Heip! Tämä on ihan tosi tarina eräästä ystävästäni jonka kirjotan nyt nimimerkin piilossa tänne. Se oli kevättä maalis-huhtikuuta kun meidän koululla oli pitämässä puhetta kolmekymppinen mies joka istui pyörätuolissa. Hänen tarkoituksensa oli saarnata meille 15-vuotiaille, että kuinka kannattaa olla liikenteessä varovainen eikä ikinä lähteä känniläisen/ ajaa kännissä saatikka mopollakaan tai myöhemmin sitten autolle, niinkuin hänelle kävi halvaantui vuonna -98 ollessaan 18-vuotias baariillan lopuksi kun tulivat tyttöystävän kanssa riitoihin ja sitten se tyttöystävä lähti sieltä baarista, nämä poijat lähtivät myöskin pois vähän myöhemmin keskustasta toisen kämpille ja sitten aateltiin, että kyllä sitä himottas vielä lähtee kahtomaan tässä kahen aikaan yöllä että jospa siellä ois nyt jotakin meininkiä. Sitten ajateltiin pölliä kännissä isäukon auto ja kuinkas kävikään ajettiin kovempaa..kovempaa ja vielä kerran piti sitä kaasua lisätä kun tuntui että auto ei kulje millään vaikka mittarissa oli jo 140km/h. Sitten mentiin ojasta allikkoon ja auto kynti pitkin pellon reunoja ja päätyi lopulta puuhun töks. Tämä kuski lensi ikkunan läpi pitkän matkan päähän, sillä turvavyötä ei tietenkään käytetty ja toinen kaveri selvisi parilla naarmulla, mutta herättyään meni shokkiin ja pakeni paikalta. Myöhemmin joku ohikulkija oli kuitenkin hälyttänyt paikalle apua ja niinpä tämä mies joka istuu nykypäivänä pyörätuolissa onneksi löydettiin henkihieverissä muuten hän ei ehkä eläisi keskuudessamme eikä ystäväni olisi ikinä löytänyt tälläistä rakkautta.. Siinä vaiheessa kyllä tämän pojan tajunta oli mennyt jo ihan kankaalle ja muistikuvat katkesivat, sairaalassa oltuaan pari päivää koomassa, herättyään hän sai kuulla suru uutisen olevansa halvaantunut. Voitte vaan uskoa miten kova tälli se on 18-vuotiaalle pojalle ollut ettei enää ikinä kävele. Huoli hänellä oli ennemminkin ystävästään, sillä kaikki muut häntä kävivät tapaamassa mutta ei se joka oli ollut kyydissä, pahiten hän pelkäsi että tietysti se on kuollut mutta ne ei vaan kerro sitä mulle, koska oon vielä näin huonossa kunnossa jotta se olisi liikaa. Onneksi kuitenkin kaveri ilmestyi seuraavana päivänä tapaamaan ja olihan se katkeraa kun toisella vain pari naarmua ja toisella ikuisesti pyörätuoli. Siitä eteenpäin hänellä alkoi 3kk kuntoutus ja vuosi halvaantumisesta 19-vuotiaana hän pääsi muuttamaan jo omaan asuntoon. Jokunen suhde hänellä oli 25-vuotiaana mikä kesti vaan vuoden verran, mutta muuten kukaan ei ole rakastanut häntä, onhan se ymmärrettävää että yleensä pyörätuolissa olevalla miehellä ei ole paljon kysyntää ja tavallaan käy sääliksi.
Niin kuin jo mainitsin ' eikä ystäväni olisi ikinä löytänyt tälläistä rakkautta.. '
Ystäväni kehui koko puheen ajan, että onpa hyvännäköinen mies.
Vastasin hänelle: Sehän on vammanen!
Ystäväni jatkoi: Eikä ole, vammainen on sellanen joka on syntynyt tähän maailmaan myöskin sellasena esim.autistinen tai cp-vammainen. Tuo poika on vaan liikuntakykyrajoitteinen. En pidä edes sanasta vammanen kun sitä käytetään nykypäivänä ennemminkin halventamaan ihmistä.
Ihmettelin toden teolla kukaan kavereistani ei ole koskaan sanonut noin viisaasti ! Tunne oli ilmeisesti kyllä molemmin puoleinen..
Ruokalaan mennessämme tämä mies oli myöskin menossa opettajien huoneeseen syömään, mutta hän pysähtyi tytön kohdalle ja kysyi tämän puh.numeroa. Ihmettelin että mitä tuo alkaa nyt tuolle juttelemaan, että tunteeko muka ne, jos tuntee mua hävettää todenteolla miten siellä salissa käyttäydyin. Sitten kun ystäväni tuli takaisin luokseni, kysyin että mitä se halusi. Ystäväni vastasi että puhelin numeron vaa. Olin ihan ällikällä lyöty ' siis täh!? ' . Niin , hän jatkoi. Nyt tajusin senki miksi tämä mies oli niin pitkään tuijottanut ystävääni salissa, mutta ajattelin ettei tänne koululle otettas ikinä tuollasia pervessejä jotka on kiinostunu alaikäsistä tytöistä kun ei oo kyse edes mistään 18-19vuotiaasta vaan jostain KOLMEKYMPPISESTÄ!
