Haluaisin vain kuulla kokemuksia siitä, kostautuuko liian nopeasti eron jälkeen aloitettu uusi suhde..
Itseäni satuttaa, kun ex-mies väittää, että on lähemmäs 10 vuoden suhteestamme päässyt parissa viikossa yli ja on nyt alkanut tapailla uutta naista. Itse en todellakaan ole päässyt erosta yli ja olen varautunut, etten tule ainakaan vuoteen pääsemäänkään. Onko miehen todellakin niin vaikea käsitellä tunteitaan? Luuleeko hän tosiaan, että uusi ihastus poistaa ne tunteet ja ajatukset, jotka eron seurauksena syntyvät? Toivon, että hän tulee tulevaisuudessa kärsimään liian nopeasti aloitetusta uudesta suhteesta ja käsittelemättömistä tunteista. Ja tiedän, että olen pahasti kesken eroprosessissani, kun näin toivon. Itse en todellakaan halua mitään uutta aloittaa ennen kuin ero on käsitelty ja uskonkin, että teen fiksummin kuin ex. Ja sen pitäisi olla pääasia, että tiedän itse tekeväni oikein, mutta silti suututtaa niin hemmetisti tuo exän tapa toimia. Suhteemme oli molemmille ensimmäinen, teineinä tavattiin, mikä lisää tuskaa entisestään..
Katkeraa ja ehkä typerääkin vuodatusta, tiedän, mutta pakko oli avautua..
jättäjän kiire uuteen suhteeseen
65
12434
Vastaukset
- etgrhgdf
varmaan pitkälti siitäkin, mikä on ollut tilanne ennen eroa: jos asiaa on jo käsitellyt jonkin aikaa mielessään eli valmistautunut eroon ja tehnyt itselleen selväksi, että se on ainut hyvä vaihtoehto siinä tilanteessa, kyllä yli pääseminen voi käydä nopeastikin. Toisille ero on tapahduttuaan niin vapauttava kokemus - vaikkei taustalla olisikaan mitään dramaattista, esim alkoholismia, väkivaltaa tai pettämistä - että tilanne nollittuu äkkiä. Harva kaiketi ihan kertalaakista pääsee erosta yli, mutta meillä on monenlaisia tapoja käsitellä asioita päänupissamme.
- jesistä
Eron jälkeen voi löytää heti uuden kumppanin ja olla onnellinen. Kaikki riippuu siitä, kauanko on eroa mielessään prosessoinut ennen eroamista. Itse erosin 1,5v harkinnan jälkeen henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttävästä kumppanista. Löysin heti uuden kumppanin.Nyt olen onnellinen enkä kadu päivääkään ratkaisuani.Tilanteita on niin monenlaisia eikä kukaan voi toisen puolesta sanoa mikä on oikein ja väärin.
- kjöpåå
vain tunteeton ihminen pystyy heti hyppäämään uuteen suhteeseen.
- täällänäin_
kjöpåå kirjoitti:
vain tunteeton ihminen pystyy heti hyppäämään uuteen suhteeseen.
suhteeseensa totaalisesti kypsynyt, jolle ero on helpotus. Ikävä kumppani tappaa tehokkaasti tunteet.
- yx vaan
jesistä kirjoitti:
Eron jälkeen voi löytää heti uuden kumppanin ja olla onnellinen. Kaikki riippuu siitä, kauanko on eroa mielessään prosessoinut ennen eroamista. Itse erosin 1,5v harkinnan jälkeen henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttävästä kumppanista. Löysin heti uuden kumppanin.Nyt olen onnellinen enkä kadu päivääkään ratkaisuani.Tilanteita on niin monenlaisia eikä kukaan voi toisen puolesta sanoa mikä on oikein ja väärin.
aloin suhteen jo avoliiton aikana noin vuosi ennen eroa, olin jo henkisesti eronnut ennen varsinaista eroa, tai oikeestaan narahdin ja muija heitti mut ulos, exmuijalla oli vaikeempaa ja se syytti mua kaikesta, mutta rauhottui, kun avioiduin vuosi sitten.
- vasta eronnut
Minäkin toivon, että kostautuu.
Meillä tuli päätepysäkki reilut viisi vuotta kestäneelle erolle sunnuntaina. Ukko on surutta siitä saakka käynyt naiskentelemassa muita naisia, eikä näytä erosta piittaavan pätkääkään. Minä taas en uskalla kuvitellakaan koskevani miespuolisiin ihmisiin vielä moniin kuukausiin.
Ero on sellanen asia, mikä täytyy käsitellä kunnolla ennenkun alkaa uuteen suhteeseen, voisin sanoa, että sun exäsi ei uskalla vielä kohdata sitä todellisuutta että on jäänyt yksin, ja käyttää nyt uutta naista ns. laastarina. Se laastarin käyttö aika suurella todennäköisyydellä tulee kostautumaan. En usko, että kymmenen vuoden suhteen jälkeen uuteen suhteeseen suinpäin hyppääminen olisi kovinkaan ihanaa ja auvoisaa, tuskin uskoo exäsikään. Hänelle taitaa olla nyt pääasia vaan se, että lähellä on joku, ettei se yksinäisyys iske salaman voimalla.
Sulle paljon tsemmpiä ja voimia eron käsittelyyn! Sinä teet viisaasti, kun käsittelet tunteesi :)
Ja katkera saa olla, minäkin olen, ja taitaa olla moni muukin, noin niinkun eron jälkeen.- näin uskon
Suhteeseen hyppääminen ei tarkoita, että olisi päässyt eron yli se on vain kostamista/näyttämistä eksälle, että kelpaa jlk.
- aloittaja.....
Kiitos! Tsemppiä ja oikein paljon voimia sinullekin! Kaipa mekin tästä katkeruudesta ja surusta aikanamme päästään :)
.... toivon, että entisen puolisoni uusi suhde karahtaisi karille ennen kun ennättää kunnolla alkaakkaan. Tosin tiedän hänen aloittaneen tuon suhteen minun pettämiseni yhteydessä n. 1 kk ennen eroa ja tiedän senkin, että hänen mieleestään suhteemme oli jo loppu kun kaikki tapahtui.
Tosin itse elin siihen asti kun ero tuli pilvilinnassa, että kaikki on hyvin ja suhteemme voi hyvin. Olimmehan asuntolainaakin ottamassa n. 2 kk ennen eroa, jotta pääsisimme vihdoin tekemään omaa kotia. Mieheni siis kohteli minua todella väärin uskotellessaan minulle suhteemme olevan kunnossa, kunnes.....
Ottaa niin aivolohkoon, kun tämä nyt väittää olevansa onnellisempi kuin koskaaan ja todellakin hyppäsi tähän uuteen suhteeseen suoraan meidän suhteesta muuttaen jopa tämän uuden sutturan luo ennen varsinaista eropäätöstä. Todellakin toivon, että hän saa vielä tuntea kaiken sen tuskan mitä minä olen joutunut tässä kolmen kuukauden aikana käymään läpi, toivon että joskus maailma opettaa kuinka ihmisiä tulee kohdella ja ennen kaikkea toivon että tuo uusi suhde ei ole pitkä ja kestävä. Pakko myöntää, että nauttisin tilanteesata jos heille nyt tulisi ero ja exäni joutuisi käymään tunteensa läpi... tuntuu että hän on päässyt tilanteesta aivan liian helpolla.... ilman mitään tuskaa. Myönnän olevani katkera tilanteesta ja kaikesta suhteeseemme liittyen, mutta eroprosessi on kohdaltani vielä pahasti kesken ja ennen kaikkea on paljon saamattomia vastauksia siitä missä meni mönkään...katshe kirjoitti:
.... toivon, että entisen puolisoni uusi suhde karahtaisi karille ennen kun ennättää kunnolla alkaakkaan. Tosin tiedän hänen aloittaneen tuon suhteen minun pettämiseni yhteydessä n. 1 kk ennen eroa ja tiedän senkin, että hänen mieleestään suhteemme oli jo loppu kun kaikki tapahtui.
Tosin itse elin siihen asti kun ero tuli pilvilinnassa, että kaikki on hyvin ja suhteemme voi hyvin. Olimmehan asuntolainaakin ottamassa n. 2 kk ennen eroa, jotta pääsisimme vihdoin tekemään omaa kotia. Mieheni siis kohteli minua todella väärin uskotellessaan minulle suhteemme olevan kunnossa, kunnes.....
Ottaa niin aivolohkoon, kun tämä nyt väittää olevansa onnellisempi kuin koskaaan ja todellakin hyppäsi tähän uuteen suhteeseen suoraan meidän suhteesta muuttaen jopa tämän uuden sutturan luo ennen varsinaista eropäätöstä. Todellakin toivon, että hän saa vielä tuntea kaiken sen tuskan mitä minä olen joutunut tässä kolmen kuukauden aikana käymään läpi, toivon että joskus maailma opettaa kuinka ihmisiä tulee kohdella ja ennen kaikkea toivon että tuo uusi suhde ei ole pitkä ja kestävä. Pakko myöntää, että nauttisin tilanteesata jos heille nyt tulisi ero ja exäni joutuisi käymään tunteensa läpi... tuntuu että hän on päässyt tilanteesta aivan liian helpolla.... ilman mitään tuskaa. Myönnän olevani katkera tilanteesta ja kaikesta suhteeseemme liittyen, mutta eroprosessi on kohdaltani vielä pahasti kesken ja ennen kaikkea on paljon saamattomia vastauksia siitä missä meni mönkään.....Olin pilvilinnassa. Joululahjat ostettuna.. ja välipäivien risteily suunniteltu exän ja hänen vanhempiensa kanssa.. Kulta oli sitten Armeijassa ollessaan kehitellyt suhteen armeijakaveriinsa.. Kyllähän sen tietenkin ymmärtää että kaunis nainen saa huomiota siellä.. ja kun siellä kaiken aikansa vietti.. Mutta piti kuitenkin kulissin lomilla ollessaan yllä, kunnes sitten juuri ennen joulua ilmoitti ettei rakasta mua enää.. katkaisi kaikki yhteydet ja ei muuten selittänyt. Samalla viikolla oli sanonut mulle kuinka onnellinen on musta ja senkin vielä kuinka hyvältä tuntuu kun luotan siihen ja että se on luottamuksen arvoinen..!! Ei helvetti sentään!
- Anonyymi
näin uskon kirjoitti:
Suhteeseen hyppääminen ei tarkoita, että olisi päässyt eron yli se on vain kostamista/näyttämistä eksälle, että kelpaa jlk.
Ja siinä myös kolmas osapuoli on vain tilanteen uhri, ei muuta. Tilanteeseen olisi voinut kelvata kuka tahansa.
Mietti mikä maine exälläsi, jos kerta heti hyppää uuteen suhteeseen. Uutena kumppanina en pystyisi luottamaan, tai se ainakin kostautuisi jälkeenpäin itselle ja exällekin. - Anonyymi
Eroa voi käsitellä myös ennen sitä eroa, jos sitä on kunnolla harkinnut ennen lopullista päätöstä. Eli on surtu jo suhteen aikana.
