Collie perheeseen, jossa chihuja

Meillä ainakin hyvin pienen italianvinttikoiran kanssa onnistuu hyvin ! :) Isompi osaa ottaa pienemmän huomioon hienosti ...mutta tosiaan yksilöllistä on :P Meillä siis pehko .

14+4 kirjoitti:

Meillä ainakin hyvin pienen italianvinttikoiran kanssa onnistuu hyvin ! :) Isompi osaa ottaa pienemmän huomioon hienosti ...mutta tosiaan yksilöllistä on :P Meillä siis pehko .

Lue lisää

pehkot lienee hivenen rauhallisempia..aloittajalle..collie voisi olla hyvä vaihtoehto isommista pk roduista ja pehko varsinkin..vielä sanoisin kyllä että katso ettei ole arkuutta linjassa..tai liiallista pehmeyttä/stressiherkkyyttä seon rodun kompastuskivi toisinaan. :)

rauhallisia ja menee pienten koirien kera siitä johtuen ja yleensä osaavat varoa mutta myös koulutuskysymyskin.

no collie on rauhallinen rotu vaikka on isompi..tuttuni manaa kun virtaa ei piisaa niin paljon kuin aktiivisimmilla pkroduilla..ja toinen sanoi että kääpiökoira pikkupystykorva oli paljon aktiivisempi kuin pehkocollie..eli varsinkin pehkot enemmän jo seurakoiria kuin todellisiin pktreeneihin..ja hyvä niinkin sopii heille jotka hakee isompaa helppoa ja rauhallista rotua..herkkyys on kyllä huomioitava oikealla tyylillä ja siinä ehkä kuitenkin se huikein ero chihuahuoihin joilla tomerampi luonne. :)

Oma näkemykseni kokemusteni perusteilla on tämä ja sanoisin menee hyvin pehkot seurakoiramaisempia kuin nahkat..

Kiitos hyvistä pohdinnan arvoisista vinkeistä.

Tuo aikakysymys on hyvä! Se on ilmeisen tärkeää, että tulevalle suuremmalle ja vaativammalle koiralle täytyy riittää aikaa ja paneutumista sen koulutukseen sekä aktivointiin. Jotenkin ajattelin, että olisi kiva olla koira, joka pääsisi juoksulenkeille mukaan esim. Nuo pienet eivät jaksa vauhdissa, ja vanhemmat erirotuiset eivät ikänsä puolesta tällähetkellä. Samoin ajattelin, että olisi hienoa, että olisi koira, jonka voisin ottaa ratsastuslenkeille mukaan. (tämä saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta meilläpäin se olisi mahdollista, koska asumme niin metsässä)

Lapset ovat pienestä pitäen totutettu koiriin. Eivät nyt ole enää ihan pieniäkään. Koiran tulisi tosiaan sietää sitä, että tänne kotiin tulee vieraita ihmisä päivittäin. Vieraistahan kaikki koirat ilmoittavat, ja se on ihan ok, mutta jos koira stressaantuu siitä niin se on harmillista.

Sitten juuri tulemmekin tuohon koirien kokoeroon. Tästä olen puhunut monien kanssa. Monet ovat painottaneet juuri sitä seikkaa, että näitä koiria ei sitten kannattaisi päästää yhtenä laumana pihalle remuamaan tai edes jättää yksin samaan tilaan. Sitä en epäile etteikö laumahierarkia uuden pennun kanssa tulisi selväksi näiden koirien kanssa, mutta mietin sitä vahinkoherkkyyttä. Jos iso koira innostuksissaan juoksee pienemmän yli vahingossa...

No onneksi meillä ei ole mitään pakkomiellettä minkään suhteen, eikä rotujenkaan. Ja jos uutta "harrastuskoiraa" haaveilemme, niin se voi olla muunkin rotuinen ja pienempikin.

Sanottakoon vielä että tämänhetkisten koirien kanssa harrastamme ulkoilua ja näyttelyitä, mutta jatkossa voisi olla mukava kokeilla uusiakin lajeja. ; ) mutta sitten tulemmekin siihen aikakysymykseen.

nahka vai pehko kirjoitti:

Kiitos hyvistä pohdinnan arvoisista vinkeistä.

