Kiusattujen ei pidä antaa anteeksi

Olen lukenut joitakin ketjuja tällä palstalla. Useimmissa kiusattuja neuvotaan antamaan anteeksi kiusaajilleen, koska kiusaajat voivat tuntea omantunnontuskia/ katua koko loppuelämänsä. Miksi heille pitäisi antaa anteeksi: ensin he tahallisesti kiusaavat ilman kunnon syytä pitkän aikaa ja aiheuttavat kiusatulle hyvin paljon pahaa oloa, ja sitten kun he aikuistuvat ja (mahdollisesti saavat vähän järkeäkin päähänsä) katuvat, heille pitäisi heti antaa anteeksi? Tuossa ei ole mitään järkeä. Kiusatun siis pitäisi ensin sietää kaikki se paska ja sitten antaa anteeksi? Eli kiusaajat pääsevät kuin koirat veräjästä.

Minua on kiusattu. Lähestulkoon koko ala-asteen ajan. Kaikki loppui kun vaihdoin ala-asteen jälkeen paikkakuntaa. Olen monesti miettinyt, että mikä se syy edes oli, miksi minä jouduin silmätikuksi. Olen aina ollut hyvin kiltti ja koulussa koetin olla kaikkien kaveri. Isäni sattui olemaan (ja on vieläkin) ammatissa, ehkä arvostetuimmassa ammatissa muiden ala-asteluokkalaisteni vanhempien ammatteihin verrattuna, jos niitä nyt edes aletaan verrata. Työnsä puolesta isäni joutui mahdollisesti "sekaantumaan" joidenkin luokkalaisteni elämään heidän huonojen elinolojensa takia. Se on ainoa asia, johon aina olen päätynyt pohdittuani syitä kiusaamiseeni.

Minut ja kaksi muuta sisartani opetettiin jo lapsena olemaan kohteliaita ja ystävällisiä kaikille, vaikka ei joistakin aina pitäisi. Olen ainut perheestäni ainoa, joka on joutunut kiusaamisen kohteeksi. Minä, kaikista herkin koko perheestäni. Varmaan sekin oli syy kiusaamiseen. Ja kun minua kiusattiin, vanhempani aina sanoivat, että "älä laskeudu heidän tasolleen, muuten osoitat olevasi yhtä tyhmä kuin he". Siis kiusatessa olin aina hiljaa, näytin varmasti aina surulliselta, koska se sattui. Joka kerta. Nyt jälkeenpäin ajatellen, tuo vanhempieni neuvo on varmaan idioottimaisin koko maailmassa.

Olen yhä yhteydessä muutamaan ala-aste aikaiseen luokkalaiseeni. Olen kuullut mitä entisille kiusaajille kuuluu. Yksi sai kuulema vahinkolapsen 16- vuotiaana, sai 20- vuotiaana toisen lapsen ja pääsi todella huonoilla papereilla hädin tuskin amiskasta. Avopuolisona juoppo. Taitaa siis historia toistaa itseään. Kiusaajan omat vanhemmat olivat nähkääs samanlaisia. Toinen kiusaaja pääsi samalta linjalta. Rikosrekisterissä useampia rötöksiä, käyttää huumeita. Kuten ensimmäinenkin.
Olen varmaan hyvin sairas, kun saan nautintoa joka kerta kuullessani miten he ovat itse pilanneet omat elämänsä. En kylläkään usko, että he katuvat kiusaamistani: heillä on ollut monia muitakin uhreja koulu surkean opiskeluelämänsä ajan.