Ehdottoman väärin mielestäni kuitenkin on, jos eropohdinnoistaan ei ole hyvissä ajoin kertonut kumppanilleen. Kumppanille pitäisi kertoa omista tuntemuksistaan jo siinä vaiheessa, kun nämä tuntemukset alkavat varmistua ja vahvistua. Näin annetaan toiselle mahdollisuus tilanteen korjaamiseen. Jos tilannetta ei saada korjatuksi, niin voidaan yhdessä todeta, että ero on sitten ainoa vaihtoehto.
- ninnn
kuten tuolla jo kirjoittelinkin niin kysyin avokiltani jossain vaiheessa että onko hän hakemassa toista naista niin ei kuulemma ja haluaa olla vain nyt yksin....mistä sen kuitenkaan tietää...23.v. on pitkä aika kun seurusteltiin,hän minun ensimmäinen. Ei minulla ainakaan ole toista miestä heti mielessä,hyvä kun tästä tulisin selviämään kun en tule ja apu tulee tarpeeseen terapian tai lääkityksen kautta jotenkin kun on pakko.
- onnellinen eronnut
Vuosien määrä ei kerro juuri mitään suhten laadusta. Varsinkin nuorena kohdanneet usein jämähtävät suhteeseen, kun ei tiedetä paremmastakaan. Ehkä siinä on pelkoakin jäädä yksin, kun ei ole koskaan joutunut elämään yksin...
Puhun osittain omasta kokoemuksesta, vaikka ihan yhtäpitkää suhetta ei takana ollutkaan ennen eroa. Me teimme jopa sen virheen, että päädyimme naimisiin asti, kunnes tajusimme, että maailmalla voi olla jotain parempaakin tarjolla meille kuin toisemme. Nyt 2 vuotta eron jälkeen olemme molemmat onnellisia uusien kumppanien kanssa ja kaiken lisäksi ystäviä keskenämme.
Itselläni on tuttavapiirissä useampikin pariskunta,jotka ovat seurustelleet yläasteikäisistä lähes kolmikymppisiksi, kunnes jompikumpi on viimein uskaltautunut irrottautumaan suhteesta, joka on loppuvuosina perustunut lähinnä läheisriippuvaisuuteen.
On täysin yksilöllistä, kuinka nopeasti kukakin on valmis uuteen suhteeseen. Todennäköisesti ketjun aloittajan mies on ehtinyt mielessään prosessoida eroa jo pitkäänkin... Toivotan "kiukkuinen!":lle kaikkea hyvää elämään. Tämä käännekohta elämässäsi saattoi hyvinkin olla parasta mitä sinulle on tapahtunut. Onni voi odottaa sinua aivan kulman takana :) - vaihtamalla ei paran
onnellinen eronnut kirjoitti:
Vuosien määrä ei kerro juuri mitään suhten laadusta. Varsinkin nuorena kohdanneet usein jämähtävät suhteeseen, kun ei tiedetä paremmastakaan. Ehkä siinä on pelkoakin jäädä yksin, kun ei ole koskaan joutunut elämään yksin...
Puhun osittain omasta kokoemuksesta, vaikka ihan yhtäpitkää suhetta ei takana ollutkaan ennen eroa. Me teimme jopa sen virheen, että päädyimme naimisiin asti, kunnes tajusimme, että maailmalla voi olla jotain parempaakin tarjolla meille kuin toisemme. Nyt 2 vuotta eron jälkeen olemme molemmat onnellisia uusien kumppanien kanssa ja kaiken lisäksi ystäviä keskenämme.
Itselläni on tuttavapiirissä useampikin pariskunta,jotka ovat seurustelleet yläasteikäisistä lähes kolmikymppisiksi, kunnes jompikumpi on viimein uskaltautunut irrottautumaan suhteesta, joka on loppuvuosina perustunut lähinnä läheisriippuvaisuuteen.
On täysin yksilöllistä, kuinka nopeasti kukakin on valmis uuteen suhteeseen. Todennäköisesti ketjun aloittajan mies on ehtinyt mielessään prosessoida eroa jo pitkäänkin... Toivotan "kiukkuinen!":lle kaikkea hyvää elämään. Tämä käännekohta elämässäsi saattoi hyvinkin olla parasta mitä sinulle on tapahtunut. Onni voi odottaa sinua aivan kulman takana :)sun näkökulmasi, mielestäni pitkään suhteeseen liittyy jo niin paljon elettyä elämää. Hyvää ja huonoa, ei sitä voi niin vaan unohtaa. Me ollaan vielä alta viiskymppisiä ja yhdessä oltu kolmekymmentä vuotta. Voin sanoa, että rakkaudesta vaikka "ihan mukuloina" yhteen mentiin. Se rakkaus vaan muuttaa muotoaan, sitä uuden ihmisen huumaa ei ole, mutta muuta sitten sitäkin enemmän. Toi läheisriippuvainen on nyt taas yksi muotisana, minkä sisältöä ei täysin ymmärretä. Lisäksi vuosikymmenien yhteiselon jälkeen erosta toipumiseen menee useampi vuosi, siihen prosessiin ei ole nopeuttavaa keinoa mutta on ihmisiä, jotka suinpäin hyppääväät uuteen suhteeseen ja luulevat saavuttavan suurenkin onnen sillä tavalla. Hyvinpä usein se uusikin suhde lyhyessäkin ajassa arkipäiväistyy ja juuri eronnut kohtaa samat ongelmat mitä on paennut aikaisemmasta suhteestaan. Ihmisen pitäisi löytää itsestään onnellisuus eikä odottaa, että toinen tekee sinut onnellisesksi. Aivan liian helpolla erotaan...
- petollinen?
Parissa viikossa...? Tuli ihan heti mieleen, että nainen on tuttu jo teidän yhdessä olon ajalta. Oletko varma ettei mies pettänyt sua?
Voihan toi olla ihan laastarisuhdekin.- trokee
Kun noin pian uuden on löytänyt, vaikka onhan niitä naisissakin sellaisia joilla on jo uusi valmiina katsottu.
- Rouva 62
ja se on pettänyt sua jo pitkän aikaa. Eipä se sitä tietenkään koskaan tunnusta, koska haluaa säilyttää maineensa.
- Mies 82
Itse erosin vastikään 6 vuoden avoliitosta. Alkoi ahdistamaan jatkuva painostus naimisiinmenosta ja lapsista. Kyllä se on niin, että jos ei muutaman vuoden seurustelun jälkeen uskalla lopullisesti sitoutua niin ei sitä varmuutta myöhemminkään löydy. Pelkkää pelkuruutta jos ei uskalla lähteä. Itsekin tein eroa pitkään, liian pitkään...
Kyllä usean vuoden seurustelun päättämistä on sen verran prosessoinut mielessään, ennenkuin asiaa tulee ottaneeksi puheeksi puolison kanssa, että kyllä siinä on jo todennäköisesti valmis uuteenkin suhteeseen. Jätetylle osapuolelle tietty asia voi tulla yllätyksenäki, joten ymmärrettävää että on katkera eikä ole valmis uuteen suhteeseen.
- eronnut onnellinen
Mies on pyöritellyt eroa vuosia mielessään, joten on surutyönsä siitä jo tehnyt aikaisemmin. Hänellä on myös saattanut se uusi nainen olla kauan ennen teidän eroa. Älä sinä vaan ala elämään siinä uskossa, että perseelleen se uusi suhde menee,mies vielä takaisin tulee. Jos noin mietit, ei sinun elämäsi jatku ollenkaan eteenpäin, odotat ja odotat, kenties turhaan. Toisen ihmisen puolesta on vaikeaa mennä sanomaan, toimiiko oikein.
Tiedän mistä puhun, olen se joka meillä otti eron ensimmäisenä puheeksi. Olin sen jo valmiiksi ajatellut ja se oli minulle helpotus. Tiesin etten miestäni enää rakastanut.En usko, että miehesi olisi tunteeton ihminen. Ehkä vain liian pelkuri ja raukka, että olisi aikaisemmin asiasta puhunut. Niin minä olin. Ei miehetkään mitään tunteettomia puupökkelöitä ole.- huonekalu
kyllä voi ryhtyä heti uuteen suhteeseen.erosin miehestäni ja 2 vk sen jälkeen aloin tapailemaan toista miestä.olin tehnyt eroa mielessäni jo ainakin kolme vuotta.miehellekkin puhuin monesti että lähden jos asiat ei muutu.vuosikausia olin pelkkä huonekalu. vaan ei kuunnellut.syytti että lähdin noin vaan.
- kyllänehaavatparanee
Miehet monasti "hoitaa" erotuskaa uusilla tuulilla. Yksinkertaista, kun on uusi jännä "lelu" edessä, on paljon helpompi olla ajattelematta ikäviä asioita. En sano että tämä olisi mitenkään viisasta. Mutta olematta millään lailla feministi, mielestäni monet miehet vaan käsittelevät /jättävät käsittelemättä asiat paljon yksinkertaisemmin kuin naiset.
En usko että sinun täytyisi se ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Toki sinulla on vielä tunteita miestä kohtaan, eivät ne tuosta vain kuole ja varmasti jos sinulla olisi "uusi hoito" miehen sisällä kiehuisi. Laastarisuhde vaan voi tuntua lohduttavalta ja helpommalta eron jälkeen kuin se että pysähtyisi käsittelemään tunteitansa. Ja myönnän että naisten tapa pyöritellä asioita päänsä sisällä usein menee liiallisuuksiin. Siis omasta kokemuksesta. Jokainen toimikoon tavallaan ja kantakoon seuraukset.
Hänhän ei ole sinulle millään lailla tilivelvollinen, eikä mitään "suruaikaa" eron jälkeen tietääkseni ole missään määrätty. Suututtaahan se, muttei millään lailla kuulu sinulle. Ja miksi haluat tietää kostautuuko tuo suhde? Sen aika näyttää ja se ei myöskään tule vaikuttamaan sinun elämääsi.
Ethän jää liiaksi kiinni entiseen suhteeseen, satutat sillä itseäsi. Toki asia on hyvä käsitellä, ja rehellisesti miettiä, mikä suhteessä meni peileen, syyttelemättä, jotta seuraavassa voisit toimia paremmin. En tällä tarkoita että SINÄ olisit suhteen pilannut, vaan toki suhteessa on aina 2 ihmistä. Mutten yhtäkään ole vielä tavannut joka olisi täydellinen.
Virheistä opitaan :)- trokee
Aloittajahan tässä tekee aivan oikein mielestäni, työstää asian mielessään, mikä kestää ajallisesti aikansa riippuen henkilöstä itsestään ja oppii virheistään, totta kai tuollainen sattuu, eikö muka pitäisi??
Se uuteen suhteeseen alkava ei sen sijaan opi tuosta yhtään mitään uutta, vaan tekee samat virheet luultavasti yhä uudelleen. - Eeva.....
Olen samaa mieltä. Ei eron käsittelyyn tarvita jotain tiettyä aikaa. Jos tapaa uuden ihmisen, niin se ei myöskään tarkoita etteikö samalla voisi työstää eroaan. Aika monet työstävät eroaan myös uuden kumppanin kanssa, kaikkien ei tarvitse tehdä sitä yksin.
