Mikä saa Sinut vähättelemään toisen kertomusta tai kannanottoa?
Minkä luulet olevan syynä toisen henkilön vähättelyyn, miksi hän vähättelee?
No itelläni helposti irtaantuu vähättely tai ainakin toisen niin tulkitsema kun koitan korottaa toisen joko mielialaa tai asennetta, niin huomaan helposti että se tulkitaankin vähättelyksi. Miten sitä ei oikein ite niin huomaa?
Minkä luulet olevan syynä toisen henkilön vähättelyyn, miksi hän vähättelee?
No itelläni helposti irtaantuu vähättely tai ainakin toisen niin tulkitsema kun koitan korottaa toisen joko mielialaa tai asennetta, niin huomaan helposti että se tulkitaankin vähättelyksi. Miten sitä ei oikein ite niin huomaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
piiloveetuilu ja vähätely on vaikeeta....... pakosta näkyy muuten se ei mee perille ;D
Korostamalla itseään tai alvariinsä nälvimällä lähellä olevaa alentavasti. kertoo se alemmuuden tunteesta.
Myös silloin kun lapsille sanotaan: Ei sinusta koskaan tule mitään ym.on se vähättely tieto siitä että tuskin tuo vanhempi sen viisampi on. Vaikka luultiin sen kuuluisan suomalaisen sisun siitä nousevan ja - > Kyllä minä vielä näytän tulevan esille. Näin kuitenkin alistettiin yksi sukupolvi, lyttyyn lyöden.
Totta, lyttyyn sillä tavalla lyödään loppuelämäksi. Äiti aloitti usein lauseen: ”jos sinua ei olisi….”, toisia lausahduksia oli, ei sinusta ole mihinkään, ei tuosta mitään tule ja ei sinusta mitään tule.
Seuraava askel oli avioitua luonnevikaisen alkoholistin kanssa. Eron jälkeen oli vuorossa valehteleva alistaja. Mies nälvi ja mollasi ystävien ja tuttavien edessä. Omia ystäviä en voinut kutsua kotiin hänen käytöksen vuoksi. Minä hyväksyin ja selittelin vaikka jopa pari hänen työkaveria kehotti potkaisemaan pellolle.
Nyt olen yksin ja olen löytänyt omia uusia ystäviä. Olen iloinen ja kiitollinen, omanarvontunne on kummasti kohentunut ja olen vihdoinkin arvokas ihminen.
No, älä niin kauheesti sanoistasi pahaa mieltä ota!
Minulla itselläni on huono "supliikki", mutta hyvä sydän, ja joudun selittelemään sanojani jälkeenpäin.
...jos olet "sanojasi suoltanut" läheisen kuolemasta, ja sanoissasi on kuultanut vähättely...
- ja jos olet siihen sortunut, niin ihminen on siitä omituinen, että jälkeenpäin sanoja ymmärretään paljon paremmin, kuin sillä nimenomaisella hetkellä...
Ei sitä itse aina huomaa tai sitten toinen ei sillä hetkellä ole oikein otollinen vastaanottamaan sanojasi...
Puolisoni kuoleman jälkeen: "kyllä se ohi menee, elämä jatkuu, kyllä siitä kuitenkin toipuu...", olivat kamalimmat "lohtusanat"...
Ja kuitenkin ne olivat totta!
Olen taas ollut yhteydessä tuttaviin, joihin olin "katkaissut välit", koska en halunnut kuulla enempää heidän ajatuksiaan...
Koska olet itse ajatellut sanojesi olleen "vähättelyä", niin ei se anteeksipyyntö mitään maksa - anteeksianto vaatii enemmän...
Mikä sai sinut kirjoittamaan "Mikä saa vähättelemään toista"?
"vähättelyllä" samaa asiaa, mutta positiivisesti ajatellen väheksyminen voisi myös olla yritys palauttaa toinen hyväksymään realiteetit. Sitä ei tietenkään voi, etenkään surun kohdatessa, tehdä liian aikaisin, koska surulla on oma kulkunsa ja aikataulunsa ja ne ovat eri ihmisillä erilaiset.
Luulen, että toisen väheksyminen muilla kuin tunteiden alueella, voi olla vähän samansuuntaista. Jos joku meistä tuo itseään vahvasti esiin niin voihan sitä muistuttaa, että kaikki on suhteellista ja että ollaan me muutkin aika hyviä, me ei vaan kerrota sitä...
vaieta, jos vähättelyajatuksia tulee mieleen.
Aivan lähipiirissäni on henkilö, joka on koko ikänsä hakenut potkua itselleen mollaamalla muita. Ja välillä aina muistanut kertoa omasta menestyksestään, hyvästä maustaan, siitä miten kukakin oli häntä eri tilanteissa kehunut. Sittemmin on hienostelun- ja tärkeilynhalussaan elänyt yli varojensa. Mutta vaikka oma elämä ja talous on mennyt päin peetä, ei hän itse ole tehnyt yhtään virhettä. Ei ei, kaikki vika on jossain muualla. Sekin on tehty selväksi, kuinka muut ovat hänelle kateellisia, jne.
Pohjimmiltaan syynä lienee heikko itsetunto. Tällaiset ihmiset eivät anna mitään arvoa muille kuin sellaisille joista on heille jotain hyötyä tai jotka ns. ihailijoina pönkittävät itsetuntoa. Tämän henkilön kohdalla luulen jopa että kyseessä on pahamaineinen sairaus, moni varmaan tietääkin mikä.
Onneksi ei tarvitse olla pahemmin yhteyksissä.
löydän meidän tuttavapiiristä viisi henkilöä (miehiä kaikki), joita voisi muodikkaasti kutsua narsisteiksi. He ovat itsevarman oloisia, menestyneitä, omalla tavallaan sosiaalisiakin. He eivät vain NÄE toisia ihmisiä, eivät voi ymmärtää, että on myös muita lahjakkaita heidän lisäkseen ja muillakin voi olla sanottavaa.
On vain niin, että kun tunnen heidän historiansa pitkältä ajalta (suvussa on orpoutta, mielisairautta, kehitysvammaisuutta) ymmärrän, että heidän on ollut "pakko" olla muuta, tsempata, pärjätä.
Nämä henkilöt eivät tästä syystä oikeastaan ärsytä, väsyttävät kyllä joskus. Ja kun he ovat jo meikäläisten ikäisiä, sitä vain ihmettelee, sureekin ehkä, että heillä on vielä tuo "vaihde" päällä. Ehkä Siperia opettaa vähän myöhemmin. Tai sitten ei.
Sukupiiriini kuuluu enää yksi tällainen. Kaksi ovat jo niin huonossa kunnossa, että toinen heistä on laitoshoidossa, ja toinen pyörätuoliin sidottuna hoidettavana. Mutta tämä yksi, vielä elämänsä kunnossa. Joka kerran on kun "velvollisuus" tavata mm. sukujuhlissa, tuo tilanne aiheuttaa aina tunteen "apua, maa niele minut". Sillä en osaa puhua, en pukeutua" Nuoruudessa tulin huomaamaan, että kaikissa näissä oli minussa vikaa. Niinpä vetäydyin kureen, kun on suoranainen velvollisuus osallistua yhteisiin sukutapahtumiin.
No esimerkkejä hänen käyttäytymisistään: Täytyi matkustaa, kun matkustaminen avartaa. Olikohan jo kolmas vai neljäs ulkomaan matka vuoden sisällä. Yöllö soitettiin, tuokaa puita, heillä jäädytään, kun paukahti pakkaset. Hänhän ei ollut tilannut öljyä, kun ei ollut rahaa. Tiesi lähtiessään, että pakkaset tulossa, mutta matkustaminen tärkeämpää.
Naama lätällään tuli joulun alla kaupasta, muka itkien, miten vaikeaa on käydä ruokakaupassa, kun ei ole rahaa edes voipakettiin. Muutaman silakan oli kuulemma ostanut, vaan ei voipakettiin riittänyt raha. Ja miten kamalaa on, kun joulu on tulossa, eikä joululahjoihi ole rahaa. (Kuitenkin säkkikaupalla oli ostettu joululahjoja). Kun on niin vaikeaa selvitä talolainan lyhennyksistä. Kahden päivän kuluttua herrasväki kaartaa pihaan, rouvalla uusi mersu persiin alla. Kyllä siinä jäi monttu levälleen.
Meni viikko, tuli ammoisen haltioitueena kertomaan, ostimme kesämökin. Herran jestas, ei ole voipakettiin rahaa, mutta mersuun ja kesämökkiin on rahaa. Kutsuja on tiuhaan, ja väkeä kutsutaan suuresti. Sukulaiset ja isän äidin kummin kaimat. Mutta jostain syystä, lähinnä asivat sukulaiset eivät koskaan ole näissä "kisun ristiäisissä". Me kun asumme kauimpana, niin olemme sitten jokaisiin "kisun ristiäisiin" menneet, samoin yksi toinenkin perhe.
Tiedän tällä ko. henkilöllä olevan olematon itsetunto, kuten emollaankin, ja näin yrittävät peittää ja paikata sitä. Emonsa voimapäivinä mm. kun paistoin kinkkua johonkin järjestön arpajaisiin, siinä tavallisessa puulämmitteisessä uunissa kun tulu muutama sormenpään kokoinen ruskettuma uunissa, niin äijän olis pitänyt lähteä 25 km:n päästä hakemaan uutta kinkkua, kun lähempänä olevat kinkut eivät kelvanneet.
Minun mielestäni kiinkussa ei ollut mitään vikaa, mutta hän haluaa olla pitäjän paras paistaja, siinä ei saa olla yhtään rusketuslaikkua. No äijä ei onneksi lähtenyt hakemaan.
Sitten toinen tapaus, en nyt muista, mitkä "kissan ristiäiset" oli, mutta maatuskille ei kelvannut paikkakunnalta saatavat sukkahousut. Yksi suurimpia kuntakeskuksista, niin ei löytynyt oikeaa väriä. Tämä on liian vaalea, tuo on liian tumma, pitää lähteä etsimään 70 km:n päästä isommasta kaupungista.
Ja näiden kahden sukkahousuvärin välista eroa ei juurikaan havaitse, saatikka kun laittaa jalkaan, niin vielä siinä välissä olevaa värisävyä olisi pitänyt kaikessa kiireessa lähteä maatuskille hakemaan kaukaa kaupungista.
Tällaista saivartelua olen joutunut seuraamaan, joka ei minun ymmärrykseeni ole oikein sopinut. Mutta tuo heikko itsetunto on ainoa, joka selittää tuollaisen järjettömän käyttaytymisrituaalin.
aika pahalta "kisun ristiäiset". Tuota minunkin olisi vaikea sietää: suoranaista öykkäröintiä, kilttien ihmisten hyväksikäyttöä. Omat tuttuni eivät tee sitä, ainakaan tietoisesti, ja kun heillä on pätevyyttä ja laaja tietopohja, heiltä on voinut oppia paljon, vaikka sillä sitten hintansa onkin.