Minua kiinnostaisi tietää, miten olette löytäneet "sen oikean"? Siis millaisessa tilanteessa ja paikassa olette toisenne tavanneet, harrastuksen parissa, työpaikalla, nettipalstalla, siellä perinteisessä baarissa tai juhlissa....? Meillä lesboillahan on se vaikeus tuossa kumppanin etsimisessä, että kuinka tunnistamme toisemme muualla kuin sellaisessa paikassa tai tilaisuudessa jossa se yhteinen nimittäjä on nimenomaan lesbous. Jos etsii vain niistä paikoista ovat mahdollisuudet paljon rajoitetummat. Sitäpaitsi kaikkia, varsinkaan kypsempään ikään ehtineitä, eivät baarit niin kiinnosta (esimerkiksi itse olen jo kolmekymppinen, en muuten edes nuorena ole baareissa viihtynyt) ja aika harva kai sieltä netistäkään mitään pysyvää on löytänyt. Jotkuthan väittävät sen jotenkin vain tunnistavansa, kuka on naisista kiinnostunut nainen, mutta itselläni ei tuollaista silmää ole. En sitä kyllä tunnistaisi mistään, paitsi nyt sellaisista jotka ovat ns. "rekkoja", mutta en sentyyppisistä ole kiinnostunut enkä itse ole sellainen.
Miten siis löysitte toisenne? Ja kuinka tunnistitte toisenne jos tapasitte sellaisessa paikassa jossa ei voi olettaa toisen olevan lesbo? Itselleni kun se kiinnostuksen osoittaminen on muutenkin vaikeaa itseni nolaamisen pelossa.
Miten siis löysitte toisenne? Ja kuinka tunnistitte toisenne jos tapasitte sellaisessa paikassa jossa ei voi olettaa toisen olevan lesbo? Itselleni kun se kiinnostuksen osoittaminen on muutenkin vaikeaa itseni nolaamisen pelossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
2006. Olin seurustellut silloisen tyttöystäväni kanssa vajaa 3kk, ja olin hänen ja työkaverini kanssa kolmistaan bilettämässä, he eivät halunneet tulla tanssimaan joten menin yksin. Kaunis mutta hyvin hyvin humaltunut neito tuli heilumaan ja flirttailemaan siihen eteen, ja pyysi saada tanssia kanssani. Biisin päätyttyä katselin ympärilleni, mutta tyttöystävää ei näkynyt missään joten siirryin tämän tytön kanssa pöytään istumaan ja juttelemaan. Illan lopuksi odotin hänen aamujunaansa asemalla koska hän oli niin humalassa ettei olis ikinä selvinnyt yksin kotiin, saatoin kotiovelle asti, jolloin kello oli jo puoli 7 jälkeen aamulla ja jäin yöksi. Aamulla ihmeissäni kun heräsin katoin viereen, että mitä ihmettä, ajattelin et noh on kyllä kaunis, muistin että olimme suudelleet ja kosketelleet humaloissamme yöllä joten otin puhelimen suoraan käteen ja soitin tyttöystävälleni. Sanoin suoraan puhelimeen että "ei varmaan enää seurustella, et eiköhän olla vaan kavereita" ja hän vastasi " iso kivi vierähti sydämeltä". Viikon kuluttua kun olin jo korviani myöten ihastunut tähän tapaamaani uuteen naiseen, sain kuulla mitä "vierähtänyt kivi sydämmeltä" oli tarkoittanut, kun työkaverini tuli minulle tunnustamaan mihin he olivat silloin bileistä häipyneet, panemaan tietysti. Tämä tieto vain nauratti minua, ja en todellakaan edes suuttunut, olimmehan molemmat saaneet tavallaan mitä halusimme. Kohta tulee neljä vuotta täyteen tämän ihanan naisen kanssa, ensi kesänä kihlat ja muutto omistusasuntoon edessä, eli voin sanoa että olen onnekkain nainen ikinä kun kerrankin seurasin sydäntäni enkä moralisoinut liikoja
ja tämän tytön jonka kanssa olin sen 3kk, tapasin irc galleriassa kun jotain iskin häneen silmäni ja rohkeasti vain kommentoin hänen kuviaan tms vaikkemme todella tunteneet toisiamme edes kavereiden kautta.