Se ymmärrän, että nopeasti tullut uusi kumppani jotenkin loukkaa edellistä kumppania. Tunneasiat kun ei ole järkiasioita. Mutta kukaan ei kuitenkaan voi elää vain toisten odotusten mukaan, on elettävä myös omien tunteiden mukaan. - trokee
Eeva..... kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Ei eron käsittelyyn tarvita jotain tiettyä aikaa. Jos tapaa uuden ihmisen, niin se ei myöskään tarkoita etteikö samalla voisi työstää eroaan. Aika monet työstävät eroaan myös uuden kumppanin kanssa, kaikkien ei tarvitse tehdä sitä yksin.
Se ymmärrän, että nopeasti tullut uusi kumppani jotenkin loukkaa edellistä kumppania. Tunneasiat kun ei ole järkiasioita. Mutta kukaan ei kuitenkaan voi elää vain toisten odotusten mukaan, on elettävä myös omien tunteiden mukaan.Ei minua loukkaa hänen uusi kumppaninsa, olihan meillä molemmilla ennen yhdessä oloammekin kumppanit, emmekä nytkään ole yhdessä ..siis miksi olisin?
Minua huolettaa se että olen siinä iässä, että tiedän ettei sen oikean kumppanin löytäminen ole enää helppoa.
Tietenkin jonkun uuden löytää, mutta se ei ole sama asia, siihen oikeaan ihmiseen liittyy kuitenkin niin paljon muutakin.
Olen kyllä yrittänytkin, mutta samaa elämänkatsomusta/ elämänarvoja, yhteisiä asioita joista pitää ei ole löytynyt.
Sen vuoksi tuntuu julmalta antaa vaan ajan kulua ja unohtaa..
Minähän olin se joka kaiken pilasin, olemalla hiljaa liian pitkään syystä jonka olen jo kertonutkin.
- Tää on vaan elämää
Ihmetyttää se, että miksi toivot pahaa exällesi...?
- e
kyllä voi päästä yli. luulen ettei olisi ollut tilaa edes uudelle ellei olisi mielessään jo aiemmin luovuttanut teidän liittonne suhteen. lakkaa vertaamasta itseäsi hänen uuteen naiseensa ja kokemasta alemuuden tunnetta.
itsellä tilanne jossa mies erosi meidän suhteen alussa teininä alkaneesta suhteestaan. halusi loukata mahdollisimman vähän entistäään joten jätti kertomatta meidän lapsesta ym mikä on hyvää meidän suhteessa. akka roikkui ja roikkui vaikka oli itse alunperin halunnut erota miehestään. vasta kun mies löysi minusta uuden rakkauden olisi mies kelvannut takaisin. ymmärrän kyllä että vituttaa mut toivottavasti olet fiksumpi kuin mieheni ex ja annat miehesi olla onnellinen vaikka se itseltäsi ottaisikin enemmän aikaa. miehethän on yksinkertaisia näissäkin asioissa. mitä hyötyisit siitä että pilaisit heidänkin suhteensa kiukuttelemalla. kyllä se miekins sinusta varmasti välittää ja toivoo sulle kaikkea hyvää. onhan hän kerran sinuunkin rakastunut. - Elämäntaittaja
Me olimme 20v naimisissa ja erostamme nyt 4v.Ex kärvisteli n 2 kk yksin,tosin uskon et uusi taisia olla katseltuna.He menivat kihloihin 5kk yhdessäolon jälkeen ja naimisiin vuoden yhdessäolon jälkeen.Aluksi minua satutti,kuinka toinen voi noin vaan aloittaa uudelleen entisen unohtaen ja minä olin jo 10v miettinyt eroa,ei hän.
He vaikuttavat onnelisilta ja olen onnellinen exn puolesta ja tyytyväinen nyt,että erosimme.En pystynyt rakastamaan häntä enää hänen harrastaman henkisen väkivallan vuoksi.Uskon hänen maksaneen oppirahansa ja muuttuneen.Välit lapsiin paremmat nyt kuin liittomme aikana,meillä hyvät välit ja olen tutustunut uuteen vaimoonsakin. Itse en uskalla enää parisuhteeseen ryhtyä,mutta olen tapaillut miehiä.En kaipaa vakavaa suhdetta,toki seksiä kiva silloin tällöin saada.
Toivon sinun takiasi,ettet katkeroidu.Se ei auta mitään,vahingoittaa vaan sinua itseäsi.Prosessoi omia tunteitasi ja mene elämässäsi eteenpäin.Ajattele,ettei tuo mies ollutkaan se mr oikea,vaan hän odottaa sinua jossakin :) Tsemppiä!- jätetty 31 v nainen
Meidän avioliitto on 4 vuotta vanha (oltiin kaikenkaikkiaan yhdessä 7v) ja mieheni ilmoitti halauvansa eron noin 3 kk sitten. Nyt jo hän on rakastunut (?) ja seurustelee uuden naisen kanssa joka on meidän yhteisestä tuttavapiiristä.
Miehet aina tuntuvat paikkaavan eron aiheuttamaa ahdistusta hakemalla nopeasti uutta suhdetta, mutta tuntuu hieman jälkeenpäin mietittynä hurjalta että mieheni on jo enenn minuakin seurustellut lukuisien naisten kanssa ja jokaisen jättänyt jossakin vaiheessa sekä aina aloittanut uuden suhteen nipeasti edellisen jälkeen.
Hänellä on avioliitossammekin ollut vaikeuksia kestää vaikeita asioita ja riidellä ehkä johtuen hänen vanhempiensa huonosta avioliitosta ja sittemmin erosta. Musta tuntuu ettei hän ole koskaan käsitellyt niitä asioita saatika parisuhteidensa eroon johtaneita syitä tai eroja itsessään vaan hypännyt aina uuteen suhteeseen ja saanut lakaistua sillä ikävät asiat maton alle.
Itse en ole lakannut rakastamasta meistäni vaikka meillä on vaikeaa ollutkin. Hän kuitenkin sanoo nyt että on lakannut uskomasta liittoomme jo 2 vuotta sitten. Ehkä siksi pääsi niin nopeasti meistä ylikin...? Tuntuu vain että niin paljon on käsittelemättä eikä hän koskaan esim. suostunut parisuhdekursseille tms. Meissä molemmissa on ollut vikaa ja omat vikani olen valitettavasti tajunnut vasta hänen lähtönsä jälkeen. Nyt olenkin muuttunut paljon ja toivoisine ttä hän näkisi myös omat virheensä.
Toista ei kuitenkaan voi pakottaa rakastamaan mutta tuntuu pahalta tulla jätetyksi. Itse pidän avioliittoa ikuisena sitoumuksena jossa yhdessä kohdataan vaikeudet. Itse koen että meidänkin ongelmat ei johdu meidän suhteesta vaan meidän molempien omista taustoista ja traumoista joita ei olla osattu käsitellä vaan on syytetty toista ja suhdetta.
En olisi koskaan uskonut joutuvani tällaiseen tilanteeseen ja tämä ero tuntuukin aika mahtavalta vuorelta ylittää. Vaikean siitä tekee se että en halua luovuttaa vaikka toinen seurusteleekin jo uuden kanssa. Haluan uskoa että muutos tapahtuisi ja hän haluaisi vielä palata. Samaan vanhaan en toki halua palata vaan haluan itse muuttua tietyissä asioissa ja hänessäkin täytyisi tapahtua muutoksia mm. riippuvuuksien kanssa. Mutta itse en uskoe ttä asiat paranevat vaihtamalla, sitoutuminen sen sijaan tekee meistä paljon terveempia jos me vain suostuisimme kipuun ja nähtäisiin että vain kivun kautta voi syntyä jotakin uutta ja parempaa. Uskon että moni avioliitto pelastuisi parisuhdekurssien ja terapian avulla eikä paria vaihtamalla. Niin monet vievät samat ongelmat aina vain uuteen suhteeseen eivätkä koskaan löydä onnea. Niin miehenikin on tehnyt ja pelkään ettei tämä uusinkaan tule olemaan se viimeinen... - kuin
jätetty 31 v nainen kirjoitti:
Meidän avioliitto on 4 vuotta vanha (oltiin kaikenkaikkiaan yhdessä 7v) ja mieheni ilmoitti halauvansa eron noin 3 kk sitten. Nyt jo hän on rakastunut (?) ja seurustelee uuden naisen kanssa joka on meidän yhteisestä tuttavapiiristä.
Miehet aina tuntuvat paikkaavan eron aiheuttamaa ahdistusta hakemalla nopeasti uutta suhdetta, mutta tuntuu hieman jälkeenpäin mietittynä hurjalta että mieheni on jo enenn minuakin seurustellut lukuisien naisten kanssa ja jokaisen jättänyt jossakin vaiheessa sekä aina aloittanut uuden suhteen nipeasti edellisen jälkeen.
Hänellä on avioliitossammekin ollut vaikeuksia kestää vaikeita asioita ja riidellä ehkä johtuen hänen vanhempiensa huonosta avioliitosta ja sittemmin erosta. Musta tuntuu ettei hän ole koskaan käsitellyt niitä asioita saatika parisuhteidensa eroon johtaneita syitä tai eroja itsessään vaan hypännyt aina uuteen suhteeseen ja saanut lakaistua sillä ikävät asiat maton alle.
Itse en ole lakannut rakastamasta meistäni vaikka meillä on vaikeaa ollutkin. Hän kuitenkin sanoo nyt että on lakannut uskomasta liittoomme jo 2 vuotta sitten. Ehkä siksi pääsi niin nopeasti meistä ylikin...? Tuntuu vain että niin paljon on käsittelemättä eikä hän koskaan esim. suostunut parisuhdekursseille tms. Meissä molemmissa on ollut vikaa ja omat vikani olen valitettavasti tajunnut vasta hänen lähtönsä jälkeen. Nyt olenkin muuttunut paljon ja toivoisine ttä hän näkisi myös omat virheensä.
Toista ei kuitenkaan voi pakottaa rakastamaan mutta tuntuu pahalta tulla jätetyksi. Itse pidän avioliittoa ikuisena sitoumuksena jossa yhdessä kohdataan vaikeudet. Itse koen että meidänkin ongelmat ei johdu meidän suhteesta vaan meidän molempien omista taustoista ja traumoista joita ei olla osattu käsitellä vaan on syytetty toista ja suhdetta.
En olisi koskaan uskonut joutuvani tällaiseen tilanteeseen ja tämä ero tuntuukin aika mahtavalta vuorelta ylittää. Vaikean siitä tekee se että en halua luovuttaa vaikka toinen seurusteleekin jo uuden kanssa. Haluan uskoa että muutos tapahtuisi ja hän haluaisi vielä palata. Samaan vanhaan en toki halua palata vaan haluan itse muuttua tietyissä asioissa ja hänessäkin täytyisi tapahtua muutoksia mm. riippuvuuksien kanssa. Mutta itse en uskoe ttä asiat paranevat vaihtamalla, sitoutuminen sen sijaan tekee meistä paljon terveempia jos me vain suostuisimme kipuun ja nähtäisiin että vain kivun kautta voi syntyä jotakin uutta ja parempaa. Uskon että moni avioliitto pelastuisi parisuhdekurssien ja terapian avulla eikä paria vaihtamalla. Niin monet vievät samat ongelmat aina vain uuteen suhteeseen eivätkä koskaan löydä onnea. Niin miehenikin on tehnyt ja pelkään ettei tämä uusinkaan tule olemaan se viimeinen...Olisin itse kirjoittanut tämän.. Meillä toki toisinpäin eli minä olen mies jne... Jaksan edelleenkin luottaa että palaan exäni kanssayhteen..