Ne on nyt sit viestitelly puhelimen ja mesen välityksellä siitä lähtien, kesällä mun kaveri kävi siellä Oulussa aika useesti sen luona. Ite voin vinkata sen verran että asutaan itä-suomessa päin et kiva väliero;) mutta nyt ne alko sitten 18.8 SEURUSTELEMAAN !
Mietin että miten ikinä mun kaveri aikoo saada sen porukat nielemään tämän jutun?? Mutta niitten ei tarvii kuulema tietää kun tää mies maksaa sen matkatki ja ensvuonna kun se on 16 ja kun 16-vuotias saa seurustella täysikäsen kanssa niin ne aikoo julkistaa koko jutun ! Sitten sanoin että ei kyllä porukkas anna sen kanssa yhteen muuttaa,, no siihen se oli silleen anyway ei meillä kiirre ookkaan,, paitsi sitten heti julkistamisen jälkeen kun myö aletaan LASTA HANKKIMAAN !
Siis mihin tää maailma on menny??? Miten saan mun kaverin takasin tolpilleen??? Onko tosiaan niin ettei rakkaus katso ikää???
Kiitti kun jaksoitte kuunnella mun jutun(:!
Niin kuin jo mainitsin ' eikä ystäväni olisi ikinä löytänyt tälläistä rakkautta.. '
Ystäväni kehui koko puheen ajan, että onpa hyvännäköinen mies.
Vastasin hänelle: Sehän on vammanen!
Ystäväni jatkoi: Eikä ole, vammainen on sellanen joka on syntynyt tähän maailmaan myöskin sellasena esim.autistinen tai cp-vammainen. Tuo poika on vaan liikuntakykyrajoitteinen. En pidä edes sanasta vammanen kun sitä käytetään nykypäivänä ennemminkin halventamaan ihmistä.
Ihmettelin toden teolla kukaan kavereistani ei ole koskaan sanonut noin viisaasti ! Tunne oli ilmeisesti kyllä molemmin puoleinen..
Ruokalaan mennessämme tämä mies oli myöskin menossa opettajien huoneeseen syömään, mutta hän pysähtyi tytön kohdalle ja kysyi tämän puh.numeroa. Ihmettelin että mitä tuo alkaa nyt tuolle juttelemaan, että tunteeko muka ne, jos tuntee mua hävettää todenteolla miten siellä salissa käyttäydyin. Sitten kun ystäväni tuli takaisin luokseni, kysyin että mitä se halusi. Ystäväni vastasi että puhelin numeron vaa. Olin ihan ällikällä lyöty ' siis täh!? ' . Niin , hän jatkoi. Nyt tajusin senki miksi tämä mies oli niin pitkään tuijottanut ystävääni salissa, mutta ajattelin ettei tänne koululle otettas ikinä tuollasia pervessejä jotka on kiinostunu alaikäsistä tytöistä kun ei oo kyse edes mistään 18-19vuotiaasta vaan jostain KOLMEKYMPPISESTÄ!
Ne on nyt sit viestitelly puhelimen ja mesen välityksellä siitä lähtien, kesällä mun kaveri kävi siellä Oulussa aika useesti sen luona. Ite voin vinkata sen verran että asutaan itä-suomessa päin et kiva väliero;) mutta nyt ne alko sitten 18.8 SEURUSTELEMAAN !
Mietin että miten ikinä mun kaveri aikoo saada sen porukat nielemään tämän jutun?? Mutta niitten ei tarvii kuulema tietää kun tää mies maksaa sen matkatki ja ensvuonna kun se on 16 ja kun 16-vuotias saa seurustella täysikäsen kanssa niin ne aikoo julkistaa koko jutun ! Sitten sanoin että ei kyllä porukkas anna sen kanssa yhteen muuttaa,, no siihen se oli silleen anyway ei meillä kiirre ookkaan,, paitsi sitten heti julkistamisen jälkeen kun myö aletaan LASTA HANKKIMAAN !
Siis mihin tää maailma on menny??? Miten saan mun kaverin takasin tolpilleen??? Onko tosiaan niin ettei rakkaus katso ikää???
Kiitti kun jaksoitte kuunnella mun jutun(:!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omaperäinen ja erittäin viihdyttävä tarina. Sinussa on hyvän juonikehittelijän ainesta. Tämä ei siis ole sarkasmia, mutta en usko että tuo on totta. Erittäin värikäs juttu kuitenkin.