En tiedä minne tämä olisi kuulunut, joten kirjoitin tämän nyt tänne. Odotan saavani asiallisia vastauksia ja apua tilanteeseen.
Ehkä sanotte, että asia ei minulle kuulu, mutta kyseessä on yksi parhaista ja rakkaimmista ystävistäni enkä todellakaan aio jättää häntä yksin, kävi miten kävi.
Ensin minun täytyy varmaan kertoa teille ystävyydestämme. Olemme olleet todella hyviä ystäviä 13-vuotiaista, sitä ennen emme edes tunteneet. Kuulumme samaan porukkaan, olemme toisillemme kuin sisarukset ja kuitenkin hän on minulel jopa läheisempi kuin oma siskonki. Olemme tukeneet toisiamme puolin ja toisin. Tähän mennessä olemme pystyneet puhumaan melkein mistä vain. Olemme pelastaneet toisemme pulasta kuin pulasta.
Olemme olleet lukuisia kertoja yhdessä juomassa. Hän ptii minusta huolta, kun olin juonut liikaa ja minä lohdutin häntä, kun hänen elämänsä tuntui olevan huonossa jamassa. Ystäväni perhe ei ole mikään maailman paras. He tappelevat koko ajan ja aina joku siinä asunnossa huutaa. Lisäksi ystävälläni on ollut masennsuta.
Hän täytti 18 viime toukokuussa. Aiemmin hän joi vähemmän kuin minä. Vaikka hän yhdellä hetkellä näytti olevan ihan sekaisin, jos piti olla skarppina, hän oli. Hänellä oli aina tilanne hallinnassa. Tuo vähemmän juominen ei ollut kiinni siitä etteikö hän olisi saanut jostain juotavaa. Kyllä meillä hakureita oli. Hän ei vain juonut hirveästi. Pieni hiprakka riitti hänelle.
Nyt kuitenkin kolmisen kuukautta hän on juonut jatkuvasti ja paljon. Viikonloput hän on aivan sekaisin ja jos koulussa on vain yhtään ylimääräisiä vapaapäiviä hän juo silloinkin. Kesällä hän oli kännissä melkein joka päivä. Olen huolestunut hänestä.
Olen yrittänyt puhua hänelle asiasta ja hän sanoo, että tietää juovansa liikaa, muttei ole mitään syytä lopettaa sitä. Hän snaoo, että hänellä ei ole mitään ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Tunnen pahaa oloa, siitä että seurustelen. Hän ei ja hän on sanonut minulle kännissä tosin, että pelkää että hylkään hänet sen vuoksi, vaikka en ole niin tekemässä.
Ehkä sanotte, että asia ei minulle kuulu, mutta kyseessä on yksi parhaista ja rakkaimmista ystävistäni enkä todellakaan aio jättää häntä yksin, kävi miten kävi.
Ensin minun täytyy varmaan kertoa teille ystävyydestämme. Olemme olleet todella hyviä ystäviä 13-vuotiaista, sitä ennen emme edes tunteneet. Kuulumme samaan porukkaan, olemme toisillemme kuin sisarukset ja kuitenkin hän on minulel jopa läheisempi kuin oma siskonki. Olemme tukeneet toisiamme puolin ja toisin. Tähän mennessä olemme pystyneet puhumaan melkein mistä vain. Olemme pelastaneet toisemme pulasta kuin pulasta.
Olemme olleet lukuisia kertoja yhdessä juomassa. Hän ptii minusta huolta, kun olin juonut liikaa ja minä lohdutin häntä, kun hänen elämänsä tuntui olevan huonossa jamassa. Ystäväni perhe ei ole mikään maailman paras. He tappelevat koko ajan ja aina joku siinä asunnossa huutaa. Lisäksi ystävälläni on ollut masennsuta.
Hän täytti 18 viime toukokuussa. Aiemmin hän joi vähemmän kuin minä. Vaikka hän yhdellä hetkellä näytti olevan ihan sekaisin, jos piti olla skarppina, hän oli. Hänellä oli aina tilanne hallinnassa. Tuo vähemmän juominen ei ollut kiinni siitä etteikö hän olisi saanut jostain juotavaa. Kyllä meillä hakureita oli. Hän ei vain juonut hirveästi. Pieni hiprakka riitti hänelle.
Nyt kuitenkin kolmisen kuukautta hän on juonut jatkuvasti ja paljon. Viikonloput hän on aivan sekaisin ja jos koulussa on vain yhtään ylimääräisiä vapaapäiviä hän juo silloinkin. Kesällä hän oli kännissä melkein joka päivä. Olen huolestunut hänestä.
Olen yrittänyt puhua hänelle asiasta ja hän sanoo, että tietää juovansa liikaa, muttei ole mitään syytä lopettaa sitä. Hän snaoo, että hänellä ei ole mitään ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Tunnen pahaa oloa, siitä että seurustelen. Hän ei ja hän on sanonut minulle kännissä tosin, että pelkää että hylkään hänet sen vuoksi, vaikka en ole niin tekemässä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni olet ihana ystävä kun olet hänestä huolissasi. Hän on kuitenkin aikuinen, ja on vastuussa tekemisistään. Sinuna takoisin hänelle järkeä päähän, että ottaisi nyt itseään niskasta kiinni ja lopettaisi kaikki hölmöilyt. Tarjoa hänelle jotain vaihtoehtoista tekemistä.. Pitäkää kahdenkeskeinen ilta, ilman alkoholia. Yritä päästä puhumaan hänen kanssaas asioista, jotka häntä vaivaa ja yritä neuvoa häntä kääntämään elämäänsä parempaan suuntaan. Hän on vielä nuori, ei alkoholi saa pilata hänen tulevaisuuttaan.. kerro ettet halua menettää häntä. Ja jos hän sanoo että hänellä ei ole mitään, se on väärin sanottu. Hänellä on katto päänpäällä, ilmeisesti opiskelupaikka, ja luultavasti edes yksi ystävä, eli sinä. Uusi harrastus tai vaikka iltatyöt voisi tehdä hänelle hyvää, tai skarppaaminen, ja oottaa vaikka vähän kontaktia omiin luokkalaisiin joista voisi olla hänelle seuraa. Toisten poikaystävistä on turha olla kateellinen.. kyllä se oikea sieltä vastaan tuleen, mutta ei ainakaan silloin kun hän on sekasin kuin seinäkello alkoholin takia..