- sielujen sympatiaa
jätetty 31 v nainen kirjoitti:
Meidän avioliitto on 4 vuotta vanha (oltiin kaikenkaikkiaan yhdessä 7v) ja mieheni ilmoitti halauvansa eron noin 3 kk sitten. Nyt jo hän on rakastunut (?) ja seurustelee uuden naisen kanssa joka on meidän yhteisestä tuttavapiiristä.
Miehet aina tuntuvat paikkaavan eron aiheuttamaa ahdistusta hakemalla nopeasti uutta suhdetta, mutta tuntuu hieman jälkeenpäin mietittynä hurjalta että mieheni on jo enenn minuakin seurustellut lukuisien naisten kanssa ja jokaisen jättänyt jossakin vaiheessa sekä aina aloittanut uuden suhteen nipeasti edellisen jälkeen.
Hänellä on avioliitossammekin ollut vaikeuksia kestää vaikeita asioita ja riidellä ehkä johtuen hänen vanhempiensa huonosta avioliitosta ja sittemmin erosta. Musta tuntuu ettei hän ole koskaan käsitellyt niitä asioita saatika parisuhteidensa eroon johtaneita syitä tai eroja itsessään vaan hypännyt aina uuteen suhteeseen ja saanut lakaistua sillä ikävät asiat maton alle.
Itse en ole lakannut rakastamasta meistäni vaikka meillä on vaikeaa ollutkin. Hän kuitenkin sanoo nyt että on lakannut uskomasta liittoomme jo 2 vuotta sitten. Ehkä siksi pääsi niin nopeasti meistä ylikin...? Tuntuu vain että niin paljon on käsittelemättä eikä hän koskaan esim. suostunut parisuhdekursseille tms. Meissä molemmissa on ollut vikaa ja omat vikani olen valitettavasti tajunnut vasta hänen lähtönsä jälkeen. Nyt olenkin muuttunut paljon ja toivoisine ttä hän näkisi myös omat virheensä.
Toista ei kuitenkaan voi pakottaa rakastamaan mutta tuntuu pahalta tulla jätetyksi. Itse pidän avioliittoa ikuisena sitoumuksena jossa yhdessä kohdataan vaikeudet. Itse koen että meidänkin ongelmat ei johdu meidän suhteesta vaan meidän molempien omista taustoista ja traumoista joita ei olla osattu käsitellä vaan on syytetty toista ja suhdetta.
En olisi koskaan uskonut joutuvani tällaiseen tilanteeseen ja tämä ero tuntuukin aika mahtavalta vuorelta ylittää. Vaikean siitä tekee se että en halua luovuttaa vaikka toinen seurusteleekin jo uuden kanssa. Haluan uskoa että muutos tapahtuisi ja hän haluaisi vielä palata. Samaan vanhaan en toki halua palata vaan haluan itse muuttua tietyissä asioissa ja hänessäkin täytyisi tapahtua muutoksia mm. riippuvuuksien kanssa. Mutta itse en uskoe ttä asiat paranevat vaihtamalla, sitoutuminen sen sijaan tekee meistä paljon terveempia jos me vain suostuisimme kipuun ja nähtäisiin että vain kivun kautta voi syntyä jotakin uutta ja parempaa. Uskon että moni avioliitto pelastuisi parisuhdekurssien ja terapian avulla eikä paria vaihtamalla. Niin monet vievät samat ongelmat aina vain uuteen suhteeseen eivätkä koskaan löydä onnea. Niin miehenikin on tehnyt ja pelkään ettei tämä uusinkaan tule olemaan se viimeinen...Tarinasi kuulostaa tutulta. Olen pahoillani puolestasi.
Olen itse samassa tilanteessa ja mielelläni kuulisin kuinka ex miehesi toimii seuraavien kuukausien aikana.
Kuulemma uutuudenviehätys häviää 2-6 kk jälkeen ja karu totuus/arki tulee vastaan.
Laitathan viestiä tälle palstalle, niin voimme vaihtaa kuulumisia
- gdsgs
käsitellä eroa, siis miehellä ja naisella. Itselläkin meni vuosia sitten karille 7 vuoden liitto ja lapset kuvioissa, miehelle heti nainen ja kun se loppui niin uusi jonka kanssa nyt naimisissa, kyllähän se sillon tuntui tosi pahalle kun itse oli aivan rikki, sen näki koko olemuksestani ja toinen vaan mennä tuulettaa että on niin kiva uusi elämä ja sen myös näytti mulle, käännettiin oikein veistä sydämessä.
Mutta nyt vuosia mennyt ja olen tässä hiljaittain lukenut erilaisia kirjoja missä kerrotaan miehen ja naisten eroista, parisuhteesta ja kaikkeen ihmiseen ja psykologiaan liittyvää ja siellä selitetään juuri tämä että miehen selviystymiskeino on juurikin se uusi nainen, miehellä ei oikein muuta tapaa käsitellä eroa ja asioita, kun taas me naiset analysoidaan ja itketään vuosikaudet joskus. Ehkä suurin virhe on meillä naisilla kun teemme miehestä lähes jumalan ja nostamme jollekin jalustalle ja koko elämä perustuu mieheen ja parisuhteeseen. Fiksu nainen ei tee näin ja elää omaakin elämää, eron tullessa maailma ei kaadu ja asiat konkretisoituu paremmin, se oli tärkeä ihminen ja rakas mutta ei elämä siihen lopu.
Kun olet päässyt pahimman yli, niin lue jotain kirjoja, saat paljon ymmärrystä miehiin ainakin jos et muuta. Mars ja venus kirjat esimerkiksi ihan hyviä, kunhan niitäkään ei lue liian tosissaan.- jätetty 31 v nainen
gdsgs: Totta, sukupuolierot ovat valtavat joita ei tajua siinä parisuhteessakaan enenkuin on liian myöhäistä. Itse olen vain sitä meiltä että jos suomessa 50% pareista eroaa niin suurin osa niisät on turhia, ihmiset karkaavat kun tulee vaikeuksia ja satuttavat sillä toisia ja itseään. En ymmärrä iksi ero on aina se ratkaisu kaikkeen, luovutetaan niin helpolla eikä oteta avstaan apua ja todella tehdä kaikkeansa vaikka niin luvataan alttarilla.
Olen lukenut parisuhdeoppaita koko avioliittomme ajan mutta kun toinen ei niitä lue niin aika turhaa se on ollut. Nytkin luen sekä kongnitiivisen terapian että parisuhdekirjoja ja olen todella oivaltanut niin paljon itsestäni sekä hänestä ja meidän sutheesta. Mutta kun mieheni mieluummin pakenee vaikeita asioita ja hyppää heti uuteen suhteeseen eikä koskaan suostu käymään läpi asioita. Onhan se helppoa rakastua heti uudelleen niin pääsee siitä ahdistuksesta ja pettymyksestä. Mutta eihän sillä tavalla voi käydä asioita läpi vaan ne lakaistaan maton alle.
Mieheni on siis seurustellut ennen minua noin 10 naisen kanssa ja joka ikisen HÄN on aina jättänyt ja syy on aina ollut naisessa, muka. Nyt sama taas. Hän ei vaan suostu kohtaamaan omia haavojaan ja virheitään ja en usko että sillä tavalla elämällä voi loputtomasti jatkaa muuta kuin lyhytikäisiä suhteita. Hän aina kyllästyy siihen arkeen ja käyttäytyy todella kuin sinkku ja siihen päälle myös pahat riippuvuusongelmat työhön ja päihteisiin.
Nyt eron myötä hän lopetti tupakoinnin kuin seinään vaikka olin sitä häneltä pyytänyt vuosia koska kärismme lapsettomuudesta ja lääkäri kehoitti muuttamaan elintapoja. Samoin hän on nyt päättänyt rajoittaa alkoholin käyttöä ja esittää uudelle naiselle että hallitsee omaa elämäänsä ja on tasapainoisempi, vaikka on koko elämänsä käyttäytynyt aivan toisin.
Ei ihminen voi omin voimin kaikkea. Itse uskon Jumalan johdatukseen ja apuun elämässä, hän ei. Lisäksi hänen säsuhteensa on ollut hyvin traumaattinen ja hän edelleenkin nyt jo 35 vuoden iässä yrittää etsiä isän hyväksyntää järjettömällä työsuorittamisella yms. Hän hakee rakkautta mutta kun pettyy siinä niin hylkää ja etsii uuden lämpimämmän sylin.
Avioliitto ei ole sitä että elämä olisi helppoa sen jälkeen. Avioliitossa kaksi rikkinäistä ihmistä on toistensa peileinä ja arjessa nousee ne pimeät elämänalueet esiin. Ne taustalta nousevat asiat aiheuttavat parisuhteessa ongelmia mutta ne eivät johdu parisuhteesta niinkuin niitä helposti niin syytetään. Ajatellaan että vaihtamalla paranee. Vaikka ongelmat ovatkin oman itsen sisällä jotka kulkevat aina mukana jokaiseen suhteeseen. Ne pitäisi vain uskaltaa kohdata, olla rehellinen ja uskaltaa prosessiin, tukea toista ja nähdä että se avioliitto on siunaus jonka kautta nämä möröt ovat voineet tulla esille ja turvallisessa liitossa voidaan yhdeesä hakea tie ulos.
Elämä on jatkuvaa oppimista ja kehitystä, pala palalta meitä rakennetaan uudelleen ehjemmäksi. Se tapahtuu usein juuri kipujen kautta, mutta ihminen luontaisesti pakenee kipua. Pakenee kunnes tulee seinä vastaan. Minulle se oli tämä avioeroilmoitus. Se pysäytti minut ja käynnisti muutoksen. Mutta toivon että miehenikin joutuisi kohtaamaan omat haavansa eikä enää pakenisi niinkuin on tehnyt koko aikuisikänsä. Hän pelkää kohdata vaikeita ja masentavia asioita ensisijaisesti lapsuudesta. Perheessä ei ole niistä koskaan puhuttu vaan on vaiettu vaikeat asiat. Toivon että hänellä tapahtuisi jokin pysäytys elämässä jos se tämä meidän ero ei vielä ole ollut. Hän on aina sanonut että pärjää itse omin voimin, on aina pärjännyt ja tulee pärjäämään. Omissa voimissa kun elää niin ei elä totuudessa. Totuus tekee vapaaksi ja vapauttaa taakasta jota hänkin kantaa, niin omasta kuin muidenkin elämästä. Ei yhden ihmisen tarvitse jaksaa hoitaa ja tukea ja osata kaikkea, saa olla heikko ja tarvita muita, tarvita Jumalaa.
- jellykotton
exäsi on varmasti pohtinut eroamista jo kauemmin ja kun päätöksen eroamisesta on tehnyt ja sen sinulle sanonut, on hän myös varmasti ehtinyt sitä ennen käsittelemään tämän asian itsensä kanssa jo...
