Asuminen vanhassa kivitalossa helsingin kalliossa ei aina helppoa, muutin viime syksynä tähän kämppään talo rv--1920, ulkoseinät on paksut, mutta huoneistojen väliset seinät varmaan paperia kun pienikin puhe kuuluu läpi.
Asunnossani pienen pieni kylppäri ja mini keittokomero, sekä alkovi, seinässä semmoinen painovoimaisen ilmanvaihdo ritilä, jonka kautta erilaiset tuoksut tulevat naapurista asuntooni, jotain mainitakseni, sipulikeitto, paskan ja pissan haju ym
Tänä kesänä oli elo kuin kanalassa kun ilmanvaihto ei toimi helteellä ja asunnossa haisi kostealle ja lämpötila varmaan yli 40 astetta.
Alueena kallio olisi muuten kiva, keskusta lähellä, mutta hirveän levoton, tuntuu, että kaikki deekut ja huumeporukka on kerääntynyt kallioon, joten nopeasti täytyy loikkia pois alueelta, onneksi täältä pääsee metrolla keskustaan ja itäkeskuksen ihaniin isoihin kauppoihin, samoin metrolla pääsee itä-hesan uimarannoille ja luontoon virkistäytymään.
Olen kyllä miettinyt vakavissani pois muuttamista alueelta, koska asuminen vanhassa talossa on niin alkeellista, pienet pesutilat ja huono äänieristys ja talon asukkaat no eivät kaikkein parasta ainesta.
Aikaisempien kokemuksieni persutella on kyllä muutettava mahdollismman uuteen asuintaloon, niin paljon parempi on asua uudessa, kuten vanhempani asuvat uudessa kerrostalossa ja heidän luonaan käyn aina lepäämässä kun en jaksa enään puheita ja pieruja kuunneella.
Asuntolainaa on otettava aika paljon, mutta muutenhan ei uudempaan pääse ja aluekin saa olla rauhallisempi ja luonnonläheisempi kuin nykyinen.
Asunnossani pienen pieni kylppäri ja mini keittokomero, sekä alkovi, seinässä semmoinen painovoimaisen ilmanvaihdo ritilä, jonka kautta erilaiset tuoksut tulevat naapurista asuntooni, jotain mainitakseni, sipulikeitto, paskan ja pissan haju ym
Tänä kesänä oli elo kuin kanalassa kun ilmanvaihto ei toimi helteellä ja asunnossa haisi kostealle ja lämpötila varmaan yli 40 astetta.
Alueena kallio olisi muuten kiva, keskusta lähellä, mutta hirveän levoton, tuntuu, että kaikki deekut ja huumeporukka on kerääntynyt kallioon, joten nopeasti täytyy loikkia pois alueelta, onneksi täältä pääsee metrolla keskustaan ja itäkeskuksen ihaniin isoihin kauppoihin, samoin metrolla pääsee itä-hesan uimarannoille ja luontoon virkistäytymään.
Olen kyllä miettinyt vakavissani pois muuttamista alueelta, koska asuminen vanhassa talossa on niin alkeellista, pienet pesutilat ja huono äänieristys ja talon asukkaat no eivät kaikkein parasta ainesta.
Aikaisempien kokemuksieni persutella on kyllä muutettava mahdollismman uuteen asuintaloon, niin paljon parempi on asua uudessa, kuten vanhempani asuvat uudessa kerrostalossa ja heidän luonaan käyn aina lepäämässä kun en jaksa enään puheita ja pieruja kuunneella.
Asuntolainaa on otettava aika paljon, mutta muutenhan ei uudempaan pääse ja aluekin saa olla rauhallisempi ja luonnonläheisempi kuin nykyinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Parempi (tai ainakin uudempi) provo.
Vanha on vanha ei siinä provoja tarvita, ei ennen ollut mitään äänieristysmääräyksiä sun muita, talot kyhättiin kananlannasta sun muusta.
