Kysymys koskee siis 9-viikkoista chihupentua, uros. Se huutaa julmetusti autossa kun se pannaan omaan koppaansa ja viedään autoon takapenkille ja lähdetään matkaan. Huuto kestää noin 15-20 minuuttia ja sitten pentu rauhoittuu nukkumaan. Ennen sitä raapii ja järsii koppaansa. Meillä on myös toinen koira, joka autossa on omassa kopassa kiltisti, ei pidä ääntä. Kopat ei ole täysin vierekkäin, sitäkin on kokeiltu. Pentu ei huuda heti kun se laitetaan koppaan vaan vasta kun on autossa ja auto lähtee liikkeelle. Siis mistä on kyse ja mitä teen? Pentu ei siis hauku, vaan tavallaan mouruaa tai itkee, kuulostaa vauvan itkulta tai rääkymiseltä. Ei olla sitä kielletty, vaan juteltu omiamme etupenkillä. Pentu sitten lopulta aina rauhoittuu. Onko niin, että pentu pelkää autoilua ja jos näin niin mikä on paras tapa totuttaa se autoiluun? Rauhoitellaanko koiraa kun se huutaa vai annetaako vain olla ja autoillaan mahdollisimman paljoon? Toinen koiramme ei autoilusta ole koskaan nostanut meteliä, mutta kuljetuskopassa ei tykännyt alkuun olla, mutta tottui tosi nopeasti. Pennulle on koitettu laittaa mukaan omia leluja ja oma nalle, jonka kanssa nukkuu.
Onko muilla samanlaista ongelmaa?
Onko muilla samanlaista ongelmaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Onko niin, että pentu pelkää autoilua"
Hyvin todennäköisesti.
Parasta olisi totuttaa se autoiluun pikkuhiljaa. Ihan niin kuin mikä tahansa asia, mikä koiranpennulle opetetaan. Ei yhdellä läjäyksellä liikaa. Eli ensin opetellaan olemaan paikallaan olevassa autossa, jutellaan mukavia, rapsutellaan, namitellaan. Idea on, että pentu oppii, että auto sinänsä on kiva paikka. Sitten sama homma omassa kopassa. Ja seuraavassa vaiheessa voikin jo käynnistää auton, joka tosin ei kulje minnekään. Kun sekin sujuu, aletaan pikkuhiljaa tehdä autoilulenkkejä, ensin korttelin ympäri, sitten jo kauemmas.
Autoilua kammoavaa koiraa ei pitäisi altistaa autoilulle kerralla. Se kun ei voi ymmärtää, mikä kamalasti muriseva ja epämiellyttävästi heiluva vekotin auto on. Eikä huutavan koiran rauhoittelu auta, eihän siitä lopulta seuraa kuin se, että pentu huutaa edelleen, sinä hermostut, kun ei se jo suostu olemaan hiljaa ja turhautuneena tyrkkäät kiljuvan pennun koppaansa. Pentu on vakuuttunut, että auto on itseasiassa vielä kamalampi paikka kuin hän osasi ajatellakaan, koska omistaja käyttäytyy ikävästi.