TAI
hänellä on ollut tämä nainen jo ennen eroanne... minulla on kaksi ystävää (naista) joilla molemmilla oli huonot suhteet..no, ensimmäinen tapaus: kaksi lasta, nainen puhunut erosta jo ennen toisen lapsen syntymää mutta on jatkettu silti, nainen tapaa toisen miehen, alkaa viestittely, tätä jatkuu kuukauden, nainen pettää miestään baaritutun kanssa, erotaan, nainen jatkaa oikeaan suhteeseen tekstarityypin kanssa...tosin he ovat jo eronnaat ja naisella nyt viiden mies kierrossa eron jälkeen (erosta n.7kk:tta ) mutta anyway..
toinen tapaus: mies on alkoholisti, heillä kaksi lasta, nainen sanonut että jos ei juominen lopu, hän lähtee...nainen tapaa toisen miehen jonka kansssa keskustellaan puhelimessa ja viestein ja pari kerta näkevät..nainen tajuaa suhteensa huonouden kun toinen mies täysin vastakohta omalle..erotaan ja nainen jatkaa suhdetta tämän toisen kanssa...
uskoisin asian olevan valitettavasti näin...tämän ed. tapauksen mies on nyt saanut tietää exänsä uudesta miehestä (erosta n. 2kk:tta) ja on aivan varma että peliä on ollut jo ennen eroa (kuten onkin) mutta nainen kieltää kaiken...- jätetty 31 v nainen
Mieheni on varmasti pohtinut eroa jo kauan niinkuin hän sanoikin että on luovuttanut jo 2 vuotta sitten.
Jos on luovuttanut jo silloin eli vain 2 vuotta avioliiton solmimisesta niin eihän siinä ole annettu mitään mahdollisuuttakaan enää ja sen olen huomannut koska hän on kokoajan vain etääntynyt kauemmaksi ja ollut poissa kotoa aina kuin mahdollista. Miehet nähtävästi usein luovuttavat ja naiset tästä ryhtyvät nalkuttamaan koska näkevät että menee huonosti ja yhteys puuttuu. Mutta mtiään ei ole tehtävissä jos karkaa ja kääntää selkänsä pois, ei anneta toiselle, muutokselle eikä avioliitolle mahdollisuutta.
Miksi ihmiset luovuttavat niin nopeasti? Rakkaus kestää vain sen aikaa kun rakkaus on helppoa.
Miksi puolet liitoista päättyy eroon ja usein juuri tällä tavalla parin vuoden kuluttua?
Paraneeko elämä vaihtamalla? - trokee
jätetty 31 v nainen kirjoitti:
Mieheni on varmasti pohtinut eroa jo kauan niinkuin hän sanoikin että on luovuttanut jo 2 vuotta sitten.
Jos on luovuttanut jo silloin eli vain 2 vuotta avioliiton solmimisesta niin eihän siinä ole annettu mitään mahdollisuuttakaan enää ja sen olen huomannut koska hän on kokoajan vain etääntynyt kauemmaksi ja ollut poissa kotoa aina kuin mahdollista. Miehet nähtävästi usein luovuttavat ja naiset tästä ryhtyvät nalkuttamaan koska näkevät että menee huonosti ja yhteys puuttuu. Mutta mtiään ei ole tehtävissä jos karkaa ja kääntää selkänsä pois, ei anneta toiselle, muutokselle eikä avioliitolle mahdollisuutta.
Miksi ihmiset luovuttavat niin nopeasti? Rakkaus kestää vain sen aikaa kun rakkaus on helppoa.
Miksi puolet liitoista päättyy eroon ja usein juuri tällä tavalla parin vuoden kuluttua?
Paraneeko elämä vaihtamalla?itselläni, en myöskään haluaisi vielä luovuttaa, vaikka järki sanoo, niin sydän ei.
Rakkaus ei ole aina helppoa, mutta niiden vaikeiden hetkien jälkeen tulee aina parempaa, uskon niin jos vaan on rakkautta. - sooooooobroken
trokee kirjoitti:
itselläni, en myöskään haluaisi vielä luovuttaa, vaikka järki sanoo, niin sydän ei.
Rakkaus ei ole aina helppoa, mutta niiden vaikeiden hetkien jälkeen tulee aina parempaa, uskon niin jos vaan on rakkautta.Kuinka järjettömästi se sattuu kun tajuaa olevansa miehelle "laastari"? Minä olen sellainen. En tiennyt miehen erosta olevan niin kovin vähän aikaa kun tapasimme ja salamana ihastuimme. Hän vaikutti herkältä ihmiseltä, minä typerys uskoin...ajan myötä huomasin että se ihminen olikin rikki erostaan..ja minä onneton sydänjuuriani myöten häneen rakastunut, ja hän roikkui minussa kiinni kuin hukkuva oljenkorressa. Lopulta kun en jaksanut terapoida häntä, väsyin itsekin ja terveyteni yhtäkkiä romahti, alkoi mies juomaan. Ja mihinkäs minua enää tarvitaan? ei mihinkään.
- Kokemusta o n
sooooooobroken kirjoitti:
Kuinka järjettömästi se sattuu kun tajuaa olevansa miehelle "laastari"? Minä olen sellainen. En tiennyt miehen erosta olevan niin kovin vähän aikaa kun tapasimme ja salamana ihastuimme. Hän vaikutti herkältä ihmiseltä, minä typerys uskoin...ajan myötä huomasin että se ihminen olikin rikki erostaan..ja minä onneton sydänjuuriani myöten häneen rakastunut, ja hän roikkui minussa kiinni kuin hukkuva oljenkorressa. Lopulta kun en jaksanut terapoida häntä, väsyin itsekin ja terveyteni yhtäkkiä romahti, alkoi mies juomaan. Ja mihinkäs minua enää tarvitaan? ei mihinkään.
Lue kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Siinä puhutaan paljon suhteista eron jälkeen, myös "laastarisuhteista" joilla tarkoitetaan suhteen aikana tai heti sen päätyttyä solmittua suhdetta. Sellaisella suhteella ei ole kovin hyvä ennuste, jää usein lyhytaikaiseksi tai toimimattomaksi. Kirjan avulla voit myös työstää omia tunteitasi ja rakentaa itsetuntoasi ja eheytyä paremmaksi itseksesi. Voit ymmärtää paremmin suhteenne toimimattomuutta ja oppia itsestäsi uusia asioita, oppia myös aikanaan rakentamaan paremman suhteen itseesi ja tulevaan kumppaniisi. Kirjaa käytetään perusteoksena eroseminaareissa, jotka myös auttavat erosta eteenpäin.
- jätetty 31 v nainen
Kokemusta o n kirjoitti:
Lue kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Siinä puhutaan paljon suhteista eron jälkeen, myös "laastarisuhteista" joilla tarkoitetaan suhteen aikana tai heti sen päätyttyä solmittua suhdetta. Sellaisella suhteella ei ole kovin hyvä ennuste, jää usein lyhytaikaiseksi tai toimimattomaksi. Kirjan avulla voit myös työstää omia tunteitasi ja rakentaa itsetuntoasi ja eheytyä paremmaksi itseksesi. Voit ymmärtää paremmin suhteenne toimimattomuutta ja oppia itsestäsi uusia asioita, oppia myös aikanaan rakentamaan paremman suhteen itseesi ja tulevaan kumppaniisi. Kirjaa käytetään perusteoksena eroseminaareissa, jotka myös auttavat erosta eteenpäin.
Kitos ihanat ihmiset kommenteistanne kun jaatte omia ajatuksianne avoimesti :)
Eroilmoituksen jälkeen kävin terapiassa ja tutustuin kognitiiviseen psykologiaan jota terapeuttini suositteli minulle, luin kirjan "Eroon tunnelukoista" ja se muutti koko elämäni! Tajusin vasta silloin miten olin avioliitossa käyttäyytnyt ja mistä käytökseni oli johtunut. Tajusin että olin käytökselläni ajanut mieheni ulos liitosta, olin pettänyt hänet henkisesti. Mutta vaikka hän oli sanonut sitä minulle lukemattomia kertoja, vasta ero oli riittävän suuri pysäytys minulle että toella tajusin pohtia mikä minussa on vikana, siihen asti olin vain nähnyt hänen vikansa ja yrittänyt muuttaa häntä!
Olen ehdottoamsti sitä mieltä, että kaikkien parien tulisi käydä parisuhdekursseilla tia ainakin lukea parisuhdeoppaita yhdessä. Niin paljon voisi välttää. Tämä liitto on ollut minulle valtava kasvu ihmisenä. Tulin avioliittoon lapsen mielellä, siirsin mieheeni isäni roolin ja odotin hänen tekevän minut onnelliseksi ja vaadin jatkuvasti jotakin. Oma rakkauteni oli ehdollista, ei toisen hyväksyvää ja kunnioittavaa. Olin kuin pieni lapsi.
Erokriisissä minä muutuin, todella. Mieheni kannalta on vain jo ehtinyt tapahtua niin suuria loukkauksia ja haavoja että ymmärrän täysin, että hän haluaa paikata sydäntään tasapainoisemman naisen kanssa. Ymmärrän ja hyväksyn sen vaikka samalla sydäntä särkee. Miksi, oi miksi heräsin vasta nyt! Onko todella liian myöhäistä? Toivon ja rukoilen että joku päivä mieheni pystyy antamaan minulle anteeksi ja uskomaan muutokseeni. Koska rakkauteni on pohjaton häntä kohtaan, nyt se on todellista rakkautta, ei enää vaativaa vaan täysin toisen hyväksyvää ja ilman ehtoja.
Uskon että monet erot voitaisiin välttää jos ihmiset ymmärtäisivät enemmän itsestään. Kuitenkin me usein opimme omia heikkouksiamme vasta kriiseissä, kun on pakko kohdata oma pahuus. Harva kumppani kestää vuosia tällaisissa vaikeissa tilanteissa eikä kukaan ansaitsekaan sellaista. Kuitenkin jos toivoa löytyisi ajoissa niin ehkä se pelastaisi, että toinen huomaisi että muutos on mahdollista. Koska meissä kaikissa on huonoja puolia joissa pitäisi liitossa pyrkiä kasvamaan. Liitto pitäisi antaa tilaa ja armoa sille, että kukaan ei ole täydellinen mutta että yhdessä voitaisiin yrittää kasvaa paremmaksi kumppaniksi.
Toivon kaikille samassa tilanteessa oleville paljon rakkautta. Itse olen päättänyt, että ainoa mitä voin enää tehdä on osoittaa miehelleni kaikin tavoin ja sanoin, että todella täydestä sydämestäni rakastan häntä ylitse kaiken! Vain rakkaus voi muuttaa tilannetta. Vain rakkaus voi tuoda hänet takaisin. Mutta jos katkeroituu ja loukkaantuu niin se ajaa toista vain kauemmaksi ja vahvistaa sitä tunnetta että hän teki oikean ratkaisun.
Osoittakaa kumppanillenne joka ehti että hän on koko elämänne! Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.