Olen asunut vanhassa ja tutult tuntuu, ei tarvi olla provo, sen sijaan näitä uusia asuntoja kokevia provoja tuntuu tulevan tiheään hepulta, joka ei ole koskaan nyky-uudessa asunut.
Kalliosa olin kylppärissä. Ylhäällä äijä tuli aamupaskalle. Kylä kuulu, kuin oltas samassa huoneessa oltu. Holvi oli pieni näkösuoja.
Olen asunut eri ikäisissä alkaen 1910-luvulla rakennetuissa taloissa ja oman kokemukseni on, että vanhoissa taloissa on epämiellyttävä asua. Tekniikka on vanhanaikaista. Luovuutta joutuu käyttämään, että saa nykyajan tekniikan toimimaan. Ei ole tietokonekaapelointia. Pistorasioita, sulakkeita on vain hyvin pienelle määrälle koneita. No, suurinhan osa käyttää talon pesutupaa,jos sellainen on, mikä on aina varattu ja muut menevät toisen vuorolla, kun ei muuten pääse pyykkiä pesemään. Pyykit kuivataan kuivaushuoneessa. Joku unohtaa pyykkinsä kuivaushuoneeseen moneksi päiväksi ja joku vohkii muiden vaatteita. 1960-luvun talossa ainakin on kylmäkellari, jonne ihmiset kiikuttavat säilöön hillonsa. Ei ole hyvä tuollainen antiikkinen kylmäsäilytyskään. Kyllä kaikki pitää olla lähellä. Vanhoissa taloissa on kaupungin ostamia osakehuoneistoja. Kaupunki ostaa mielellään asuntoja vanhoista taloista, kun ne ovat niin edullisia ja asuttaa niihin kriminaaleja, ulkomaalaisia ja romaaneja, joilla on omat tapansa.
Vaikka esim. romaaneilla on tarkat kulturellit sääntönsä, on tapahtunut, että he tuppaavat muiden vuorolla saunaan vaikka yhtäaikaa heidän kanssaan, jos ei muuten käy.
1910-30l. rakennettujen talojen riesa oli monenmoiset ötökät, joita kulkivat asunnosta toiseen. Hiiriä ja rottiakin saattoi käydä vanhoissa kiinteissä komeroissa. Jättivät joskus jälkeensä jätöksensä muistoksi käynneistään. Oli ohuet ulko-ovet, sisäovea ei ollut ollenkaan. Äänet kantoivat sisään ja ulos, kuten se haitarihissin räminä portaikosta. Hajut ja äänet kulkivat painovoimaisen räppänän ja ohuen ohuen vuotavan väliseinän läpi huoneistosta toiseen. Vieläkin muistan voimakkaan pizzan hajun nenässäni, mikä ällötti ihan sen vuoksi, että sitä piti haistella vastoin tahtoaan. Ja naapurin ladyn kalatus, kun hän soitteli äidilleen pitkiä soittoja. Kerran ilmestyi rappuun talonmiehen kirjoittama ukaasi, että pyykinpesukoneita ei saa käyttää illalla klo 21.00 jälkeen. Ei ihme, kun pienetkin äänet kuuluivat tuossa 1930-luvulla rakennetussa talossa.
1980-luvulla oli monella tavalla rakennettuja taloja. Luhtitalot olivat rakenteeltaan ala-arvoisia. Röörit olivat yhteisiä, niin olivat äänet ja hajutkin. Yöllä juhlimasta tulleen kännikalan puheen sanat kuuli hyvin. Ensin luulin, että jossakin pulputti radio. Saunan löylyssä nautiskellessa joutui haistamaan naapurin sipulikeiton hajun. Tupakanhaju tuli sivulta ja yläkerrasta asuntoon.
Remonttihaitat ovat yleisiä kaikissa ennen 2000-lukua rakennetuissa taloissa. Ne kuluttavat rahaa ja mielenrauhaa. Asuin 1980-l. loppupuolen asunnossa, pelkäsin yhtiön tulevia remontteja tai oikeastaan olin huolissani siitä, että hallituksen pj. ei piheydessään halunnut remontteja tehtävän, vaikka niille olisi aihetta. Siinä vaiheessa päätin, että krs-talon, jossa asun, täytyy olla 2000-l. rakennettu. Tämän oli toistakymmenen vuoden asumiskokemus minulle opettanut.