Tuo aikakysymys on hyvä! Se on ilmeisen tärkeää, että tulevalle suuremmalle ja vaativammalle koiralle täytyy riittää aikaa ja paneutumista sen koulutukseen sekä aktivointiin. Jotenkin ajattelin, että olisi kiva olla koira, joka pääsisi juoksulenkeille mukaan esim. Nuo pienet eivät jaksa vauhdissa, ja vanhemmat erirotuiset eivät ikänsä puolesta tällähetkellä. Samoin ajattelin, että olisi hienoa, että olisi koira, jonka voisin ottaa ratsastuslenkeille mukaan. (tämä saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta meilläpäin se olisi mahdollista, koska asumme niin metsässä)

Lapset ovat pienestä pitäen totutettu koiriin. Eivät nyt ole enää ihan pieniäkään. Koiran tulisi tosiaan sietää sitä, että tänne kotiin tulee vieraita ihmisä päivittäin. Vieraistahan kaikki koirat ilmoittavat, ja se on ihan ok, mutta jos koira stressaantuu siitä niin se on harmillista.

Sitten juuri tulemmekin tuohon koirien kokoeroon. Tästä olen puhunut monien kanssa. Monet ovat painottaneet juuri sitä seikkaa, että näitä koiria ei sitten kannattaisi päästää yhtenä laumana pihalle remuamaan tai edes jättää yksin samaan tilaan. Sitä en epäile etteikö laumahierarkia uuden pennun kanssa tulisi selväksi näiden koirien kanssa, mutta mietin sitä vahinkoherkkyyttä. Jos iso koira innostuksissaan juoksee pienemmän yli vahingossa...

No onneksi meillä ei ole mitään pakkomiellettä minkään suhteen, eikä rotujenkaan. Ja jos uutta "harrastuskoiraa" haaveilemme, niin se voi olla muunkin rotuinen ja pienempikin.

Sanottakoon vielä että tämänhetkisten koirien kanssa harrastamme ulkoilua ja näyttelyitä, mutta jatkossa voisi olla mukava kokeilla uusiakin lajeja. ; ) mutta sitten tulemmekin siihen aikakysymykseen.

Lue lisää

tuo stressiherkkyyys on asia mihin voi omistaja suuresti vaikuttaa. Paneutumalla alusta saakka koiran sosiaalistamiseen oikein. Ei siis vain vie koiraa eri paikkoihin ja kuvittele, että se riittää. Oikeasti siihen on vähän paneuduttava.

Koirat ovat aina yksilöitä. Moni pehko on menestynyt pk-lajeissa, esim selaamalla koiranettiä löytyy tuloksia.

Oleellista on miettiä huolella, minkälaisen luonteisen koiran haluaisi. Mitä itse on valmis tekemään koiran kanssa, montako tuntia pv:ssä. Collie varmaan viihtyisi juoksulenkillä, mutta se ei riitä. Sitä älyn aktivointia pitää koiralle järjestää, koulutusta tai temppujen opettelua. Metsässä juoksua vapaana. Aikatylsää pidmemän päälle, jos se juoksee vain pururataa ihmisen tahtiin tai hevosen rinnalla.

Tuo erikokoisten kanssa leikkiminen myös riippuu koiran luonteesta, jos alusta asti tottuu pinempiin niin tuskin ongelmaa, mutta pentuna se ei mitenkään hahmota kroppaansa täysin. Ja vahinkoja voi aina sattua, jos esim pienempi koira ei olekkaan tarkkana ja jää tielle seisomaan.

Kasvattajaan ja ko yhdistelmään johon päädyt, tutustu huolella, niin saat teille sopiva koiran. Ja eihän ne ihmislapsetkaan aina ole sitä mitä odotetaan ja toivotaan :)

nahka vai pehko kirjoitti:

Kiitos hyvistä pohdinnan arvoisista vinkeistä.