Tämän vihkikaavasta tutun kohdan olen itse vasta jälkeenpäin tajunnut mitä tämä oikeasti tarkoittaa. Täydellinen rakkaus uskoo ja unohtaa kaiken paha, antaa loputtomasti anteeksi eikä odota toiselta mitään. Se vain antaa. Ja toivoo. Uskon että tällaista rakkautta on vaikea torjua, siihen haluan oppia ja elää tällaista rakkautta todeksi joka päivä. - jätetty 31 v nainen
jätetty 31 v nainen kirjoitti:
Kitos ihanat ihmiset kommenteistanne kun jaatte omia ajatuksianne avoimesti :)
Eroilmoituksen jälkeen kävin terapiassa ja tutustuin kognitiiviseen psykologiaan jota terapeuttini suositteli minulle, luin kirjan "Eroon tunnelukoista" ja se muutti koko elämäni! Tajusin vasta silloin miten olin avioliitossa käyttäyytnyt ja mistä käytökseni oli johtunut. Tajusin että olin käytökselläni ajanut mieheni ulos liitosta, olin pettänyt hänet henkisesti. Mutta vaikka hän oli sanonut sitä minulle lukemattomia kertoja, vasta ero oli riittävän suuri pysäytys minulle että toella tajusin pohtia mikä minussa on vikana, siihen asti olin vain nähnyt hänen vikansa ja yrittänyt muuttaa häntä!
Olen ehdottoamsti sitä mieltä, että kaikkien parien tulisi käydä parisuhdekursseilla tia ainakin lukea parisuhdeoppaita yhdessä. Niin paljon voisi välttää. Tämä liitto on ollut minulle valtava kasvu ihmisenä. Tulin avioliittoon lapsen mielellä, siirsin mieheeni isäni roolin ja odotin hänen tekevän minut onnelliseksi ja vaadin jatkuvasti jotakin. Oma rakkauteni oli ehdollista, ei toisen hyväksyvää ja kunnioittavaa. Olin kuin pieni lapsi.
Erokriisissä minä muutuin, todella. Mieheni kannalta on vain jo ehtinyt tapahtua niin suuria loukkauksia ja haavoja että ymmärrän täysin, että hän haluaa paikata sydäntään tasapainoisemman naisen kanssa. Ymmärrän ja hyväksyn sen vaikka samalla sydäntä särkee. Miksi, oi miksi heräsin vasta nyt! Onko todella liian myöhäistä? Toivon ja rukoilen että joku päivä mieheni pystyy antamaan minulle anteeksi ja uskomaan muutokseeni. Koska rakkauteni on pohjaton häntä kohtaan, nyt se on todellista rakkautta, ei enää vaativaa vaan täysin toisen hyväksyvää ja ilman ehtoja.
Uskon että monet erot voitaisiin välttää jos ihmiset ymmärtäisivät enemmän itsestään. Kuitenkin me usein opimme omia heikkouksiamme vasta kriiseissä, kun on pakko kohdata oma pahuus. Harva kumppani kestää vuosia tällaisissa vaikeissa tilanteissa eikä kukaan ansaitsekaan sellaista. Kuitenkin jos toivoa löytyisi ajoissa niin ehkä se pelastaisi, että toinen huomaisi että muutos on mahdollista. Koska meissä kaikissa on huonoja puolia joissa pitäisi liitossa pyrkiä kasvamaan. Liitto pitäisi antaa tilaa ja armoa sille, että kukaan ei ole täydellinen mutta että yhdessä voitaisiin yrittää kasvaa paremmaksi kumppaniksi.
Toivon kaikille samassa tilanteessa oleville paljon rakkautta. Itse olen päättänyt, että ainoa mitä voin enää tehdä on osoittaa miehelleni kaikin tavoin ja sanoin, että todella täydestä sydämestäni rakastan häntä ylitse kaiken! Vain rakkaus voi muuttaa tilannetta. Vain rakkaus voi tuoda hänet takaisin. Mutta jos katkeroituu ja loukkaantuu niin se ajaa toista vain kauemmaksi ja vahvistaa sitä tunnetta että hän teki oikean ratkaisun.
Osoittakaa kumppanillenne joka ehti että hän on koko elämänne! Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.
Tämän vihkikaavasta tutun kohdan olen itse vasta jälkeenpäin tajunnut mitä tämä oikeasti tarkoittaa. Täydellinen rakkaus uskoo ja unohtaa kaiken paha, antaa loputtomasti anteeksi eikä odota toiselta mitään. Se vain antaa. Ja toivoo. Uskon että tällaista rakkautta on vaikea torjua, siihen haluan oppia ja elää tällaista rakkautta todeksi joka päivä.Niin ja näistä laastarisuhteista vielä. Aikaisempi suhteeni ennen aviomiestäni oli juuri tällainen. Mies iski minut ravintolasta, meillä alkoi hyvin kiihkeä mutta ravintola/alkoholipainotteinen suhde mutta huomasin pian että hän ei pystynytkään heittäytymään suhteeseen täysillä. Hän tunnustikin sitten että oli juuri eronnut pitkästä suhteesta ja he ilmeisesti tapailivat koko sen ajan kun tämä mies tapaili myös minua.
Traagista tässä suhteessa oli se, että tulin myös raskaaksi ja päädyin siinä tilanteessa tuolloin aborttiin. Mies ei olisi ikinä jäänyt siihen eikä olisi lasta halunnut ja itse olin vielä nuori ja täysin kehittymätön vanhemmaksi. Mutta tämä kokemus jätti minuun jälkeni ja syyllisyyyden.
Mutta tosiaan tiedän millaista on ns. laastarisuhde, se on hyvin seksipainotteinen johon yleensä hypätään hyvin vauhdilla ja kiihkeästi. Ja se harvoin taitaa johtaa pitkään suhteeseen, jättää vain haavoja varsinkin toiselle joka rakastuu.
Tämä mieheni "laastarisuhde" on kypsä ja fiksu nainen jolla on todella traaginen avioliitto ja ero takana. Siksi todella toivon ettei tämä suhde aiheuttaisi hänelle lisää tuskaa koska hän on todella hyvä ihminen. Samalla tietysti toivon että se suhde päättyisi ja mieheni palaisi luokseni. Mutta toivon että se tapahtuisi siististi niin ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä. - trokee
Kokemusta o n kirjoitti:
Lue kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Siinä puhutaan paljon suhteista eron jälkeen, myös "laastarisuhteista" joilla tarkoitetaan suhteen aikana tai heti sen päätyttyä solmittua suhdetta. Sellaisella suhteella ei ole kovin hyvä ennuste, jää usein lyhytaikaiseksi tai toimimattomaksi. Kirjan avulla voit myös työstää omia tunteitasi ja rakentaa itsetuntoasi ja eheytyä paremmaksi itseksesi. Voit ymmärtää paremmin suhteenne toimimattomuutta ja oppia itsestäsi uusia asioita, oppia myös aikanaan rakentamaan paremman suhteen itseesi ja tulevaan kumppaniisi. Kirjaa käytetään perusteoksena eroseminaareissa, jotka myös auttavat erosta eteenpäin.
kirjoja tarvita, tottakai se on itsetutkiskelun paikka aina, en voi ymmärtää ihmisiä jotka hyppäävät suhteesta toiseen ja löytävänsä sen sisäisen rauhan itselleen.
Kyllä ensin pitää tulla toimeen itsensä kanssa, eli elääkseen yhdessä pitää osata eläää myös yksin, kuten joku viisas on kirjoittanut.
- Eronnut mies
"Luuleeko hän tosiaan, että uusi ihastus poistaa ne tunteet ja ajatukset, jotka eron seurauksena syntyvät?"
Ei kun tietää-ei luule. - huei
pitäähän sen "jättäjä"-raukan jotenkin yrittää todistaa, että että on tehny oikean päätöksen.
Luulenpa, että useimmat nopeasti uudelleen pariutuneet "jättäjät" eivät ole ollenkaan niin onnellisia uudessa parisuhteessa, ku antavat ymmärtää, mutta eihän ne ressukat voi myöntää virhettään. Pitää vaan kiristää hammasta ja näyttää kaikille hienot kulissit, vaikka uusi suhde ois maailman suurin erehdys.- trokee
tavallaan se "jättäjä" (vaikka en oikeesti halunnutkaan), eikä minulla ollut mitään uutta suhdetta.
Hän kyllä löysi ihan heti uuden ja siksi tuo kirjoituksesi loppuosa pisti minut tähän vastaamaan.
Oon yrittänyt kaikkeni, ihan kaiken, luulen ainakin?
Saadakseni hänet takaisin ja siinä se syy kai onkin, varmaan olis onnistunutkin jos olis ollu järki mukana, mut kun ei ole ollut. Olis pitäny olla hiljaa..
Tiedän että tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta kun syy miksi niin tein ja kävi ei ollut se tavanomainen.
Oon tehny itsestäni "pellen" ja käyttäytynyt naurettavasti, mutta en välitä.
Onko sillä väliä jos on aidot tunteet?
- S-1969
Jos ex-miehesi on pohtinut lähtöä jo pitempään, hän tuntee hyvin nopeasti sellaisen vapautumisen tunteen. Lähtijällä on yleensä aina helpompaa kuin jätetyllä.
Mutta tauko kannattaisi pitää. Mies joutuu todennäköisesti käymään läpi suhdettanne uudessa suhteessaan, sillä jos teillä oli jossain asiassa vaikeaa samat ongelmat seuraavat uuteen suhteeseen. - Avoero, 1000 mk
Exitus-säkkini sanoi, että naiset on vain kateellisia, jos jäät kotiin, hän käy puhumassa rahat; masennusterapian käynneenä sanoin; rahat ja mene töihin, jään kotiin, mutta ei enää "sexiä", saat muuttaa, jos ei enää sexsiäkäään...
- Uskoa
Jokainen,käy läpi entistä suhdetta tavalla tai toisella.
Uskon itse että kukaan ei ole valmis uuteen suhteeseen heti..Se on vaan helppo tapa unohtaa meneet ja jatkaa eteen päin.
Itse, huomasin sen.Että on turha yrittää havooja parantaa uudella suhteella.Siinä ei satuta kun itseään ja toista.Uskon että miehelles tulee eteen vielä menisyys,se on vaan toinen asia miten hän sen käsitelee.
Mutta jokainen käsitelee surun ja suhteen lopetamisen eri tavalla.Joillakin menee vuosia ja jotkut taas pääsee sen yli nopeesti.Riippuu mitä suhteessa on tapahtunut.
Itse,päätin että nyt vietän vapaata elämää ja nautin elämästä näin.On sanottava että on tehnyt hyvää itselle.
Suhde tulee aikanaan, kun itse olen siihen valmis.
On ollut aikaa opetella tuntemaan itsenä paremmin ja mietimään mitä minä haluan elämältä.
Lapset kasvaa ja kohta lentävät pesästä pois.On hyvä keskittyä itseenä ja rakentaa jotain uutta itselle ja uskaltaa myös tehdä uusia asioita.Se on sitä itse luotamuksen rakentamista.- trokee
riippuu varmaan kyllä ihmisestä ja mitä yleensä suhteelta haluaa, mutta jos vakavampaa niin varmaan noin.
Ja jos itse on oman virheensä myöntänyt (ja jopa pyytänyt anteeksi), mutta toinen ei omia virheitään näe, eikä huomaa, niin ehkä se tulee eteen joskus myöhemmin?
- eteenpäinkö?
Minulla samankaltainen kokemus juuri alla meneillään.Kaikki oli hyvin siihen päivään kun mies ilmottaa ettei rakasta minua enään,häät oli sovittu 1kk sitten.6vuoden takainen suhde ja kaikki kerrasta poikki.mies muuttaa pois ja kuukautta myöhemmin asuu yhdessä jonkun naisen kanssa jonka tuntenut vain reilun kuukauden.Meillä on 7kk ikäinen tytär ja hän väen vängällä haluaa lapsensa esitellä uudelle naiselleen vaikka ei mitään tietoa hänen suhteen pysyvyydestä.Pelkään lapseni puolesta kun en haluaisi sitä hänen suhde peliin mukaan.Olen katkera,vihainen,raivoissani ja petetty mutta lapseni takia yritän täysillä eteen päin vaikka kaikki sattuu hirveästi..en todellakaan toivo hyvää miehelle ja sille naiselle.
