mahdotonta

Ei... miksi minulle piti käydä näin. Ihastuin syvästi yliopiston (perheelliseen) opettajaan. Ei mitään mahdollisuuksia, mutta sydäntä särkee ja koskee, ja se hymy... Koko ajan tekisi mieli tehdä tikusta asiaa =0 Onko kenellekään muulle käynyt näin? Miksi aina rakastun mahdottomiin?
5514
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

...samoin on käynyt, ja kipeää teki...huh.

Ajankanssa homma muuttunut seesteisemmäksi, tunteet siis, mutta eivät mihinkään hävinneet ole. Enää ei koske, silloin joskus koski...

Jaksamisia sinulle!

Äänestä
  • Kiitti, ihanaa tietää, että jollain on samanlaisia kokemuksia ja että on joku, joka tietää miltä tää tuntuu :)

    Äänestä

  • Becky kirjoitti:

    Kiitti, ihanaa tietää, että jollain on samanlaisia kokemuksia ja että on joku, joka tietää miltä tää tuntuu :)

    On ja se on todella vaikea paikka. Et ole yksin; minä (m) ihastuin aluksi ja sittemmin rakastuin ihanaan mieheen. Näen Häntä melkein viikottain; ja tiedän että Hän on hetero; ei mahdollisuuksia; ei mitenkään. Voin sanoa että se tunne on jotain jota ei varmaan moni muu pysty edes ymmärtämään. Tuskaa, mielihyvää, toivoa, rakkautta; mutta kaikki turhaan.

    En voi muutakuin katsoa vierestä; et ole yksin, ainoa toivo on että joskus löytyy se "oikea". Mutta tuona aikana niin toivoin vain voimia. Et ole yksin.

    Äänestä

  • Otitko asian puheeksi hänen kanssaan, vaimistä tiedät ettei mahiksia ole? Minä en saa omaa ihatustani pois mielestäni, mutten koskaan voisi kuvitellakaan että uskaltaisin urkkia asiasta enemmän. En näe minkäänlaisia mahdollisuuksia tunteideni toteutumiseksi. Siihen on kai tyydyttävä. Ja se opiskelumaailman virallinen ja asiallinen ilmapiiri...miten murtaa se jää?!

    Äänestä

Kaveriini, joka on hyvä ystävä. En uskalla kysyä, en uskalla viestittää, en uskalla lähestyä. Koko ajan ajattelen; vielä puolen vuoden jälkeenkin tekee kipeää nähdä. Silti haluan nähdä; vaikka kuinka koskee; voi jos elämä edes joskus antaisi pienen palasen onnea; mutta ei.

Ainoa neuvo on vain kestää; joskus tuon on pakko mennä ohi; luotan siihen, vaikka en usko.

Voimia; ja toivoa siihen että joskus se pimeys poistuu ja aamu koittaa, vaikka kuinka hennoin sätein.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Becky kirjoitti:

Ei... miksi minulle piti käydä näin. Ihastuin syvästi yliopiston (perheelliseen) opettajaan. Ei mitään mahdollisuuksia, mutta sydäntä särkee ja koskee, ja se hymy... Koko ajan tekisi mieli tehdä tikusta asiaa =0 Onko kenellekään muulle käynyt näin? Miksi aina rakastun mahdottomiin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu