Voih, miten oon ootellu niitä kevväisiä kalasäilykkeiden kulukukauppiaita, vaan nekin loppuivat. On varmaan viitisen vuotta tai enemmänkin, kun viimeksi ajelivat täällä päin. Sitä ennen kuluki yks vaatekauppias. Kyllä sille pakettiautoon mahtu mahottoman paljon kampetta. Ei tavallisia, mutta semmosia mahdottoman hyvälaatusta ja kestävää. Joka kerran ostin miehelle housuja ja paitoja. Ne oli semmonsia reisitaskullisia, joissa taskuissa läpät, ja monenmoista taskuu. Mies ei muuta olis pitänykkä kuin niitä housuja. Kerran vuoteen se kuluki ja joka kerran ostin.
Mies muistuttikin, että jo se käy ku hän ei oo kotona, osta sitten hänelle taas vuoden kamppeet. Nyt kuulemma on sekin rauhottunnu eläkeläisen rooliin eikä ennään kule.
Ja sitten yks paperikauppias kans kuluki monena vuotena. Sit viimosea vuotean, kun meijän oven takana kävi koputtelemassa, kosiskeli minnuu kovasti kauppiaaksi. Sillonkin ostettiin siltä monta paalia.
Mut silloin olin kovin kipeessä kunnossa. Nyt on monasti tullu mieleeni, että vieläköhän kauppa kävisi, jos lähtisi "kulukukaupalle". Kulukauppaa en ikänä oo tehhy. Tuote pitäsi olla semmonen, ett sitä ei heti joka kyläkulumane eikä sittarin, eikö Hong Kogin nurkista löydy mut olisi kertakaikkiaan hyvä artikkeli. Vuosiin ei oo tälläkään kulumilla käyny kettään. Ai pahus, nyt valehtelin. Kävihän täs yks ulukomuan elävä, osasi kyllä Suomeekin, mut sen kaupanteko suatto jiähä kovin vähhiin, sillä huomasin hänen rikkoneen kovasti suomalaista lainsäädäntöö.
Ensinnäkin myyntiargumentteina piti sitä, mitä kukakin oli ostanu, ja näytteli paperit, joka oli yks karkeemman luokan virhe. Luulen, että joku teki siitä ilimotuksen, ettei semmonen peli vetele. Mullekkin näytti tässä, ketkä kaikki ovat ostaneet. Aika moni tään kulumalainen. Jos ei olis tehhy niitä lainrikkomuksia (oli muitakin) olisin varmaan ostanut. Sit pyysin näyttää jotku henkkarit, tai firman antama "kaupustelijakortti" tai edes käyntikortti. Mitään hän ei esittänyt, joten en ostanut. Jotenkin haiskahti pahasti, et homma ei oo hanskassa.
Sain kirjotettuu kuitenkin sen tuotemerkin ja kävin kattomassa sen tuotesivuja. Teki mieli kysellä, kun olis tienny sen myyjän nimen, että onko saanut edes koulutusta. Nykyisinhän, ennenkuin yleensä kentälle päästetään, joutuu suorittamaan tietyn koulutuksen.
Kerran innostuin ostamaan yhtä tuotetta, kiertävä sekin oli, ja sitten se haisto jotain, ja kysy, että olisit hyvä kauppias, etkö vois ajatella, jos lähtisit myyjäksi. No ajattelin, et kokkeillaan. Siinä oli kyllä koulutusta ennenko pääsi kentälle. Ensin luennot, sekä laitetuntemus. Sen jälkeen ensin tietty määrä ns. opettajan esityksiä kuunnella, sen jäläkeen aika monta opetuskertaa, eli opettaja oli matkassa kuuntelemassa, ennenkuin sai sit myyjän oikeudet.
Mut sitten sairastuin, ja oon ollu monta vuotta pelistä pois. Nyt suoraan sanottuna kutittelee, et vieläköhän homma sujuis ja miten ihmiset ottaa vastaan nykyisin "kulukukauppiaan"?
Miten Sinä suhtautuisit jos ovipeltäs kopsuttelisi "kulukukauppias"? Mulla olis kyllä firman myyjäkortti rintapieluksissa, sekä henkkarit, et Ly-tunnus todistus.
Mies muistuttikin, että jo se käy ku hän ei oo kotona, osta sitten hänelle taas vuoden kamppeet. Nyt kuulemma on sekin rauhottunnu eläkeläisen rooliin eikä ennään kule.
Ja sitten yks paperikauppias kans kuluki monena vuotena. Sit viimosea vuotean, kun meijän oven takana kävi koputtelemassa, kosiskeli minnuu kovasti kauppiaaksi. Sillonkin ostettiin siltä monta paalia.