Tuo aikakysymys on hyvä! Se on ilmeisen tärkeää, että tulevalle suuremmalle ja vaativammalle koiralle täytyy riittää aikaa ja paneutumista sen koulutukseen sekä aktivointiin. Jotenkin ajattelin, että olisi kiva olla koira, joka pääsisi juoksulenkeille mukaan esim. Nuo pienet eivät jaksa vauhdissa, ja vanhemmat erirotuiset eivät ikänsä puolesta tällähetkellä. Samoin ajattelin, että olisi hienoa, että olisi koira, jonka voisin ottaa ratsastuslenkeille mukaan. (tämä saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta meilläpäin se olisi mahdollista, koska asumme niin metsässä)

Lapset ovat pienestä pitäen totutettu koiriin. Eivät nyt ole enää ihan pieniäkään. Koiran tulisi tosiaan sietää sitä, että tänne kotiin tulee vieraita ihmisä päivittäin. Vieraistahan kaikki koirat ilmoittavat, ja se on ihan ok, mutta jos koira stressaantuu siitä niin se on harmillista.

Sitten juuri tulemmekin tuohon koirien kokoeroon. Tästä olen puhunut monien kanssa. Monet ovat painottaneet juuri sitä seikkaa, että näitä koiria ei sitten kannattaisi päästää yhtenä laumana pihalle remuamaan tai edes jättää yksin samaan tilaan. Sitä en epäile etteikö laumahierarkia uuden pennun kanssa tulisi selväksi näiden koirien kanssa, mutta mietin sitä vahinkoherkkyyttä. Jos iso koira innostuksissaan juoksee pienemmän yli vahingossa...

No onneksi meillä ei ole mitään pakkomiellettä minkään suhteen, eikä rotujenkaan. Ja jos uutta "harrastuskoiraa" haaveilemme, niin se voi olla muunkin rotuinen ja pienempikin.

Sanottakoon vielä että tämänhetkisten koirien kanssa harrastamme ulkoilua ja näyttelyitä, mutta jatkossa voisi olla mukava kokeilla uusiakin lajeja. ; ) mutta sitten tulemmekin siihen aikakysymykseen.

Lue lisää

en tiedä jos aiot viedä collieta ratsastulenkille niin jaksaako se oikein..on mennyt käyttöpuoli sen verran kauemmaksi..ja ehkä joku vilkkaampi rotu olisi parempi jos haet enemmän virtaa.

energiaa colliella riittää kolmivuotiaaksi ja sitten ikävä kyllä tyssää ..eli ehkä haet kuitenkin vilkkaampaa ja pienissäkin paimenkoirissa on vilkkaampia kuten vaikka mudi..jms jotka jaksavat paremmin vauhdissa. ehkä ne voisi olla sittenkin parempia..colliet on tosiaan rauhallisia ellei puhuta parta ja bordercolliesta. Ja moni ei tykkää tästä mutta lähinnä seuraan kuin käyttöön on mennyt sen verran kauaksi alkuperäisestä mutta minulle tuo käy :)

gghgjyky kirjoitti:

en tiedä jos aiot viedä collieta ratsastulenkille niin jaksaako se oikein..on mennyt käyttöpuoli sen verran kauemmaksi..ja ehkä joku vilkkaampi rotu olisi parempi jos haet enemmän virtaa.

energiaa colliella riittää kolmivuotiaaksi ja sitten ikävä kyllä tyssää ..eli ehkä haet kuitenkin vilkkaampaa ja pienissäkin paimenkoirissa on vilkkaampia kuten vaikka mudi..jms jotka jaksavat paremmin vauhdissa. ehkä ne voisi olla sittenkin parempia..colliet on tosiaan rauhallisia ellei puhuta parta ja bordercolliesta. Ja moni ei tykkää tästä mutta lähinnä seuraan kuin käyttöön on mennyt sen verran kauaksi alkuperäisestä mutta minulle tuo käy :)

Lue lisää

Tunnen monta collieta, jotka vanhanakin jaksavat yhtä jos toista. Riippuu esim ruokinnasta, terveydenhoidosta, suvusta yms miten pysyy kunnossa. Älkää yleistäkö. Moni collie menestyy pk lajeissa, katsokaa niitä tulostilastoja.

Mutta minä mietin, miksi ap haluaa sen uuden koiran... Jos ratsastat, hoidat hevosia, ilmeisesti lapsiperhe ja siten isompi talo hoidettavana, jo muutama cihuhu, oma aika, mistä jää aika collielle, kun se pelkkä lenkki ei sille riitä...?

fjkrejflreqj kirjoitti:

Tunnen monta collieta, jotka vanhanakin jaksavat yhtä jos toista. Riippuu esim ruokinnasta, terveydenhoidosta, suvusta yms miten pysyy kunnossa. Älkää yleistäkö. Moni collie menestyy pk lajeissa, katsokaa niitä tulostilastoja.

