Taas se tapahtui, joka tapahtuu perus lesbon elämässä keskimäärin 2-7 vuoden välein (ei tukimustulos vaan otanta kaveripiiristä): suhde loppui. Rakkaani lähti ja jätti minut: ei fiiliksiä enää. On suunnattoman surullinen olo ja jostakin olisi taas löydettävä motivaatio menä eteenpäin. Hoidettava haavat ja joskus sitten katsottava taas eteenpäin. Deittinettiäkin jo vilkaisin - ei niin että olisin sieltä ketään vielä etsinyt- mutta eipä kummoiselta näytä. Laastarisuhde ei liene muutenkaan suositeltavaa. Mitä muuta? Itkenyt olet jo niin paljon, että silmiä kuivaa. Kuinka tästä taas selvitä? Ja mikä meitä lesboja vaivaa, kun emme jaksa pitää suhdetta kasassa. Onko liian helppo lähteä? Sitoisiko ne kultaisest kahleet paremmin?
Ero
Yksintaas
16443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Varmaankin yksi syy meidän lesbojen kyvyttömyyteen pitää suhde kasassa on se että lähes poikkeuksetta on vain se parisuhde. Ei siis ole lapsia, eli perhettä minkä vuoksi eteen tulevat ongelmat on syytä selvittää ja jatkaa yhdessä eteenpäin. Kun ollaan vain kaksin, on huomattavasti helpompi antaa periksi ja lähteä jälleen etsimään jotain jossakin.
Ja jälleen toivon että olisin hetero. Että ei olisi koskaan tarvinut elää tässä lesbojen maailmassa. On tämä sen verran kiero ja arvaamaton.
se lohduttavaa ajatella että olisi parisuhde kasassa vain lapsien takia. Joskus ne lapset lähtee pesästä ja kas kummaa, monet avioliitot päättyvät siihen. Mielummin löytää sen ihmisen jonka kanssa haluaa viettää elämänsä ja tulla löydetyksi. Siihen sitten jos haluaa niin voi lisätä ne lapset, ei syyksi olla yhdessä ja taistella perheensä säilyttämiseksi. Minä en usko että hyviä ja tasapainoisia parisuhteita on kovin montaa prosenttia oli sitten lesbo tai hetero. Koska ihmiset ovat vääristä syistä toistensa kanssa. Miten siitä voi syntyä mitään oikeaa jos lähtökohdat on väärät.
Arvasin että joku alkaa heti saarnata peruskliseillä "parisuhde kasassa vain lapsien takia" jne. Oletko sinä potato yksineläjä vai parisuhteessa? Jos olet yksineläjä, niin kauanko olet sitä ollut?
jo toistakymmentä vuotta. On olemassa perustotuuksia, jotkut sanovat niitä peruskliseiksi koska eivät halua nähdä totuutta koska se saattaa olla liian vaikea ymmärrettäväksi. Hyvä parisuhde on yksinkertaisesti sellainen että toisen kanssa viihtyy ja siitä saa elämäänsä hyviä asioita. Huono parisuhde on sellainen että siinä ei viihdytä vaan pitää tapella pitääkseen sen kasassa syistä jotka eivät ole oikeat. Ei siinä ole mitään sen mystisempää. Perustotuudet on aina yksinkertaisia ja selkeitä, kun niitä aletaan muokkaamaan sellaisiksi että ne sopisivat omaan elämään paremmin ne muuttuvat kiemuraisiksi ja ajatus niistä voi jopa hävitä.
"On olemassa perustotuuksia, jotkut sanovat niitä peruskliseiksi koska eivät halua nähdä totuutta koska se saattaa olla liian vaikea ymmärrettäväksi."
Sinulla on kummallinen tapa aina vähätellä toisten mielipiteitä. Eipä ole sekään kenellekään ihmiselle hyväksi jos aina luulee olevansa oikeassa, eikä uskalla itse olla koskaan väärässä. Tai ainakaan myöntää sitä itselleen saati sitten toisille ihmisille. Jonkinlaista pelkoa kai sekin on.
ja otin miehen. Lapsia alkoi tulla heti. Heitä tuli kaikenkaikkiaan viisi.
