Te joilla on jo yhden/kahden vuoden ylittäneitä lapsia, kertokaa mistä on kyse. KUn meillä on ollut tyttö niin suloinen ja ei turhia itkeskele, leikkii ja hymyilee. Nyt yhtä vuotta lähestyessä saa kiukunpuuskia jos joku ei mene niin kuin hän haluaa. Huutaa ja vetää selkää kaarelle. Myös omissa touhuissaan lattialla saattaa yht äkkiä pistää naaman kurttuun ja alkaa itkeä vaikka mitään ei olisi edes tapahtunut. Siis suomeksi kitisee paljon. Minua itseä pelottaa että onko tämä nyt hänen luonteensa, vai olisiko ohimenevää, vai onko uhmaa (yksivuotiaana?), hampaita vasta alhaalla ja ylhäällä kaksi ja muut tulematta, joten hammaskipua..? Vaikea tietysti kenenkään sanoa mutta minulla ei meinaa riittää kärsivällisyys ja harmittaa. Ja pelottaa että jos tämä on nyt sitten tätä seuraavat vuodet... entä miten teillä muilla on riittänyt kärsivällisyys?
vauva muuttuu?
totta se on
6354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itsellä ei ole noin vanhaa vielä mutta tutulla 1v ja ollut aina helppo vauva (nukkuu, syö, viihtyy lattialla jne) mutta nyt kitisee paljon, syö huonosti ja hermostuu jos kielletään tai ei saa mitä haluaa. tuo viimenen varmaan liittyy ikään ja uhmaan mutta tuo kitinä ja syömättömyys viittais hampaisiin ja niitä tekeekin jatkuvasti.
että tuota varmaan kuuluukin olla tuollaista ja onhan lapsia erilaisia ;)
itsellä puolivuotias vauva joka ollut erittäin vaativa vauvana, koliikit, allergiat jne. nyt pikku hiljaa helpottaa, mutta odottelen juuri noita 1v aikoja että päästäiskö hivenen helpommalla vai alkaako mahdoton uhma jne. tsemppiä sinen ja jaksamista!
ei paljon neuvoja ole jaksamiseen muutakuin, ajattele niitä vanhempia joilla lapsella on jokin sairaus ja heillä on vaikeaa. itse sitä mietin kun tutulla on kehitysvammainen poika joka nukkuu huonosti ja kaikki muukin on vaikeaa. mietin aina että miten he jaksavat ja että itsellä asiat hyvin, vaikkakin tiedän että joskus on niin väsynyt omaan tilanteeseen että huh huh..
=)
Kyllä vaan niillä main voi lapsi jo alkaa näyttää uhmaansa. Meillä myös alkoi kunnon tintterehtaminen millon mistäkin joskus tuntui ettei syytäkään ollut. Se kuuluu lapsen elämään ja hyvä vaan kun oppii näyttämään ja ilmoittamaan tuntemuksistaan. Sieltä se kumpuaa oma tahto. Voihan se jatkua pitkäänkin mutta esim. puhumaan oppiminen helpottaa tilannetta kun ikää tulee lisää. Nythän muksu jo tietää vähän mitä tahtoo ja etsii keinoja ilmaista tarpeitaan ja tunteitaan muille. Ja se voi tuskastuttaa jos "kukaan ei ymmärrä". Meillä tahtolapsi oli jo vauvaikäisenä mahdoton ja vuoden iässä mentiin melkoista myrskyä. Nyt kun sanoja jo tulee osaa pyytää juotavaa syliin ulos pääsyä jne niin elämä helpottuu. Raivareita saa pienestäkin, toisaalta ilon tunteetkin pyrskäyttää niin rempsakasti että ei voi kun ilolla seurata miten toinen oppii kasvaa kokee ja ilmaisee itseään :)
Ei kannata menettää hermojaan kaikki tuo kuuluu asiaan ja muuttuu ajan myötä! Lapsella on omat syynsä käytökseen, ei tee sitä kiusallaan vaan haluaa jotain. Vaikka sitten vaan huomiota. Meillä ainakin oppi jo alle vuoden iässä että kun vähän "kilahtaa" niin kyllä vaan joku tulee heti jotain paapimaan :)
Tuo että omissa touhuissaan alkaa yhtäkkiä itkeä ja kiukuta voi johtua siitä, että on yrittänyt tehdä jotain (esim. kääntää kirjan sivua, koota palikoita yhteen tms.) eikä onnistukaan, ja sekös kiukuttaa. Näin ainakin meillä.
onpas tutun kuuloista. JOskin meidän muksu on aina ollut aika vaativa ja väliin itkuinenkin, mutta nuo kiukunpuuskat. Silloin 1-v. lähestyessä ne juuri alkoivat ja netistä löysin kohtalotovereita, jotka sanoivat, että kai se jotain uhmaa on. Meillä tosiaan juuri tuota selkä kaarella kiukuttelua yms. Meillä siitä selvitään yhäkin niin, että jos kiukuttelee turhasta, minä sanon, esim. "Sinä et voi nyt ottaa sitä, koska loukkaat muuten itsesi" ja jos kiukuttelu jatkuu sanon, että sinä saat nyt huutaa ihan rauhassa, äiti lähtee touhuilemaan. Hetken päästä käyn kysymässä josko sovittaisiin, jos yhä kiukuttaa niin lähden pois. Lopen hän sitten yleensä suostuu tulemaan syliin tai kiinnittää huomionsa johonkin muuhun. Nykyisin 1v3kk:n kanssa nuo kiukkukohtaukset on ainakin lyhentyneet jos ei muuta.
Tuon ikäisellä tahtoa olisi tehdä kaikkea, mutta taidot ei riitä, ja sehän alkaa kiukuttaa. Ihan normaalia kuule on! Ei varmaan lohduta, mutta se vain "pahenee" tuosta. Noin 2 vuotissynttäreiden tienoolla sitten alkaa se kunnon varsinainen uhma, jolloin lapsi harjoittelee omaa tahtoaan. Ei ole väliä mitä tahtoo tai mihin vänkää vastaan, on vain vängättävä vastaan. Se kuuluu normaaliin kehitykseen ja on todella raskasta, mutta kyllä sekin sit helpottaa. Se kestää ainakin vuoden verran. Noi yksvuotiaiden kiukuttelut, kun taidot ei riitä siihen mitä yritti tehdä (esim kääntää kirjan sivua) on ihan pientä verrattuna uhmaan.
mulla on molemmat tytöt kiukutelleet tuolla tavalla just yhden vuoden paikkeilla kun yritin vaihtaa korvikkeilta lehmän maitoon. Raivarit hävisivät kun jatkoin vielä korvikkeilla. Kokeilin uudestaan pari kuukautta myöhemmin lehmän maitoon siirtymistä ja silloin ei mitään ongelmaa mutta tosiaan vuoden vanhana kun kokeilin niin molemmat sai raivareita.