Mutta minä mietin, miksi ap haluaa sen uuden koiran... Jos ratsastat, hoidat hevosia, ilmeisesti lapsiperhe ja siten isompi talo hoidettavana, jo muutama cihuhu, oma aika, mistä jää aika collielle, kun se pelkkä lenkki ei sille riitä...?

Lue lisää

Kiitos taas vastauksista.
Viimeisimmille vastaisin vaikkapa niin, että jos olettaisitte lapsien olevan teini-ikäisiä, ja osallistuvan harrastuksiin muun perheen (miehen) kanssa. Voisitte myös ajatella että aloittaja on päivät kotona ja hänellä on aikaa ja myös apua talouden hoitoon. : )

Toisaalta jos näin ei olisi olisi ihmettelynne varmasti aiheellista. Varmasti pohdin tykönäni, sitä että onko meillä riittävästi aikaa suuremmalle aikaa vievälle koiralle. Ja jos päädynkin siihen, että aikaa olisi niin tuskin jättäisin tuon harrastamisen pelkän lenkin varaan.

Pientenkin koirien kanssa voi toki harrastaa paljon, mutta koko perheemme on siis pidempään pohtinut sitä, että olisiko seuraava koiramme hieman suurempi. Löytyyhän sitten hieman vähemmänkin vaativia suurempia rotuja toki ja varmasti laajennamme etsintäämme vielä muihinkin rotuihin, jos epäilyttää että tämä kyseinen ei sitten soveltusikaan menoomme. Koiran ei tarvitsisi kuitenkaan olla mikään kovin aktiivinen rotu, siinä mielessä vastauksenne kyllä tukevat ajatuksiani siitä minkälaisia mielikuvia minulla on ollu collieista. Missääntapauksessa en vaihtaisi pk-roduista muihin pk-rotuihin vaan sitten johonkin ihan muunlaiseen.

Ei kai se niin tavatonta ole, että on ihmisiä, joilla on enemmän eläimiä. : )

Kiitos nyt kuitenkin viisaista ajatuksista.

nahka vai pehko kirjoitti:

Kiitos taas vastauksista.
Viimeisimmille vastaisin vaikkapa niin, että jos olettaisitte lapsien olevan teini-ikäisiä, ja osallistuvan harrastuksiin muun perheen (miehen) kanssa. Voisitte myös ajatella että aloittaja on päivät kotona ja hänellä on aikaa ja myös apua talouden hoitoon. : )

Toisaalta jos näin ei olisi olisi ihmettelynne varmasti aiheellista. Varmasti pohdin tykönäni, sitä että onko meillä riittävästi aikaa suuremmalle aikaa vievälle koiralle. Ja jos päädynkin siihen, että aikaa olisi niin tuskin jättäisin tuon harrastamisen pelkän lenkin varaan.

Pientenkin koirien kanssa voi toki harrastaa paljon, mutta koko perheemme on siis pidempään pohtinut sitä, että olisiko seuraava koiramme hieman suurempi. Löytyyhän sitten hieman vähemmänkin vaativia suurempia rotuja toki ja varmasti laajennamme etsintäämme vielä muihinkin rotuihin, jos epäilyttää että tämä kyseinen ei sitten soveltusikaan menoomme. Koiran ei tarvitsisi kuitenkaan olla mikään kovin aktiivinen rotu, siinä mielessä vastauksenne kyllä tukevat ajatuksiani siitä minkälaisia mielikuvia minulla on ollu collieista. Missääntapauksessa en vaihtaisi pk-roduista muihin pk-rotuihin vaan sitten johonkin ihan muunlaiseen.

Ei kai se niin tavatonta ole, että on ihmisiä, joilla on enemmän eläimiä. : )

Kiitos nyt kuitenkin viisaista ajatuksista.