Kyllä ne lapset pitää perheen kasassa. On kiva tehdä töitäkin, kun elämällä on jokin tarkoitus.
Ei pelkästään itsensä ja KUMPPANINSA TYYDYTTÄMINEN.
Kyllä ne muutamat kerrat miestä sietää kun lapsia tehdään.
Ei se mieskään aina ole päälle tulossa, kyllä elämässä on muitakin arvoja.
Meillä on hyvä rakkaus-kumppanuussuhde.Sovittiin heti alussa, että minä saan määrätä koska ollaan.
Me oltiin pääasiallisesti vain silloin, kun oli päätetty hommata lapsi. Toki oltiin muutaman kerran ihan muuten vaan, kun miestä alkoi kovasti haluttamaan.
Vanhetessa seksuaalinen vietti laimenee joka tapauksessa, se on luonnon laki.
Nyt kun lapset ovat jo lentäneet pesästä, on kiva pitää heihin yhteyttä ja auttaa kaikin tavoin. Heidän lastensa hoidossa, talojen rakentamisessa ym.
Pelkkä naisten keskeinen tulokseton solokuttaminen ei ole mistään kotoisin. Puhun kokemuksesta.
Mutta jos se on aivan välttämätöntä, voihan sen sopia miehen kanssa niin, että saa käydä jonkun naisenkin luona "kylässä" ja olla öitäkin. Ei miehet naiskumppanille ole mustasukkaisia, vaikka toisille miehille olisivatkin.
sä taidat itää jo !
ole minkäänlaisia ongelmia myöntää olevani väärässä tai myöntää jonkun olevan oikeassa, jos siltä tuntuu. Minulla ei ole myöskään minkäänlaisia ongelmia erilaisissa mielipiteissä ja itse en kyllä näe että olisin taaskaan vähätellyt ketään. Voinet varmaan selvittää sen missä kohtaa niin tein?
Minusta ihmiset pelkäävät olla aitoja, koittavat vääntää asioita saadakseen edes kuvitellun totuuden jostain. Syitä etsitään ja syyllisiä. Joskus voisi vain ajatella että tämä ei ole tuntunut oikealle koska se ei ollut oikeaa minulle. Ei aina ole asiat monimutkaisia. Totuus on joskus kovin epämiellyttävä, mutta minusta sen äärellä on hyvä pysytellä.
Minä huomaan kyllä että kun sanoin parisuhteesta mielipiteeni minun omaa parisuhdetta tai suhteettomuuttani kyseenalaistettiin aivan kuin se olisi avain siihen mikä minun mielipiteeni paino on. Jos olisin sinkku en siis saisi sanoa mielipidettä siitä millainen on hyvä parisuhde? Voihan olla sinkku sen takia juuri että ei halua roikkua suhteissa jotka eivät tunnu siltä oikealta ja ei tunne tarvetta tapella pitääkseen jotain koossa minkä tietää ettei tule ikuisesti kestämään.
että tuolla lauseella haluat jotain kertoa minulle mutta valitettavasti se taitaa enempi aueta sinun päässäsi kauneimpaan tarkoitukseensa kuin minun. Joten jos haluat antaa jonkin palautteen mielipiteistäni niin suosittelen enemmän kuin yhtä lausetta joka liittyy nikkiini.
melkein pelottavaa ajatella ettei keksi elämälleen muuta sisältöä kuin lisääntymisen ja sen kautta elämisen. Minusta se on yhtä pelottava ajatus kuin sinulle ilmeisesti se että saa elämälleen merkityksen muualta kuin siitä mistä sinä. Onneksi on mahdollisuus meillä omiin valintoihin.
"Hyvä parisuhde on yksinkertaisesti sellainen että toisen kanssa viihtyy ja siitä saa elämäänsä hyviä asioita. Huono parisuhde on sellainen että siinä ei viihdytä vaan pitää tapella pitääkseen sen kasassa syistä jotka eivät ole oikeat. Ei siinä ole mitään sen mystisempää."
