Taloudellinen tilanne

Kaipa minut voidaan luokitella pienituloiseksi kun olen ollut pätkä- ja osa-aikatöissä.

Noistakin on elänyt ihan hyvin, lapsia on kasvatettu ja vielä on jäänyt säästöönkin kolmisen miljoonaa euroa, tosin enimmäkseen onnistuneen sijoitustoiminnan ja asuntokauppojen ansiosta.

Me ollaan miehen kanssa just samassa tilassa missä tekin eli molemmilla yli pienet tulot.. itte oon työtön ja mies opiskelee... meki kauan mietittiin asiaa että olisko varaa tässä tilanteessa pitää lasta mutta tultiin siihen tulokseen että mitä sitä ny enää odottelemaan ku jo vuosiki oltu naimisissa ja onneks on myös säästöjäkin :) mutta ei siltikään se työttömyystuki oo mikää kauheen suuri että voi mennä aina tiukille.. varmaan tulee ostettua paljo käytettyjä lastentarvikkeita onneks on sukulaisia joilta voi aina pyytää vanhoja :)

Ystäväni ovat varsin pienituloisia, vaikka töissä käyvätkin. Heillä on molemmilla työpaikka tehtaassa, jossa maksetaan todella pientä palkkaa. Merkittävä osa palkkaa koostuu vuorotyön tuomista lisistä. Omat nettotuloni ovat suuremmat kuin heidän molempien yhteensä... Ystäväni vaihtoi työpaikkaa puolisen vuotta ennen raskautumista ja ennen nykyistä työpaikkaa hän oli "silloin tällöin" työttömänä. Tämä nykyinen työ on hieman paremmin palkattu kuin edellinen. Raskauden aikana hän kuitenkin joutui olemaan paljon sairaslomilla. Sairaslomien aikana hän sai peruspalkan, mutta ei lisiä. Tästä syystä ilmeisestikin hänen äitiysrahansa ovat varsin pienet (äitiyslomallahan saa vähemmän käteen kuin työelämässä tai mitä ansiosidonnaisella oleva työtön saa).

Vaikka he ovat pienituloisia, niin he joutuvat maksamaan lapsen päivähoitopaikasta. Jo tämä summa on suurempi kuin lapsilisä. Lisäksi he halusivat hyvän vakuutuksen lapselle. Vaippoihin (lapsi vähän reilu 1 v) menee yhä muutama kymppi kuukaudessa.

Ko. perhe hankki hyvin paljon käytettynä. Lähisukua oli vähän ja moni oli iäkäs, joten suvulta he eivät saaneet juurikaan apua. Vauvaan meni kuitenkin odotettua enemmän rahaa. Ko. perhe on nyt todennut, että heillä vauva jää ainokaiseksi, sillä heillä ei ole rahaa kahteen lapseen. He haluavat kuitenkin tarjota olemassa olevalle edes jotakin harrastuksia ja mukavuuksia.

Itse päätin opiskella loppuun ja hankkia vakityöpaikan ennen lasten hankintaa ja vauvan odotetaan syntyvän lähiaikoina. Itse opiskelin kuitenkin alaa, jossa palkka on hyvä ja jolta on vaikeampi saada vakipaikkaa sitten, kun on perheellinen. Olen nyt 27 ja vauvakuumetta olemme mieheni kanssa poteneet vähän vajaa kolme vuotta. Itse kuitenkin tykkään pelata varman päälle ja koin että alle 30-vuotiaana minulla oli mahdollisuus siirtää perheen perustamista hieman. Lapsen hankintaan meni kuiten lähemmäs kaksi vuotta, sillä eka raskaus ei mennyt putkeen.

Me olemme pienituloisia ja 1v. lapsi. Jos asuisimme vuokralla, ei olisi ongelmia. Mutta oman asunnon lainat painavat pahasti päälle :( Olen kotona vielä kotihoidontuella (joka kuuluu KAIKille, vain kuntalisät on vain tietyissä kunnissa). Äitiyspäivärahalla pärjäsin kivasti, kotihoidontuella en.

Me ei aiota tehdä toista lasta tai tehdään se vasta 5 v. päästä. Mitä enemmän lapsia, sitä suuremmat asumiskulut.

