Lailla eliksiirin maan uumenista
neste esiin pulppuaa
Purona sen eteenpäin
kuljettaa
Kohti uutta, kohti parempaa
Näin uskotaan
Puro pieni tuo, pisaroitaan voimallansa
Kiihkeänä eteenpäin kuljettaa
Uomansa muotoon uuteen, suurempaan
Väkisin sen puristaa
Pisarat pienet nuo myötävirta mukanaan vie
Mutt' ne eivät koskaan muutu
neste esiin pulppuaa
Purona sen eteenpäin
kuljettaa
Kohti uutta, kohti parempaa
Näin uskotaan
Puro pieni tuo, pisaroitaan voimallansa
Kiihkeänä eteenpäin kuljettaa
Uomansa muotoon uuteen, suurempaan
Väkisin sen puristaa
Pisarat pienet nuo myötävirta mukanaan vie
Mutt' ne eivät koskaan muutu
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vapaasti etsii
ääriviivojaan
myötäilee
pinnalla
syvemmällä
olemassa aina
pienet
koko elämän
virtaavat
Kiitos runostasi. Siinä on tunnetta aidon lähteen ja puron ääreltä. Olen kokenut samaa. Pohjoisen purot ovat tuttuja.
Pisarat eivät muutu uoman puristuksessa. Ehkä on näin. Mitä tämä kohta juuri sinulle puhui?
muutu uoman puristuksessa?
Nuo pisarat kuvasivat ihmistä siinä suuressa virrassa. Virrassa, joka koostuu ihmisistä, ja jotka voimallansa suurella kykenevät kyllä muuttamaan elomme ulkoisia raameja, aikakautensa mukaan.
Mutta se pisara = ihminen ei pohjimmiltaan muutu, ei etenkään silloin kun on kyse rahasta ja vallasta, tai vallasta ja rahasta. Kumminpäin vaan.
Tällaista tuolloin aattelin, mutta mitä sitten tapahtuisi, jos yksi, kaksi, kolme jne. pisaraa muutaisikin muotoansa? Eilen just' kyhäsin runon kyyneleestä, pisaran muotoisesta. Mutta sitä pitäneekin kuitenkin vielä fiksata.
Ps. Jännä juttu, mutta lähteen vettä voi huoletta siemailla, ainakin siitä kohtaa mistä se esiin pulppuaa.