Lue lisää

Laitan lusikkani soppaan. Nimittäin jos tarkoitus on, että "ei tarvitsisi kuitenkaan olla mikään kovin aktiivinen rotu", niin älä ainakaan nahkaa äläkä jenkkilinjan pehkoa ota. Aina voidaan sanoa yleistyksiä, mitä collie on tai ei ole, enemmän tai vähemmän kuin joku muu rotu. Ja sitten, kun osuu erilainen yksilö omalle kohdalle, ollaankin ihmeissään. Mutta "yleisesti ottaen" nahkat ovat vilkkaampia kuin pehkot, ja jenkkilinjan pehkot vilkkaampia kuin eurooppalaislinjaiset. Ja sitten molemmissa pitää muistaa, ettei ole mitään "yleensä". ;-)

Itselläni on ollut useampia collieita ja helppoja on ollut lähinnä puhtaan eurooppalaislinjaisissa, joskin niissäkin on ollut ne, joiden takia on joutunut hampaita kiristelemään toisenkin kerran. Jopa sisarpuolet keskenään olivat täysin eri luonteiset. Kokemukseni jenkkilinjaisista taas, kaikki ovat olleet melkoisia vilperttejä. Joku sanoi, että virtaa riittää kolmivuotiaaksi. No, jenkin kanssa saat olla onnellinen, jos rauhoittuu viisivuotiaana. ;D

Collie on, kuten muutama vastaaja on korostanut, hyvin älykäs koira, joka keksii taatusti omat puuhansa, jos ei omistaja niitä tarjoa. Itse en kauheasti pelkäisi koirien kokoeroa, kunhan collien pentuvaiheesta on päästy eroon. Mutta siinä onkin monta kuukautta aikaa hurjimuksen talloa pienempiään (kuten millä tahansa isomman rodun pennulla). Meillä ovat tällä hetkellä matot rullalla, tuolit lennähtelevät ja vanhempi koira toimii aitajuoksuesteenä, kun juniorille sattuu virtapiikki. Silti collie on minulle rotuna kaikkein paras, koska tiedän, mitä se on parhaimmillaan ja pahimmillaan. Sen takia hiukan ihmetyttää, että olet collieta hankkimassa mielikuviin ja nettivastauksiin perustuvin ajatuksin.

Parhaan tuloksen saat, kun otat yhteyttä mahdollisimman moneen kasvattajaan ja perehdyt mahdollisimman moneen koiraan ja yhdistelmään. Tutki luonnetestituloksia, kysele koirien luonteesta kotioloissa, perehdy linjoihin. Ja mieti sittenkin vielä, oletko ottamassa oikeaa rotua. Colliesta moni sanoo edelleen, että ne ovat hulluja, hermoheikkoja ja mitä vielä. Vääristä omistajista eläväiselle rodulle ei kukaan muista puhua. :-(

minunkin ajatuksiani kirjoitti:

Laitan lusikkani soppaan. Nimittäin jos tarkoitus on, että "ei tarvitsisi kuitenkaan olla mikään kovin aktiivinen rotu", niin älä ainakaan nahkaa äläkä jenkkilinjan pehkoa ota. Aina voidaan sanoa yleistyksiä, mitä collie on tai ei ole, enemmän tai vähemmän kuin joku muu rotu. Ja sitten, kun osuu erilainen yksilö omalle kohdalle, ollaankin ihmeissään. Mutta "yleisesti ottaen" nahkat ovat vilkkaampia kuin pehkot, ja jenkkilinjan pehkot vilkkaampia kuin eurooppalaislinjaiset. Ja sitten molemmissa pitää muistaa, ettei ole mitään "yleensä". ;-)

Itselläni on ollut useampia collieita ja helppoja on ollut lähinnä puhtaan eurooppalaislinjaisissa, joskin niissäkin on ollut ne, joiden takia on joutunut hampaita kiristelemään toisenkin kerran. Jopa sisarpuolet keskenään olivat täysin eri luonteiset. Kokemukseni jenkkilinjaisista taas, kaikki ovat olleet melkoisia vilperttejä. Joku sanoi, että virtaa riittää kolmivuotiaaksi. No, jenkin kanssa saat olla onnellinen, jos rauhoittuu viisivuotiaana. ;D

Collie on, kuten muutama vastaaja on korostanut, hyvin älykäs koira, joka keksii taatusti omat puuhansa, jos ei omistaja niitä tarjoa. Itse en kauheasti pelkäisi koirien kokoeroa, kunhan collien pentuvaiheesta on päästy eroon. Mutta siinä onkin monta kuukautta aikaa hurjimuksen talloa pienempiään (kuten millä tahansa isomman rodun pennulla). Meillä ovat tällä hetkellä matot rullalla, tuolit lennähtelevät ja vanhempi koira toimii aitajuoksuesteenä, kun juniorille sattuu virtapiikki. Silti collie on minulle rotuna kaikkein paras, koska tiedän, mitä se on parhaimmillaan ja pahimmillaan. Sen takia hiukan ihmetyttää, että olet collieta hankkimassa mielikuviin ja nettivastauksiin perustuvin ajatuksin.