Meillä molemmilla on vakityöpaikat. Mies tienaa noin keskituloisen verran ja minä hieman enemmän. Omistusasunnossa asutaan, josta vielä toki lainaa jäljellä (n. 8 vuotta tällä maksusuunnitelmalla).

Ei kai se pienituloisuus lasten tekoa estä, mutta saattaahan se omia hankaluuksia ja vastoinkäymisiä tuoda... itsekin joskus pätkätöitä tehneenä, tiedän mitä on kituuttaa pienillä tuloilla. Kyllä siinä pinna kiristyy kenellä tahansa, jos kaupassa täytyy miettiä onko varaa ostaa leipä vai maitopurkki.

Vaivan tarvike hankinnat voi tehdä kalliisti tai sitten edullisemmin. Me ostimme yhdistelmävaunut ja turvakaukalon uutena (~900€), mutta esim vaatteet käytettyinä. Mielestäni vaatteisiin on turha tuhlata, kun käyttöaika on niin lyhyt. Ja muutenkin olen sitä mieltä, että se vauva tarvitsee tasapainoiset rakastavat vanhemmat eikä kauheaa tavara/lelu vuorta voidakseen hyvin.

Itse olen valmistunut ammattiin, ja tällä hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa (25h/vk). Avokilla on toistaiseksi vakituinen työpaikka, mutta saa tällä hetkellä sairaspäivärahaa. Aika pieni tuloisia siis ollaan, vaikka omakotitalossa vuokralla asutaankin. Mutta kaikkihan on vain siitä kiinni, mikä on itselle tärkeää. Sukulaiset ihmettelevät, miksemme muuta kerrostaloon vuokralle, kun vielä kaksistaan eletään, halvemmaksi tulisi, mutta koti onkin minulle niitä tärkeitä asioista, ja olen valmis maksamaan siitä vähän enemmän ja tinkimään jostakin muualta. Käyn esim. harvoin kampaajalla, käytän vähän kosmetiikkatuotteita, käyn harvoin shoppailemassa jne. sellaisia asioita, jotka ovat minulle vähemmän tärkeitä kuin viihtyisä koti ja katto pään päällä. Samoin lasten suhteen. Minä en ole kummempia raha-asioita miettinyt, kyllä sitä aina jotenkin toimeen tulee, ei Suomessa kukaan tietääkseni ole vielä nälkään kuollut.

Meillä oli molemmilla vakituinen ja hyväpalkkainen työ kun tulin raskaaksi. Minulla kuitenkin alkuraskauden pahoinvointi äityi aivan valtaviin lukemiin ja en millään pärjännyt sen kanssa töissä enkä saanut sairauslomaa (kun raskaus ei ole mikään sairaus). Niinpä lopulta irtisanoin itseni työstäni sen takia. Siinä sitten mietittiin asiaa ja päätettiin, että perustetaan nyt se yritys, mistä olemme jo haaveilleet. Mies siis irtisanoi itsensä myös ja muutimme toiselle paikkakunnalle ja perustimme yrityksen, jossa minä en sen pahoinvoinnin takia myöskään pystynyt sillä erää työskentelemään. Itse sain karenssin jälkeen ansiosidonnaista päivärahaa ja mieheni aika olemattomasti rahaa, sillä aloittava yrittäjä ei yleensä vielä juurikaan tienaa. Voin kertoa, että se oli todellista kituuttamista ja koska yrittäjä ei kuulu sosiaalitukien piiriin, niin elimme huomattavasti alle toimeentulotukirajan varmaan parisen vuotta ennen kuin miehen yritys alkoi tuottaa. Siinä vaiheessa odotin jo toista lasta, joten minun työhönpaluuni ei ollut äitiys- ja vanhempainloman jälkeen järkevää. Kun sitten vihdoin yritin palata työhön, niin melko pian todettiin sellainen sairaus, joka oli pahentunut raskauksista johtuen ja mistä syystä en ollut enää kykeneväinen tekemään vanhaa työtäni tai harjoittamaan ammattiani. Jouduin siis opiskelemaan neljä vuotta uuteen ammattiin ja sinä aikana sain vielä kolmannen lapsenikin. Mieheni tuli allergiseksi niille aineille, mitä hän joutui työssään käsittelemään, joten joutui sen takia lopettamaan yrityksensä ja opiskeli myös uuden ammatin. Saimme vielä neljännen lapsenkin. Vanhempainlomani päätyttyä viimeisimmästä jäi mieheni lomautetuksi uudesta työstään ja minä menin vain johonkin, eli erittäin matalapalkkaiseen hommaan. Näin kului vuosi. Nyt tämän vuoden alussa mieheni pääsi töihin takaisin ja itse aloitin yrittäjänä omalla alallani. Tämä vuosi on vielä minun tuloni olleet lähempänä nollaa, mutta nyt ne ovat viime kuukausina niin hyvin alkaneet nousta, että huomaan tämän kannattavan. Todennäköisesti ensi vuoden jälkeen meidän tulot ovat jo suorastaan hyvät.