Varo Itä-Helsingin uusia taloja, ovat neukkukuutioita pahimmasta päästä, Aurinkolahdessakin talot yhteen rakennettuja, jos joku poraa A-rapussa niin vielä 200 metrin päässäkin lähtee paikat hampaista, huh huh, pierutkin kuuluvat uusista läpi, ei ole ihmisen elämää elementtitalossa asuminen.
Minulla myös samanlainen kokemus kallion pahvitalosta. Kaikki kuuluu naapurista, asunnoissa ei ole väliovia rappuun, rappu kaikuu ja vanha haitarihissi on todella äänekäs ja aina rikki. Erityisesti yksiöissä tämä ongelma korostuu, koska väkisin joutuu olemaan ja nukkumaan parin metrin päässä asunnon ovesta. Jos joku erehtyy paiskaamaan hissin oven tai asunnon oven kiinni tai kotiutumaan baarista isommalla porukalla on herätys korvatulpista huolimatta takuuvarma. Nämä eivät kuulu ja häiritse pelkästään omassa kerroksessa vaan äänet kuuluvat myös muista kerroksista asti omaan asuntooni. Kerran 2. kerroksen rapputasanteelle oli nukahtanut mies joka kuorsasi äänekkäästi. Tämä kuului 7.kerroksen yksiööni aivan selvästi. Tästäkin voi päätellä kuinka paljon rappu tosiaan kaikuu. Naapurin mikroaalotuunin hurina ja kilahdus kuuluvat selvästi omaan asuntooni, vaikka minulla olisi tv tai radio päällä ja vaikka mikro ei ole edes seinän vieressä. Tämä vain yksi pieni haitta monista, mutta tästä voi päätellä äänieristyksen tasoa asuntojen välillä.
Tästä päästäänkin kaikkeen muuhun ikävään. Yleinen asenne näissä taloissa on välinpitämätön naapuria kohtaan, koska kaikkien täytyy saada tehdä mitä haluaa. Harva asukas asuu omistusasunnossa, suurin osa on vuokralaisia ja osa näistäkin elää "hälläväliä" asenteella (muutan pois jos tulee ongelmia ja siihen asti teen mitä huvittaa). Alakertaani muutti nuori likka, joka metelöi 5 yötä viikossa. Se oli kamalaa aikaan. Nukuin puoli tuntia, heräsin, valvoin tunnin, nukahdin taas hetkeksi, taas heräsin jne. Itse yritin käydä töissä ja opiskella samaan aikaan. Aloin saada pahoja migreenikohtauksia ja lopulta minulla oli migreeni 5 kertaa viikossa ja kahtena muuna päivänä en jaksanut kun hoitaa arkiaskareita. Yksi opiskeluvuosi meni tämän takia perseelleen enkä saanut ensimmäistäkään kurssia kasaan. Olin niin uupunut, etten jaksanut edes hakea sairaslomaa tai sairaspäivärahaa, vaan kulutin kuitenkin opintotukikuukausia koko ajan. Onneksi likka saatiin lopulta hiljaiseksi. Tuholaisten määrä näissä kallion pahvitaloissa on oma lukunsa, josta lähes kaikki varmaan ovat kuulleet.
Jos jotain hyvääkin välillä, niin Kalliossa on hyvät kulkuyhteydet julkisilla ja hyvät palvelut Hakaniemessä ja kävelymatkakin keskustaan. Lisäksi vanhoissa taloissa on oma kodikkuutensa. Eikä kaikissa vanhoissa taloissa ole huono äänieristys. Olen aikaisemmin asunut (toisessa kaupungissa tosin) 1950-luvun talossa ja ennen sotia rakennetussa talossa. Kummassakin oli erinomainen äänieristys, mitään ei kuulunut naapurista ja rapusta. Ainoastaan vesiputkien kohina oli ainoa ääni mikä kuului naapurista.