Parhaan tuloksen saat, kun otat yhteyttä mahdollisimman moneen kasvattajaan ja perehdyt mahdollisimman moneen koiraan ja yhdistelmään. Tutki luonnetestituloksia, kysele koirien luonteesta kotioloissa, perehdy linjoihin. Ja mieti sittenkin vielä, oletko ottamassa oikeaa rotua. Colliesta moni sanoo edelleen, että ne ovat hulluja, hermoheikkoja ja mitä vielä. Vääristä omistajista eläväiselle rodulle ei kukaan muista puhua. :-(

Lue lisää

Ja korostan minäkin: ei yleistyksiä. "Tavallisestakin" linjasta löytyy vilkkaampia. Teet itsetäsi ja tulevasta koirasta onnellisen, jos tutustut tarkoin siihen odotettavissa olevaan luonteeseen, kaikin mahdollisin keinoin, erityisesti kyselemällä paljon. Collieista kuulee paljon mutu-tietoa, kun jonkun entisellä kummin kaiman serkulla on 100 vuotta sitten collie, unohda sellaiset kuulopuheet heti alkuunsa. Juttele rodun harrastajien kanssa ja kasvattajien kanssa. Jos mahdollista mene alueesi rotuyhdistyksen kautta tapaamaan rotua ja juttelemaan.

4 collieta kirjoitti:

Ja korostan minäkin: ei yleistyksiä. "Tavallisestakin" linjasta löytyy vilkkaampia. Teet itsetäsi ja tulevasta koirasta onnellisen, jos tutustut tarkoin siihen odotettavissa olevaan luonteeseen, kaikin mahdollisin keinoin, erityisesti kyselemällä paljon. Collieista kuulee paljon mutu-tietoa, kun jonkun entisellä kummin kaiman serkulla on 100 vuotta sitten collie, unohda sellaiset kuulopuheet heti alkuunsa. Juttele rodun harrastajien kanssa ja kasvattajien kanssa. Jos mahdollista mene alueesi rotuyhdistyksen kautta tapaamaan rotua ja juttelemaan.

Lue lisää

itse lisään vielä vilkkaudesta niin se on kanssa hieman eri erilaisten omistajien näkökulmista katsottuna ..itselläni on ollut erittäin vilkkaita rotuja ja collie on mielestäni hyvin rauhallinen kun tulee aikuiseksi verrattuna muihin rotuihini ja taas jonkun mielestä se saattaakin olla vilkas..:)

ajan tällä sitä että tutustu collieihin vaikka lainaamalla lenkille ..niin näet energiatason paremmin..se on kuitenkin yksi tärkeimpiä kriteereitä rotua valitessa.

nknklnlknijhpo kirjoitti:

itse lisään vielä vilkkaudesta niin se on kanssa hieman eri erilaisten omistajien näkökulmista katsottuna ..itselläni on ollut erittäin vilkkaita rotuja ja collie on mielestäni hyvin rauhallinen kun tulee aikuiseksi verrattuna muihin rotuihini ja taas jonkun mielestä se saattaakin olla vilkas..:)

ajan tällä sitä että tutustu collieihin vaikka lainaamalla lenkille ..niin näet energiatason paremmin..se on kuitenkin yksi tärkeimpiä kriteereitä rotua valitessa.

Lue lisää

koira käyttäytyy aina eri tavoin oudomman ihmisen seurassa...