- ts
Kirjoittelin tätä samaa asiaa jo tuonne toisaalle, mutta laitanpa sen tähänkin..
Hei!
Olen itse eronnut, tai exä muutti pois yhteisestä kämpästä kesäkuussa joten kaippa sen eron voi katsoa astuneen siitä voimaan, 4 kk sitten ja olen kokenut hyvin paljon samoja tunteita kuin sinäkin. Eron minun osallani tekee vaikeammaksi se että jälkeenpäin selvisi että exälläni olikin jo alkanut suhteemme viimeisinä kuukausina sutinaa jo uuden kanssa (joka on vielä hänen entisensä useieen vuosien takaa mutta näköjään viehätys on säilynyt;vuosien takaa, me olimme kuitenkin yhdessä 8 vuotta) ja koska olen törmännyt heihin yhdessä parikin kertaa tämän 4 kk aikana, uskon että he ovat pariskunta.
En rakasta exääni enää ja eromme oli oikea päätös, mutta tämä petos ärsyttää ja vihastuttaa! Siitä nyt vaan on yli päästävä, mutta välillä se on vaikeaa. Keskusteluyhteyttä meillä ei exäni kanssa ole, vaikkemme nyt riidoissakaan eronneet.. ei vaan ole enää mitään sanottavaa ja sehän olikin alunperinkin syy miksi erosimme.
Mutta silti, se petetyksi tulemisen tunne...
Tosin tämä näyttää olevan aika monella miehellä se menettelytapa.. yksikään ystäväni ei ole eronnut siten että mies ei olisi heti löytänyt uutta kumppania. Kaikki miehet ovat löytäneet uuden, jopa viikonkin sisällä.
Välillä olo on yksinäinen, kaikki ystäväni ovat parillisia. Uutta kumppania en voi itse vielä mitenkään ajatella ja siksikin exän nopea pariutuminen loukkaa ja ärsyttääkin. Tosin eräs ystäväni sanoi viisaasti että vuoden saa erosta toipumiseen varata, koko vuoden kierto on käytävä läpi.. Juhannuksesta olen jo selviytynyt, katsotaan miten joulu ja uusi vuosi menevät. Uskonkin että pidemmällä aikavälillä tämä on kannattavaa, selviytyä ensin erosta ja sitten alkaa jotain uutta, mutta nyt olisi vaan selviydyttävä näistä negatiivisistä tunteista ja ketutuksesta!
tsemppiä sinulle! - Uudettuulet14vuotta
erinlaisia. Paniikin omaisesti pakoon lähtenyt "jättäjä" ei välttämättä kestä käsitellä asiaa vuosiin, sen sijaan ns. "jätetty" on pakotettu käsittelemään se pois, tähän voi mennä kolmekin vuotta mutta sitten se on totaalisesti OHI.
"Jättäjälle" jää lasti päälle....meillä jättäjä piikittelee 14 vuoden jälkeenkin vaikka ei olla missään tekemisissä keskenään. Eikö olekin ihme ? Jättäjä ei ole "selvinnyt" vielä 14 vuodessakaan!!
Joten monenlaisia tapoja on....sinulla on vain yksi mahdollisuus, "hoida itse itsesi" älä keskity millään tavalla jättäjään, nyt on sinun vuorosi jättää.- kukin tavallaan
No, monethan aloittavat uuden suhteen jo ennen eroa, ja ainakin heille ero on helpotus. Sille osapuolelle joka on eroa halunnut, ero on tietysti myös helpompi kuin jätetylle. Voihan olla että tunteet ovat jo loppuneet, eikä ero olekaan hänelle vaikea. Jos uusi suhde sattuu löytymään pian, ei eroa jää suremaan myöskään. Eikä sitä, milloin löytää uuden, voi mitenkään määrätä eikä kylmästi säätää, se vain tulee kohdalle, oli hetki sopiva tai ei. Ei ole mikääm välttämättömyys murehtia ja potea eroa pitkään, parempihan se on jos pystyy jatkamaan nopeasti eteenpäin. Yritä sinäkin karistaa mielestä loputtomat eropohdinnat, jotka ei tuota muuta kuin tuskaa.
- Ja
kukin tavallaan kirjoitti:
No, monethan aloittavat uuden suhteen jo ennen eroa, ja ainakin heille ero on helpotus. Sille osapuolelle joka on eroa halunnut, ero on tietysti myös helpompi kuin jätetylle. Voihan olla että tunteet ovat jo loppuneet, eikä ero olekaan hänelle vaikea. Jos uusi suhde sattuu löytymään pian, ei eroa jää suremaan myöskään. Eikä sitä, milloin löytää uuden, voi mitenkään määrätä eikä kylmästi säätää, se vain tulee kohdalle, oli hetki sopiva tai ei. Ei ole mikääm välttämättömyys murehtia ja potea eroa pitkään, parempihan se on jos pystyy jatkamaan nopeasti eteenpäin. Yritä sinäkin karistaa mielestä loputtomat eropohdinnat, jotka ei tuota muuta kuin tuskaa.
Sekin on totta.
Uusi suhde, uuden elämän alku.
Mutta on muistettava, että ei niitä virheitä ei toista uudessa suhteessa ja on valmis jatkamaan uutta suhdetta puhtaalta pöydältä.
Minun mielestä jos uusi suhde on alkanut jo entisen suhteen aikana,sillon ei edetä asioissa rehellisellä pohjalla..
Ei ne ongelmat ratkea suhteessa ..Entinen vaihtaa uuteen.
Itse, lähden uuteen suhteeseen ihan rehellisellä pohjalla.Joka vaatii myös sitä rehelisyyttä toiselta osa puolelta.
Olen henkilökohtaisesti kokenut suhteessa,valheita ja lupauksia jotka ei todellakaan olen pitänyt paikkansa.Ihmettelen vaan joskus että miksi ihmisen on niin vaikee olla rehellinen.
Mutta ei pidä myöskään jäädä roikkumaan entiseen elämään liian kauan,on muistettava että ero tilanteessa viha tulee ja se kasvaa. Jos antaa sille vallan.
Ja kun suhde päättyy,on myös osattava jättä toinen rauhaan.Eikä kiusata henkisesti tai uhkailla .
Sillä ei kun itseään enemmän haavoittaa ja vihaa rakentaa.
Ja se mikä syö ihmisestä voimia .On osattava käsitellä mennisyys ja paranettava itseään kuntoon jotta voi jatkaa elämää eteen päin.Me jokainen tehdään suhteessa niin kun muussakin elämässä virheitä ja ne on osatava myöntää.Joka ei ole helppoa..Ainahan se vika löytyy toisesta helpomin kuin itsestä. - se.
Ja kirjoitti:
Sekin on totta.
Uusi suhde, uuden elämän alku.
Mutta on muistettava, että ei niitä virheitä ei toista uudessa suhteessa ja on valmis jatkamaan uutta suhdetta puhtaalta pöydältä.
Minun mielestä jos uusi suhde on alkanut jo entisen suhteen aikana,sillon ei edetä asioissa rehellisellä pohjalla..
Ei ne ongelmat ratkea suhteessa ..Entinen vaihtaa uuteen.
Itse, lähden uuteen suhteeseen ihan rehellisellä pohjalla.Joka vaatii myös sitä rehelisyyttä toiselta osa puolelta.
Olen henkilökohtaisesti kokenut suhteessa,valheita ja lupauksia jotka ei todellakaan olen pitänyt paikkansa.Ihmettelen vaan joskus että miksi ihmisen on niin vaikee olla rehellinen.
Mutta ei pidä myöskään jäädä roikkumaan entiseen elämään liian kauan,on muistettava että ero tilanteessa viha tulee ja se kasvaa. Jos antaa sille vallan.
Ja kun suhde päättyy,on myös osattava jättä toinen rauhaan.Eikä kiusata henkisesti tai uhkailla .
Sillä ei kun itseään enemmän haavoittaa ja vihaa rakentaa.
Ja se mikä syö ihmisestä voimia .On osattava käsitellä mennisyys ja paranettava itseään kuntoon jotta voi jatkaa elämää eteen päin.Me jokainen tehdään suhteessa niin kun muussakin elämässä virheitä ja ne on osatava myöntää.Joka ei ole helppoa..Ainahan se vika löytyy toisesta helpomin kuin itsestä.Menee. Ensimmäiseksi on osattava päästää irti toisesta,ennen kuin on valmis uuteen suhteeseen. Kuten aloittaja jo kirjoittikin,ettei hän ole vielä päästänyt irti. Aloittaja on tyypillinen eroaja,hän saattaa roikkua menneessä useitakin vuosia,niin kuin monet muut erosta katkeroituneet. Tyypillinen esimerkki menneessä eläjästä on, exänsä mollaaja,se teki sitä ja tätä. Jos henkilö osaa päästää irti,niin hänen ei koskaan kuule mollaavan exäänsä,eikä hän juurikaan keskustele exästään,saati sitten pidä yhteyttä exäänsä. Toisilla erosta toipuminen kestää pidempään,kuin toisilla. Joillain se kestää vain joitain viikkoja ja ne jotka eivät voi hyväksyä eroa,eivät toivu siitä koskaan. Tällaisia valittajia on lähiöbaarit ja nettifoorumit ja senssipalstat pullollaan.
- eritasonojapuut
se. kirjoitti:
Menee. Ensimmäiseksi on osattava päästää irti toisesta,ennen kuin on valmis uuteen suhteeseen. Kuten aloittaja jo kirjoittikin,ettei hän ole vielä päästänyt irti. Aloittaja on tyypillinen eroaja,hän saattaa roikkua menneessä useitakin vuosia,niin kuin monet muut erosta katkeroituneet. Tyypillinen esimerkki menneessä eläjästä on, exänsä mollaaja,se teki sitä ja tätä. Jos henkilö osaa päästää irti,niin hänen ei koskaan kuule mollaavan exäänsä,eikä hän juurikaan keskustele exästään,saati sitten pidä yhteyttä exäänsä. Toisilla erosta toipuminen kestää pidempään,kuin toisilla. Joillain se kestää vain joitain viikkoja ja ne jotka eivät voi hyväksyä eroa,eivät toivu siitä koskaan. Tällaisia valittajia on lähiöbaarit ja nettifoorumit ja senssipalstat pullollaan.
ei se ex:stä puhumattomuus kyllä mikään erosta yli kasvamisen tae ole. Ihminen voi toistaa samaa kaavaa suhteesta toiseen ihan riippumatta siitä, miten paljon puhuu tai on yhteyksissä ex:ään. Jotkut eroajat esim. kuvittelevat, että pitää löytää "se oikea", jonka kanssa voi sitten olla täydellisessä suhteessa. Itsessä ja omissa toimissa ei ole mitään vikaa, se puolisko vaan oli väärä. Sitten sarjaseurustellaan maks. 5 vuotta/suhde, ja aina lähdetään lätkimään, kun - yllättäin- vastapuoli ei olekaan itse täydellisyys.