Muuttaisin pois Kalliosta, mutta en tietenkään halua vaihtaa huonompaan asuntoon ja sijainnin täytyy olla sellainen että sieltä pääsee sekä kouluun että töihin järkevästi myös hankalina kellonaikoina. Koska olen hieman vanhempi opiskelija ja asunut jo oman aikani opiskelija-asunnossa, se ei oikeastaan enää innostaisi. Töissäkäyvän opiskelijankin on vaikeaa saada hyvä asuntoa. Hakijoita on useita, ja aina on joku vakituisessa ja täysipäiväisessä työsuhteessa oleva joka saa asunnon. Lisäksi vuokrakattokin tulee vastaan jossain kohtaa. Ei oikeasti ole varaa maksaa yksiöstä 700-800 euroa kuukaudessa, vaikka se olisikin sopivalla paikalla ja siellä olisi hyvä äänieristys.
Muutenkin olen huomannut että "äänieristys voi olla mitä vaan" myös samana vuonna rakennetuissa taloissa. Jopa saman kadun varrella olevissa taloissa voi olla äänieristys erilainen. Vaikka ne olisi rakennettu samaan aikaan, rakennuttaja voi olla silti eri ja käyttänyt taloissa eri rakennusmateriaaleja ja -menetelmiä. Kai tämä on tuuripeliäkin osaksi, ja uuteen asuntoon muuttaessa kannattaa koputella seiniin (jos seinä on paperia sen yleensä kuulee) ja kysyä suoraan isännöitsijältä onko äänieristyksestä valitettu. Jos on vielä joku ammattihminen tuttavana ja jaksaa selvittää talon rakennusmenetelmät ja -materiaalit kai sitenkin voi jotain pelastaa.
Kyseinen nimimerkki Asiv Uksal on palstan kallion pervo eli Hilda-Rane, asuu vanhassa kallion pahivseinäisessä talossa ja moittii uusia aurinkolahden taloja, kun kateus on paha, Hilda kun ei päässyt asumaan paremmalle alueelle, uuteen taloon, vaan asuu kalliossa, tosin Hilda-rane tykkää kuunnella erilaisia ääniä.
Sama tyyppi kirjoittelee jatkuvia provoja palstalle ja kulkee mies mekossa ,kalliossa. HUH!
Poraus kuuluu missä tahansa krs-talossa, mutta pierun ja vesijohtojen äänet ja wc-äänet eivät kuulu kuten 1990-l. taloissa kuten myös vanhoissa taloissa. Niissähän voi puhua naapurin kanssa seinän läpi. Kuten eräässä asumassani Kallion asunnossa vuosimallia 1927, pyysin seinän läpi hiljaisuutta yöhäiriköltä. Hyvin kuului ja vastaus tuli. Samoin kuului, kun kaveri läiski korttia pöytään pelitovereidensa kanssa.
Ei uusikaan takaa mitään. Asun uudehkossa kerrostalossa, muutin tänne vanhasta talosta, ainoa ero on, että täällä toimii ilmanvaihto, siellä ei toiminut. Äänet kuuluu aivan yhtä hyvin. Nyt kituutan mahdollisimman vähällä, jotta pääsen toivottavasti viiden vuoden päästä muuttamaan pois kerrostalosta.
Kyllä kuuluu ja selvästi kuuluukin. Mä kun laitan korvan liesituulettimeen kiinni, niin eiköhän naapurin akan kalkatus kuulu. Paskoja nää talot.
Hyvin sanottu, laitan korvan kiinni liesituuletimeen! Eli kyse ei todellakkan ole uudesta talosta, uusissa paremissa taloissa on omat ilmanvaihtokanavat eli sinun uutesi on mallia 90-2005, sen jälkeen rakennetut rupeaa olemaan omilla kanavilla, eli puhukaa niistä "uusista asunnoista" , niistä 90-luvulla rakennetuista hyyskistä, joissa ohut välipohja ja yhteiskanavat.
