Syksy on tullut,
minun vuodenaikani.
Aamuhämärässä istuudun parvekkeelle,
on pimeää.
Kesän jälkeinen lämpö on vielä tallella.
Istun ja kuuntelen;
ei ihmisten ääniä, ei hälinää.
Horisontti suoraan järvelle ja
lintujen suloinen soitto.
J. Karlstedt
minun vuodenaikani.
Aamuhämärässä istuudun parvekkeelle,
on pimeää.
Kesän jälkeinen lämpö on vielä tallella.
Istun ja kuuntelen;
ei ihmisten ääniä, ei hälinää.
Horisontti suoraan järvelle ja
lintujen suloinen soitto.
J. Karlstedt
Vastaukset 5
Vanhimmat
Syksy minussa
minä tässä syksyssä
- Sinussa -
näissä vuodenajan väreissä
raikkaissa tuulissa
kostutamme kuivuneen maan
tihkuisiin kyyneliin
Tämän Auringon alla helottaa
kesän viimeisimmät säteet
elonkulkumme vierähtää
loittonevissa aallokoissa
yhä kauemmaksi
hiljentyneiksi kuiskauksiksi
niin hentoa värettä
tuulenvirettä
virtaa meihin
hetki tätä elämänvirtaa
ja horisontin kauneus
taipuu meihin
yön hiljaisiin säveliin
nukahtaa luonnonkannel.
Olkoot tämä vastarunoni Sinulle
kuin alku saapuvalle syksylle !
Jorma sinussa
minä tässä jormassa
- Sinussa -
näissä ankeissa väreissä
kuumissa pieruissa
kostutamme kuivuneen vulvan
tihkuisiin pisaroihin
Tämän hameen alla helottaa
pesän viimeisimmät säikeet
Penan kulkuset vilahtaa
loittonevissa pyllynaalloissa
yhä kauemmaksi
hikiseksi ähinäksi
niin hentoa närettä
vasten, että
virtaa kasseihin
hetki tätä nestettä
ja horatsun kalleus
on huano juttu
yön tuskaiseen ähellykseen
sammuu Janhusen Pena.
ole hyvä :)
Heti Parempi
Olisit jättänyt viilaamatta. !
Lyhyesti, kauniisti ja ytimekkäästi kirjoitettu runo syksystä, kiva lukea, tykkäsin ! Kiitos !
Kiitos paljon vastarunosta ja palautteesta.
Ihana tietää, että runoistani tykätään.
Syksy on vaan mielestäni niin ihana vuodenaika,
että siitä riittää kirjoittamista.
Jaana K