Hyvä pointti, että ihmiset ajattelevat vilkkaudella eri asioita. Niinhän se on. Jonkun mielestä joku koira on vilkas, toisen mielestä normaali ja toisen mielestä melkeinpä laiska (omistaja), kun taas luonnetestissä vilkkaus tarkoittaa aivan muuta kuin mitä yleiskielessä sillä ajatellaan. Eli pitää aina tietää kenen kanssa puhuu, tuntea se ihminen ja sen ajatusmaailma.

minunkin ajatuksiani kirjoitti:

Laitan lusikkani soppaan. Nimittäin jos tarkoitus on, että "ei tarvitsisi kuitenkaan olla mikään kovin aktiivinen rotu", niin älä ainakaan nahkaa äläkä jenkkilinjan pehkoa ota. Aina voidaan sanoa yleistyksiä, mitä collie on tai ei ole, enemmän tai vähemmän kuin joku muu rotu. Ja sitten, kun osuu erilainen yksilö omalle kohdalle, ollaankin ihmeissään. Mutta "yleisesti ottaen" nahkat ovat vilkkaampia kuin pehkot, ja jenkkilinjan pehkot vilkkaampia kuin eurooppalaislinjaiset. Ja sitten molemmissa pitää muistaa, ettei ole mitään "yleensä". ;-)

Itselläni on ollut useampia collieita ja helppoja on ollut lähinnä puhtaan eurooppalaislinjaisissa, joskin niissäkin on ollut ne, joiden takia on joutunut hampaita kiristelemään toisenkin kerran. Jopa sisarpuolet keskenään olivat täysin eri luonteiset. Kokemukseni jenkkilinjaisista taas, kaikki ovat olleet melkoisia vilperttejä. Joku sanoi, että virtaa riittää kolmivuotiaaksi. No, jenkin kanssa saat olla onnellinen, jos rauhoittuu viisivuotiaana. ;D

Collie on, kuten muutama vastaaja on korostanut, hyvin älykäs koira, joka keksii taatusti omat puuhansa, jos ei omistaja niitä tarjoa. Itse en kauheasti pelkäisi koirien kokoeroa, kunhan collien pentuvaiheesta on päästy eroon. Mutta siinä onkin monta kuukautta aikaa hurjimuksen talloa pienempiään (kuten millä tahansa isomman rodun pennulla). Meillä ovat tällä hetkellä matot rullalla, tuolit lennähtelevät ja vanhempi koira toimii aitajuoksuesteenä, kun juniorille sattuu virtapiikki. Silti collie on minulle rotuna kaikkein paras, koska tiedän, mitä se on parhaimmillaan ja pahimmillaan. Sen takia hiukan ihmetyttää, että olet collieta hankkimassa mielikuviin ja nettivastauksiin perustuvin ajatuksin.

Parhaan tuloksen saat, kun otat yhteyttä mahdollisimman moneen kasvattajaan ja perehdyt mahdollisimman moneen koiraan ja yhdistelmään. Tutki luonnetestituloksia, kysele koirien luonteesta kotioloissa, perehdy linjoihin. Ja mieti sittenkin vielä, oletko ottamassa oikeaa rotua. Colliesta moni sanoo edelleen, että ne ovat hulluja, hermoheikkoja ja mitä vielä. Vääristä omistajista eläväiselle rodulle ei kukaan muista puhua. :-(

Lue lisää

itselläni on jenkklinjainen collie-uros ja se kyllä on niiiiin löntys ja sisaruksensankin ovat. ajattelen suurikokoisuutensa vuoksi niiden olevan näin "laiskoja". Olen luullut että kaikki muun linjan edustajat ovat niitä vilkkaita duracelpupuja. :D olen miettinyt hankkivani toisen koiran ja pohdinnassa ollut pieni koira mutta silti aina päätyy collieen ja sitten miettinyt ensin eurooppalaislinjaisen ottamista. Noh. eikös se niin mene että jos koiraa aktivoidaan pennusta lähtien ihan hulluna niin se kaipaa aikuisenakin ihan mielettömästi tekemistä? Nyt saan itseni kuulostamaan laiskalta mut meil on toiminu hyvin tää yhteiselo näin!! :)

jenkkilinjaus kirjoitti:

itselläni on jenkklinjainen collie-uros ja se kyllä on niiiiin löntys ja sisaruksensankin ovat. ajattelen suurikokoisuutensa vuoksi niiden olevan näin "laiskoja". Olen luullut että kaikki muun linjan edustajat ovat niitä vilkkaita duracelpupuja. :D olen miettinyt hankkivani toisen koiran ja pohdinnassa ollut pieni koira mutta silti aina päätyy collieen ja sitten miettinyt ensin eurooppalaislinjaisen ottamista. Noh. eikös se niin mene että jos koiraa aktivoidaan pennusta lähtien ihan hulluna niin se kaipaa aikuisenakin ihan mielettömästi tekemistä? Nyt saan itseni kuulostamaan laiskalta mut meil on toiminu hyvin tää yhteiselo näin!! :)