Pari vuotta asuttu Kalliossa 1930-luvun kivitalossa. Vaikka tämä ei mikään jugend-linna olekaan, on talossa vanhan ajan tunnelmaa, josta tykkään todella paljon. Korkeat huoneet, leveät ikkunalaudat, hieno rappukäytävä, vanhat ovet karmeineen ja kaapit täyspuuta eikä mitään nykyajan melamiinia tai vaneria, lasi-ikkunat ovissa ja alkuperäinen lautalattiakin tuolla jossain laminaatin alla... Lisäksi kylpyhuone on tämänkokoiseen asuntoon poikkeuksellisesti poikkeuksellisen tilava, miinusta tosin kapeasta oviaukosta minkä vuoksi Mielen pesukoneen omistaminen ei täällä onnistunut. Verrattuna 70-ja 80-luvulla rakennettuihin elementtitaloihin joissa olen aiemmin asunut en voi moittia äänieristystä huonoksi. Kovat bileet kuuluu, kuten melkein missä tahansa, normaalit elämisen äänet ei. Naapuri onneksi aika rauhallisia, spurguja ei ole. Väliovi puuttuu mutta eipä rappukäytävästäkään pahemmin melua kantaudu. Talossa on myös paksut ulkoseinät, joten ulkomelu ei kuulu ikkunat suljettuna eikä ikkunoista ja lattialla vedä. Kesäöisin ulkona möykkäävä porukka ja liikenne saattaa häiritä jos nukkuu ikkunat auki, mutta kaupungissa on kaupungin äänet - en siis pidä tätä pelkkänä Kallion ja kivitalojen ongelmana. Kesällä on kuuma kuin helvetissä kun kivitalo imee lämpöä itseensä, onneksi tuulettimet on keksitty. Hyvänä puolena lämpö on ympärivuotista, toisin kuin elementtitaloissa joissa saa pakkasilla palella villavaatteisiin kääriytyneenä. Täällä voi talvellakin olla sisällä t-paidassa.
Painovoimainen ilmanvaihto? Jos sillä tarkoitetaan noita huoneistojen yhteisiä hormeja, joita vielä 70-80-luvun rakennuksistakin löytyy, niin sen luukunhan voi kukin omasta kämpästään sulkea(!) jolloin ilma ei kierrä sitä kautta. Lisäksi liesituulettimet tämän ajan asunnoissa lienee yleensä joko mallia "ei ole" tai huoneistokohtainen kuten meillä, joten sitä kautta ei tuu naapurin ruoan- ja röökinkäryt. Toisin oli neukkukuutiossa jossa tuota räppänää ei saanu edes kunnolla tukittua ja naapurin savut tunki keittiöön. Mitäs vielä...no, koska talo edustaa pula-ajan rakentamista niin sisäseinät on kananpaskaa, eli poratessa lähinnä murenee ja kantavuus on mitä on. Meiltäkin tullu alas pyykkipuu kylppäristä ja vaatenaulakko eteisestä, molemmat ollu kiinni kunnon tulpilla ja pitkillä ruuveilla. Siksi esim. tv ja hyllyt jäi laittamatta seinälle. Elukoita löytyy, sokeritoukkien populaatio josta ei siivoamalla pääse eroon ja ilmeisesti myös turkiskuoriaisia. Nämä kestää.
