee pöydän ääressä, eikö hän voisikin istua Uzi-konepistoolin päällä? jne jne jne ...
Aseiden haltijan kodissa "vieraillessaan" poliisi joutuisi jo virkansakin vuoksi tarkkailemaan näkyykö merkkejä siitä että aseiden haltijan elämäntavat ovat jotenkin epäilyttäviä tai moitittavia. Aseen lupahan voidaan myöntää vain täysin nuhteettomalle henkilölle. Jos poliisi tarkastaa vain aseiden säilytystä, hän laiminlyö velvollisuuksiaan. Pelkkä aseiden tarkastus ei siis riitä. Poliisin "vierailu" kodissa on pakosta kotietsinnän luonteinen.
Luulisi että poliisit ovat tämän aseiden säilytyksen kotitarkastuksen kiihkeimpiä vastustajia, sillä se voisi asettaa heidät tukalaan asemaan.
>> ”Eilavaara: ... Kuinka säännöllistä tämä kotitarkastus olisi, kuinka kattavaa? Olisiko viranomaisella -luvanhaltijan kotiin päästyään- oikeus epäilyyn nojaten tehdä myös yhtä kattava kotietsintä kuin esim. huumeiden hallussapitoepäilyn ollessa kyseessä? Tämä tarkoittaisi kaikkien pintojen avaamista, asunnon sisällön yksityiskohtaista valokuvaamista/videokuvaamista, sekä jokaiselle kiinteistössä asuvalle tehtävää ruumiintarkastusta. Tutkimus voitaisiin tarvittaessa laajentaa jokaisen kiinteistössä vierailevan kotiin.”
>> Koska tarkastuksen kohteita ei lakiesityksessä ole yksilöity, miten tiedämme ettei lakiesityksen seuraavissa vaiheissa siihen sisällytetä pykälää esim. luvanhaltijan henkilökohtaisen verkossa tapahtuvan viestinnän tarkistamisesta. Koska lakiesityksen käsittely tapahtuu jopa eduskunnalta piilossa, lakiesityksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä päättävät kansanedustajatkaan eivät tiedä mistä ovat päättämässä. Lain myötä poliisi ei enää tarvitsisi selkeää näyttöä rikosepäilystä taikka oikeuden lupaa kotietsinnän/-tarkastuksen suorittamiseen.
Edellinen saatta jonkun mielestä kuulostaa huvittavaltakin, mutta minusta se on hyvin surullista luettavaa kun sitä hiukan ajattelee. Eikö kansanedustajan tarvitse tässä maassa tietää mistä hän on päättämässä! Onko kansanedustaja pelkkä napinpainoautomaatti joka noudattaa eduskuntaryhmänsä ryhmäkuria! Onko kansanedustajan tehtävä ennenkaikkea pitää oman puolueen hallitus pystyssä, maksoi se tälle maalle ja sen kansalle mitä tahansa!
Englannissa on menty aselaeissa ilmeisesti samaan suuntaan kuin Suomessa nyt ollaan menossa, vaan vielä pitemmälle. Toivoisi että kansanedustajan tsekkaisivat brittien tilanteen hyvin tarkkaan ennenkuin lähtevät silmät sidotttuina edustamaan puolueensa ryhmäkurista vastaavia tahoja ja heidän piilossa olevia päämääriään jotak ilmeisesti eivät kestä päivän valoa. Sellaiset vilkkaat pimeiden aseiden markkinatko Suomeen halutaan synnyttää! Pimeät aseethan se ainoa varsinainen ongelma on. Ei pitäisi demonisoida luvallisia aseita, se on vaarallinen kokeilu jonka lopputulokset näkee saarivaltakunnasta.