Lue lisää

Tutustu pennun taustoihin ennen kuin hankit koiran. Vanhempien ja suvun luonen antaa hyvin osviittaa. Kerro kasvattajalle rehellisesti millaista koiraa etsit. Haetko kaveria harrastukseen, jos niin mihin harrastukseen, vai ns kotikoiraa. Ja muista: Jokainen koira on yksilö, myös kasvuympäristö ja elämä vaikuttaa millainen koirasta kasvaa. Voit verrata ihmisiin: Ihmislapset ovat erilaisia vaikka samassa perheessä ja samat vanhemmat, eikö vain? Koira kasvaa ja muuttuu iän myötä kuten ihmisetkin.

gghgjyky kirjoitti:

en tiedä jos aiot viedä collieta ratsastulenkille niin jaksaako se oikein..on mennyt käyttöpuoli sen verran kauemmaksi..ja ehkä joku vilkkaampi rotu olisi parempi jos haet enemmän virtaa.

energiaa colliella riittää kolmivuotiaaksi ja sitten ikävä kyllä tyssää ..eli ehkä haet kuitenkin vilkkaampaa ja pienissäkin paimenkoirissa on vilkkaampia kuten vaikka mudi..jms jotka jaksavat paremmin vauhdissa. ehkä ne voisi olla sittenkin parempia..colliet on tosiaan rauhallisia ellei puhuta parta ja bordercolliesta. Ja moni ei tykkää tästä mutta lähinnä seuraan kuin käyttöön on mennyt sen verran kauaksi alkuperäisestä mutta minulle tuo käy :)

Lue lisää

Kolme pehkoa omistaneena (yksi narttu, ja kaksi urosta) en oikein allekirjoita käsitystä vauhdin tyssäämisestä kolmevuotiaana. Toki collie, niin kuin muutkin rauhoittavat hösellystä, mutta laiskaksi se ei muutu yhtäkkiä. Jos koira on tottunut liikkumaan ja sen kunto kestää, niin miksipäs ei jaksaisi ja haluaisi ratsastusenkkejä. Viimeinen omani nautti suunnattomasti yli kympin lenkeistä, osa maastossa ja ihan kadun vartta yli 13-vuotiaana. Pyöräily oli kyllä jäänyt jo siihen mennessä pois ohjelmistosta. Samoin se leikki päivittäin paljon ja mielellään kuolemaansa saakka. Sekä toisten koirien, että ihmisten, ja varsinkin muksujen kanssa. Ikä siitä ei näkynyt kyllä ulospäin.

Kaikki ovat olleet omalla tavallaan erittäin aktiivisia ja toimintaa rakastavia, pk-viestiä ja agilityä harrastettiin eniten. Tylsiä juttuja niiden mielestä oli toko, ja rutiinilenkit, mutta kaikki vaihtelu arkeen oli erittäin tervettullutta. Jos kolmevuotias collie ei nauti liikkumisesta tai ei jaksa, on syynä lähes poikkeuksetta joko liian vähäiseen aktiviteettiin tottuminen ja liian huono fyysinen kunto, tai jokin fyysinen vamma.

Siis en tiedä onko tämä nyt vain näiden collieporukoiden ruikuttamista vai esiintyykö sitä ihan joka piireissä.. Siis älytön hyökkääminen toisten kirjoituksia vastaan.. "Riittääköhän se aika sit kuitenkaan" jne. Niin ja kysy kasvattajalta millaisen pennun haluat, hän kertoo rehellisesti taustoista ja luonteista. In my dreams, kyllä suurinosa kasvattajista on täyttä hevon kukkua. Kaikki tieto saadaan ihan kuiskuttelemalla, ei suoraan puhumalla. Mitä ne kasvattajat mistään aktivoinnista ja lenkittämisestä tietää kun suurimmalla osalla on oikea lauma niitä koiria takapihalla, koko ajan joku narttu tiineenä ja uutta lauman jäsentä pukkaa joka tuutista. Jos minä pentua ostaisin niin en todellakaan miltään pentutehtailijalta.