Alue yleisemmin onkin sitten se, mistä en enää diggaa, ainakaan omana asuinalueenani. Miljöö on kiva mutta todella epäsiisti ja rauhaton. Verta ja erilaisia eritteitä on joka puolella ja etenkin kesällä kaduilla löyhkää kuvottavalta. En MISSÄÄN, IKINÄ, ole nähnyt samanlaista yltä päältä virtsavanojen täyttämää ja yleisen käymälän hajuista katua mitä esim. Pengerkatu tai Torkkelinkatu on. Ruiskuja ja kääreitä näkyy kaduilla ja puistoissa päivittäin, jos joku toisin väittää, niin joko valehtelee, on näkövammainen, tai sitten ei pahemmin ulkona liiku. On spurgua, nistiä, sekakäyttäjää, hullua, hörhöä, ilkivaltaa, rikoksia, häiriöitä. Ei mitään kunnioitusta yhteistä eikä toisten omaisuutta kohtaan. Vähänkään paremmat/näyttävämmät autot hajotetaan kaduille. Meiltä rikottiin vilkku, kolhittiin puskuria, lommo takaluukkuun, peilit väännelty, naarmuja...sitten vaihdettiin harmaaseen ja halpaan ja se on saanu olla rauhassa. Tägi"taiteilijat" sotkee spaymaaleilla talojen seinät ja alaovet. Polkupyöriä varastetaan joka paikasta, joten siitä en nyt erikseen valita. Lisäksi alkanu häiritä ulkoilualueiden puute, Töölönlahti ainoa joka kävelyetäisyydellä. No, osa koskee myös muita kantakaupungin alueita, näillä mennään.
Tutulta tuntuu, muutin pois kalliosta kun en uskaltanut kaduilla enään kulkea.
Kun ostin vanhan asunnon kalliosta, eräs suorasanainen ystävä, mainitsi, että taisit lyödä kätesi paskaan ja näinhän se oli, remonttia piisasi ja äänieritys oli kyllä tässä 1927 rakennetussa kivitalossa olematon, mutta lopullinnen pako tuli alueen lisääntyneen rauhattomudeen vuoksi.
Asun muuten nyt uudenkarheassa kerrostalossa eli 2-3 vuotta vanhassa ja hyvä äänieristys, sekä ilmanvaihto aivan erinomaiset ja alue rauhallinen, palvelut vieressä, sekä luonto.
Helsingin alppilassa asuin 8-90 luvulla, talo oli 1959 rakennettu kerrostalo ja asunto kylmä talvella, seinät oli sitä kanankakkaa eli puhe kuului naapurista, vessaan tuli hormin kautta, naapurin radion ääni ja sipulin haju HYI! Kerran kauhistuin kun pienessä kylppärissä vilisti iso torakka.
Alppila oli kyllä alueena rauhallisempi kuin kallio ne spurgut jäivät Hesarin rajan taakse.
Vanhaan taloon en kyllä enään muuttaisi.
Kusen ja paskan haju, ainainen möly ja melu kaikkialla. Kuka nykyihminen haluaisi siellä asua, ihmettelen. Mitä on vanhan talon tunnelma? Tunkkainen ilma, johon sekoittuvat naapurista tupakan ja ruoan lemut. Kuka kertoisi tarkemmin, mitä on vanhan talon tunnelmaa. Mielestäni se on pelkkä kulunut fraasi, tyhjä vitsi.
Hienoa, jos sinä ihan oikeasti viihdyt siellä lähiön neukkukuutiossa. Aika moni ei sellaiseen muuttaisi kuin pakon edessä jos sittenkään. Mutta kukin tyylillään. Oletko muuten koskaan tullut pohtineeksi, miksi järjestään kaikki Helsingin arvotalot (kyllä, tässä tapauksessa arvo tarkoittaa myös hintaa) ovat juurikin noita "vanhoja" taloja?
Kalliossa ei ole yhtään arvotaloa, museoasumista siellä kyllä on, ne arvotalot, ovat tuolla Kaivopuistossa ja todellisia arvotaloja ovat esim. Kampin keskuksen uudet paikallaan rakennetut kerrostalot, samoin kuin Eiranrannan uudet talot.
Mikäli viihdyt siellä vanhassa kallion läävässäsi, niin okei, asuminen vaan haisevassa ja huonosti äänieristetyssä kallion"arvotalossa" on elämäntapaintiaanin hommaa.
Vanhassa talossa kuuluu kaikki, kun ei mitään määräyksiä ollut ennen ja paskaa sai rakentaa.
paskaa rakennetaan edelleen.
Tämäkin on näitä Hildan avaamia keskusteluja. Hilda paskoo rappukäytäviin ja istutukset kuoliaiksi ja ylistää kalliota-