Pitkä stoori, mutta ideana se, että vaikka lähtötilanne oli hyvä, niin se muuttui parin kuukauden kuluttua raskautumisesta. Silloin asuimme vuokralla, mutta valmistumiseni jälkeen ja hyvän työtilanteen hetkellä ostimme oman talon. Kituuttamalla olemme pärjänneet suurimman osan tästä kymmenestä vuodesta, joka lapsia on ollut, mutta pärjätty ollaan eivätkä lapset ole mistään paitsi jääneet. Itselle toki rahattomuus tietää stressiä enemmän, mutta lapsia se ei haittaa. Tällä hetkellä suhtaudun aika positiivisesti tulevaisuuteen ja odotan ensi vuodelta vihdoin sellaisia tuloja, että alamme pärjätä peruselämästä ilman jatkuvaa säästämistä. Olisi se kiva voida ostaa uusia sukkia heti kun huomaa, että vanhat alkavat olla jo liian rikki ja vähissä.

Taloudellinen tilanne voi aina muuttua, siksi en ajattelisi sitä jos haluaa raskaaksi. Meillä on yksi lapsi, ja lapsen syntymän aikaan molemmat kokopäivätyöläisiä velattomia jne. Nyt olen itse hoitovapaalla eli kelan tuet ja mieheni työ muuttui osa-aikaiseksi. Seuraavaa halutaan siitä huolimatta. Velattomia sentään ollaan edelleen ja siitä pidetään kiinni. Mutta hyvänä esimerkkinä pidän anoppiani joka kasvatti seitsämän lasta 13 vuoden ikähaarukalla, kotiäitinä siis kunnes nuorin meni kouluun. Appiukko oli huonopalkkaisessa työssä ja oman firman kaatuminen vei luototkin. Silti kaikki lapset saivat hyvän kasvatuksen ja elämän. Ei se ole rahasta kiinni. Kaikki eivät kenties vain luota itseensä niin paljon että antaisivat elämän vain viedä.

Ollaan molemmat mieheni kanssa valmistuttu ammattiin ja vaki työssä. Mä aloitin ens kesään kestävän projektityön henkilöstökoordinaattorina noin kuukausi sitte ja palkkaus on kaiken mittapuun mukaan todella hyvä. Tätä ennen toimin samassa firmassa henkilöstö- ja taloushallinnon assistenttina ja koulutukseltani oon tradenomi. Mies on myös vakitöissä kuntoutuslaitoksessa ja koulutukseltaan fysioterapeutti. Hänellä on alansa normaali palkka, joten tällä hetkellä minä oon se meidän suurituloisin.
Esikoisesta haaveillaan ja takana on keskenmeno viime kesäkuulta. Uusi yritys alkaa loppuvuodesta.
Ikää meillä molemmilla 30 v. Nyt alkais asuminen ja kaikki muutkin puitteet vihdoin olla ainaisen opiskeluaikaisen kituuttamisen ja säästämisen jälkeen kunnossa, joten vauva vois tulla.

pärjännyt mitenkään pelkillä kelan-tuilla. Nyt teen 2 työtä ja kk tulot ovat käteen 3000 luokkaa. Olen 2 lapsen yh, opintovelat, muut velat jne paina päälle. Ei ole hienoa autoa pihassa. Laskut on maksettu ja ruokaa kaapissa,vaatteet lapsille. Jos minlla ei olisi työtä, olisin täysin kusessa.