Niinkö? Ja oikein perustotuusko?
Vai saisiko jokainen ihan tahollaan määritellä minkä kokee hyväksi tai huonoksi, kun ihan yksilöitä ollaan, ja aivotkin löytyy muiltakin.
Ihastuttavaa, ja raikkaan raikasta tekstiä ! Minäkin olen perustotuuksien ystävä. Asiat ovat oikeasti ihan hirmu yksinkertaisia. Minä olen mielummin yksin, kuin huonossa parisuhteessa väkisin roikun. Tai että joku roikkuu minussa.
Terveesti ajattelevia tuntuu olevan vain tosi vähän liikenteessä. Olen tutustunut ihmisiin, jotka jo alkumetreillä kaatavat ongelmansa toisen niskaan, ja niitä on paljon, siis ongelmia. Voisiko pyytää, että laitettaisiin ensin oma pää ja elämä kuntoon, ja sitten vasta etsittäisiin kumppania, ei kai kukaan halua olla se pelastava enkeli tai viimeinen oljenkorsi... liian raskas homma toimia toiselle terapeuttina. Ei sellaisesta tule koskaan oikeaa hyvinvoivaa parisuhdetta.
on heteroillakin, alkuhuuma muuttuu arjeksi on se eka kynnys josta olisi päästävä yli ja saatava se arki maistumaan. Seuraava kynnys onki sitten se että "tunnen sinut läpikotaisin" jolloin on tullut tienhaaraan jossa joko rakastaa ja haluaa toista tai ei pidä mitä näkee ja haluaa jotain muuta.
Erot on ikäviä asioita, mutta ei kukaan osu kerrallan sen oikean syliin. Erossa kannattaa itkeä ja surra ja tehdä surutyö kunnolla, katsele teidän kuvia niin että puuduttaa, kuuntele musaa joka saa sut muistamaan hänet ja itke ja sure niin että et jaksa enää itkeä ja surra. Ei se muulla mene ohi. Älä koita liian aikaisin alkaa elämään niin kuin ero olisi ok ja sinä voit mainiosti. Sure kerralla joka surun pisara pois itsestäsi. Ajallaan sun itkut vähenee, et jaksa kuunella enää samoja biisejä, kuvat jää enemmän hyllyyn kuin tyynyn viereen ja sitten huomaatkin että elämä tuntuu taas hyvälle.
Anna itsellesi aikaa surra.
Surin aikaisempaa suhdetta vuoden. Se oli rankkaa aikaa. Ajattelin, ettei koskaan enää. Ja taas sitten osui ja upposi. Yritin siloinkin aktiiviseti unohtaa, mutta sydämpä ei antanut. Sama nyt. En kuuntele musiikkia, enkä katso kuvia ja silti kuulen musiikin (en siis kuule ääniä, mutta noin kuvaannollisesti ;) ja kuvat ovat sielussani. Ja pitkä syksy edessä. On tässä oleminen.
syksyysi mahtuu paljon hyvääkin. Älä koita aktiivisesti unohtaa, vaan anna ajan mennä ja teet miltä hyvälle tuntuu. Pakottaa et voi itseäsi nopeaan unohdukseen vaan se toipuminen on ajan kysymys.
Koita olla ajattelematta ettei ikinä enää, koska siksi sinä olet taas sinkku koska se oikea on vielä sinua etsimässä. Älä anna sen kovettaa sinua että olet uskaltanut rakastaa, se että ne ei ole kestänyt on paska homma, mutta ajattele jos et ikinä olisi rakastanut. Ei sekään olisi hyvä vaihtoehto. Joskus elämä vain menee toisin kuin itse suunnittelee, silloin otetaan vain mahdollisimman hyvä asento ja katsotaan se kyyti ja sitten taas mietitään mitä ja mihin tästä. Pysy positiivisena ja älä missään nimessä ikinä lopeta uskoa rakkauteen. Silloin sun ero jatkuu loputtomiin.
Kiitos potato. Niin sitä täytyy ajatella. Hyviä hetkiä sinulle myös.