Ensin pitäisi tuntea itsensä ja omat motiivinsa/toiveensa/tarpeensa noin suunnilleen, sitten voi se tasapainoinen suhdekin onnistua. Eron jälkeinen aika ilman parisuhdetta on monella tosi tarpeellista itsetutkiskelua. Ei ihminen ole sen "parempi" jos päätyy eron jälkeen nopeasti uuteen suhteeseen. Ei elämä ole juoksukilpailua.
- _Kiukkuinen_
edelleenkin se,että olimme ex-mieheni kanssa yhdessä 1v7kk,kihloissa 1v7kk ja avoliitossa 1v6kk sekä menossa naimisiin 2012,kun mieheni jätti minut. Erosimme syyskuun alussa 2009. Ex-mieheni meni uusiin kihloihin lokakuussa 2009,maistraatissa naimisiin joulukuussa 2009 ja kirkkohäät heillä oli joskus 2010. Ex-mieheni oli päässyt minusta tosi nopeasti yli. Itselläni kesti vain 1kk verran,jotta pääsin exästä yli. Olin ollut kuulemani mukaan ex-miehelleni vain varasijalla,joka ei tunnu kivalle. :(
Kysymyksiä tms.. SAA littaa - särjetty
Minun tapauksessa hyvin samat piirteet. Mies ilmoitti haluavansa erota 7 v. jälkeen, vaikka edellisviikolla suunniteltiin ties mitä lomamatkoja ja oli niin rakastunut. Myöhemmin selvisi että toinen nainen oli ollut jonkin aikaa siinä odottamassa, josko mies saisi minut jätetyksi. Jätetyksitulemisen tunne oli aivan Järkyttävä, ja itkut tai muut meni kuuroille korville. Eikä halunnut korjata tilannetta, syytti vain kaikkia "ulkoisia" tekijöitä huonosta suhteesta, kuten minua. Hän oli siis henkisesti valmistautunut lähtöön jo pitkän aikaa, unohti vain minulle mainita siitä...
Itse tein päätöksen heti piakkoin eroamisen jälkeen, että annan vain kylmää kohtelua hänelle, vaikka omassa sisimmässä olinkin ja olen edelleen tulta ja tappuraa. Olen käsitellyt asiaa itsekseni, en ole tosin lukenut mitään self-help-kirjoja (löydän itsestäni heti kaikki oireet ja viat kuten lääkepakkausten sivuoire-listoilta...) mutta ihan järjellä koittanut ymmärtää ja ystäville myös SuurKiitos kun ovat jaksaneet kuunnella. En koe, että hän ansaitsisi nähdä yhtään kyyneltä enää. En liioin halua kuunnella mikäli hän joskus haluaa selvittää/selittää asiaa. En halua olla hänen kaveri, koska kaverit ei jätä tai kohtele muutenkaan kuten hän teki (en jaksa selittää koko tarinaa nyt).
Tuo laastarisuhde onkin sitten eri. Onko se silloin laastari jos hän jätti minut toisen takia? Veikkaan että olen itse ollut hänelle se laastari jollain tasolla, kun niin helpon oloisesti häipyi ja törkeästi. Näyttää heillä nyt menevän hyvin ja menkööt, olipahan edes sen arvoista. Harmittaa omasta puolesta, sillä tuo oli oman elämäni tähänasti kamalin paikka. Mitäs olen pumpulissa kasvanut... Seuraavalle miehelle ei ole vaatimuksia, muuta kuin että voisi vaikka puhua ennen kuin on myöhäistä.
Nyt kun hänen lähdöstä on muutama kuukausi, olen kiitollinen ettei hän yrittänyt enää pidempään, että onneksi NYT sitten viimeistään lähti. Emme ehtineet naimisiin, edes kihloihin. Yhteinen asunto kyllä hankittiin, mutta sehän on vain materiaa. Eikä siis lapsiakaan. Tulee mieleen monen (sivusta katsoneena) avioeron kohdalla, että se avioliittokin on tainnut olla pariskunnan (tai vain toisen osapuolen) viimeinen tekohengitys, että "sitten kun ollaan naimisissa niin kaikki muuttuu" vaikka ihan päätöntä ajattelua tuokin on. Mutta se voisi selittää noita parin vuoden avioliittoja. Tottahan on sekin, että nykyään vastuu omasta onnellisuudesta ystävällisesti kaadetaan kumppanin saappaisiin, ja ihmetellään miks itsestä tuntuu silti niin pahalta. Kun kukaan ei osaa lukea niitä ajatuksia toisen kallon sisältä. - -Muutto-
Niin avopuoliso jätti tuossa joulukuussa, juuri kun meille tuli 5vuotis päivä. Meillä on poikalapsi, joka tuli sitten minulle. Avopuoliso sanoi syyksi ettei uskalla muuttaa toiselle paikkakunnalle, koska siellä ei ole ystäviä, eikä luultavasti löytäisi töitä.
n 3 viikkoa eron jälkeen hän alkoi seurustelemaan toisen miehen kanssa ja valittaa että vein lapsen häneltä.
Josta hän oli valitellut viimeiset vuodet, ettei jaksa katsoa häntä.
..
Kaiken lisäksi tämä mies jonka kanssa hän alkoi nyt seurustelemaan, oli meillä käsittelyssä jo 2kktta aiemmin suuhtessaamma, josta hän sanoi ettei koskisi hänne pitkällä kepilläkään.. se siitä kepistä.
...
Välillä kaipuu rakkaudesta iskee, mutta onneksi poika lohduttaa.
....
Hieman on petetty olo kieltämättä. - epänormaalista
suhteesta tulee tuollaista mieleen.Tunne jäi että uutta seuraa nainen haki kokoajan ja mä olin siinä vain hätävarana.Kyllä kaiken epänormaalin huomaa.Olen nyt tyytyväinen kun tiet vei erisuuntiin.Siitä kusetuksesta hänellä yksi ystävä vähemmän.
- karu totuussss
se vaan näyttää menevän niin, että he henkisesti eroavat naisesta jo vuosia ennen kuin eroavat "fyysisesti."
Ja senpä takia eron jälkeen on ihan helppo mennä uuteen suhteeseen.
Naiset on tässä asiassa erilaisia ja pinnallisia, kun eivät tajua selviä merkkejä kotona miehen etääntymisestä.
Naisille riittää se mikä näkyy ulospäin, että on kulissit kunnossa ja kaikkien mielestä näyttää hyvältä kun on koti ja auto ja koirat ja tupperwarekipot, mutta mies ei näistä kulisseista ammenna voimaa.- huijarin ex
menee vieraisiin ja kotona näyttelee, eli huijaa ja siitäkö ammentaa voimaa.
- Anonyymi
Vanha ketju mutta avaan omia kokemuksia.
Alettiin nykyisen kanssa aikalailla heti kun oli eronnut edellisestään äijästään, aavistelin alkuaikoina ettei kovin rehellisesti toiminut tuolloin, meillä suhde kesti melkein parivuotta jonka aikana muutin kumppanin luokse 200km päähän vaikla ongelmia oli ilmassa koko ajan sekä luottamusongelmia, aivan helvetin törkeästi toimi meikäläistä kohtaan koko suhteen ajan ja sysäsi aina syyt mun niskaan, erottiin viime joulukuun alkupuolella, no tällähän heti oli uus äijä parinviikon sisään erosta vaikka asuttiin virallisesti vielä yhessä(joulukuun loppuun) ja oltiin sovittu että vasta kun omissa asunnoissa ollaan niin jatketaan eteenpäin ettei loukata toista, paskan marjat, no kolme kuukautta oltiin erossa ja sitten tuo kumppani tuli takas luokseni ja palattiin yhteen(ite olin jo jatkamassa elämääni) ja puolivuotta ollaan nyt oltu yhdessä, nyt selvis kun erehdyin lukasemaan kumppanin päiväkirjaa niin että olikin saannut pakit tältä kenen luokse oli heti eron jälkeen juossut, no eihän siinä, sain tietää että oli saannut toisetkin pakit joltain puolitutulta(ei minun tuttuni).
Vähän jotenkin arveluttaa oma rooli tässä "parisuhteessa", jotenkin tuntuu isolta vitsiltä koko juttu - Anonyymi
Väittää näin saadakseen sinut voimaan pahoin.
Itse olin vuosia alitajuisesti käsitellyt suurtalouslaitteet exään, ja halunnut erota. Kun ero tuli, oli minulle se suuri helpotus, enkä surkutellut. Silti haluan olla toistaiseksi itsekseni, koska haluan nauttia itseni seurasta; kun ei tarvitse laittaa ruokaa, siivota ja hoitaa huushollia toisen takia. - Anonyymi
Vanha ketju, mutta kommentoin silti. Olen 37v mies. Olen nähnyt läheltä monta todella nopeasti aloitettua uutta suhdetta pitkän yhdessä olon jälkeen ja voin sanoa, että suurella todennäköisyydellä ei tule onnistumaan. Siinä peitetään vanha taakse, näyttelijät vain vaihtuu. Vaikka on oltu ns. Super rakastuneita, niin kun arki koittaa ja suurin fiilis uudesta tuttavuudesta häviää alle puolessa vuodessa, niin thats it. Uutuuden viehätys hälvenee ja totuus iskee silmille. Ne jotka tuossa kertoivat, että pitkän suhteen jälkeen ottavat rauhassa happea, ovat niitä pitkän juoksun voittajia. MUTTA, muistuttaisin kuitenkin, että parisuhde vaatii heittäytymistä ihan täysillä ja tunteiden näyttämistä, joten jos liian pitkään kriittisesti katselee, niin siellä voi odottaa toinen seinä.
- Anonyymi
Minusta sillä ei ole merkitystä, kuinka pitkä edellinen suhde on ollut tai kuinka nopeasti aloittaa uuden suhteen edellisen jälkeen. Mutta sillä on väliä, kuinka tarkkaan arvoi uuden kumppanin sopivuutta. Jos tärkeintä on saada vain joku, kuka tahansa, niin eihän siinä ole järkeä. Sen sijaan jos eroa on harkinnut pitkään ja sen jälkeen arvioi huolellisesti ja kriittisesti seuraavan kumppanin, niin ei sillä taakse jääneen suhteen pituudella ja sen päättymisestä kuluneella ajalla ole mitään väliä. Ne eivät siis mielestäni ole syitä seuraavan suhteen epäonnistumiselle.
Minusta ei ylipäätään ole järkevää viettää mitään tavallisesta arjesta irrallista treffailuaikaa, vaan heti vaan kokeilla elää arkea yhdessä. Näin se ei jonain päivänä pamahda kasvoille, että ei tämä yhteiselo toimikaan. Eikä tuhlaa aikaansa.
Itse aloitin uusien kumppaniehdokkaiden tapailun heti lopullisen eropäätöksen jälkeen. Halusin tällä kertaa valita paremmin ja lopulta löysinkin itselleni sopivan kumppanin. Useampi kuukausi siinä välissä kyllä meni, mutta sattuma olisi ihan hyvin voinut tuoda hänet kohdalleni jo paljon aikaisemmin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä522784Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5172624- 481835
- 311749
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1171723SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3011659Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap91262Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.761086Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?221072Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,541067