Mut silloin olin kovin kipeessä kunnossa. Nyt on monasti tullu mieleeni, että vieläköhän kauppa kävisi, jos lähtisi "kulukukaupalle". Kulukauppaa en ikänä oo tehhy. Tuote pitäsi olla semmonen, ett sitä ei heti joka kyläkulumane eikä sittarin, eikö Hong Kogin nurkista löydy mut olisi kertakaikkiaan hyvä artikkeli. Vuosiin ei oo tälläkään kulumilla käyny kettään. Ai pahus, nyt valehtelin. Kävihän täs yks ulukomuan elävä, osasi kyllä Suomeekin, mut sen kaupanteko suatto jiähä kovin vähhiin, sillä huomasin hänen rikkoneen kovasti suomalaista lainsäädäntöö.
Ensinnäkin myyntiargumentteina piti sitä, mitä kukakin oli ostanu, ja näytteli paperit, joka oli yks karkeemman luokan virhe. Luulen, että joku teki siitä ilimotuksen, ettei semmonen peli vetele. Mullekkin näytti tässä, ketkä kaikki ovat ostaneet. Aika moni tään kulumalainen. Jos ei olis tehhy niitä lainrikkomuksia (oli muitakin) olisin varmaan ostanut. Sit pyysin näyttää jotku henkkarit, tai firman antama "kaupustelijakortti" tai edes käyntikortti. Mitään hän ei esittänyt, joten en ostanut. Jotenkin haiskahti pahasti, et homma ei oo hanskassa.
Sain kirjotettuu kuitenkin sen tuotemerkin ja kävin kattomassa sen tuotesivuja. Teki mieli kysellä, kun olis tienny sen myyjän nimen, että onko saanut edes koulutusta. Nykyisinhän, ennenkuin yleensä kentälle päästetään, joutuu suorittamaan tietyn koulutuksen.
Kerran innostuin ostamaan yhtä tuotetta, kiertävä sekin oli, ja sitten se haisto jotain, ja kysy, että olisit hyvä kauppias, etkö vois ajatella, jos lähtisit myyjäksi. No ajattelin, et kokkeillaan. Siinä oli kyllä koulutusta ennenko pääsi kentälle. Ensin luennot, sekä laitetuntemus. Sen jälkeen ensin tietty määrä ns. opettajan esityksiä kuunnella, sen jäläkeen aika monta opetuskertaa, eli opettaja oli matkassa kuuntelemassa, ennenkuin sai sit myyjän oikeudet.
Mut sitten sairastuin, ja oon ollu monta vuotta pelistä pois. Nyt suoraan sanottuna kutittelee, et vieläköhän homma sujuis ja miten ihmiset ottaa vastaan nykyisin "kulukukauppiaan"?
Miten Sinä suhtautuisit jos ovipeltäs kopsuttelisi "kulukukauppias"? Mulla olis kyllä firman myyjäkortti rintapieluksissa, sekä henkkarit, et Ly-tunnus todistus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kerran kulkukauppias. Hienolla metallihohto Volvolla ajoi pihaan. Tyylikäs oli mies, puvut, ja kravatit viimeisen päälle. Hieno musta salkku avattiin meidän keittiön pöydälle, ja kyllä minä ihmettelin, myytävänä oli vain siivousrättejä. Meinaan vain sitä, että paljon sitä satsataan pelkkien rättien varaan. No en minäkään niitä ostanut. Sinne jäin ihmettelemään, kun Volvon perä hävisi näkyvistä!
Vaan siivousrättejä ei kukaan oo kaupitellu. Kerran muistan ostaneeni keramisia ruukkuja kaksi kappaletta. Ison ja pienen. Luutia olen ostanut. Semmonen vanhempi mies polkupyörän kanssa kuljeskeli luutakaupalla n. kymmenisen vuotta sitten. Ostin tietty. Joo ja sukkia on paljon kaupiteltu ovelta ovelle.
Lapsuuden kodissa muistan, kun joku kävi kaupittelemassa kirjaa. Kehuskeli sen olevan omaa tuotantoa ja hän itse sitä myy. Silloin emme ostaeet sitä. Polokupyörällä seki huito. Siitä onkin aikaa jo yli 40 vuotta.
tulisikin luutakauppias! Varpuluutia ostaisin mielelläni ison nivaskan ja antaisin kaikille tutuille lahjoiksi. Viipurista viimeksi etsin, mutta eihän niitä enää sielläkään ole. Sellainen aito luuta on niin kauniskin. Osaisin toki itsekin tehdä, mutta kun on vain muutama pihakoivu.
Läsäkoskella Mikkelin puolella rajaa asui kulkukauppias, joka kulki hevosella ainakin Kangasniemen puolella, hän tuli kerran-pari vuodessa, ja myi tarpeellista hyvää tavaraa. Hänellä oli siellä pieni maatila, ja kerran ostimme sieltä lehmän, Muisto nimeltään. Haluaisin niin muistaa myös sen kauppiaan nimen.