Nyt sattui hupaisasti. OK appi ampui yli 80v- tavin sorsastuksen ekana päivänä, ja meinaa ampua hirvimerkinkin vielä kerran.
Mutta asiasta. Naapurin vanha-isäntä alkoi tänään tekemään mulle Kertturämeen-metästä haetusta juurakosta kävelykeppiä. Hioi sitä tässä illalla, aikoi lakata ainakin neljä kertaa.
En oikein tiedä, miten ajattelisi. Kyllähän tässä kävelykepille on käyttöä.
=DW=
Mutta asiasta. Naapurin vanha-isäntä alkoi tänään tekemään mulle Kertturämeen-metästä haetusta juurakosta kävelykeppiä. Hioi sitä tässä illalla, aikoi lakata ainakin neljä kertaa.
En oikein tiedä, miten ajattelisi. Kyllähän tässä kävelykepille on käyttöä.
=DW=
Vastaukset 10
Vanhimmat
ikupäivänä ei tavit oo eläneet yli 80 vuotiaiksi
tavi on luonnonoikku, ei 80 v appi.
Kummasta lie kyse? :)
No kaikki kai hokas, mä välillä ilmaisen itteeni epäselkeästi. Joop, pirukaan ei söisi 80v tavia, vois olla aika sitkee. Toisaalta, kukaan ei söis 80-v appiukkoakaan, se se vasta sitkeä olisi :DDDD
=DW=
vastaan...Meillä monta kävelykeppiä sateenvarjojen joukossa, on isäni, miehen isoäidin ja -isän...Ehkä niillä joskus tulee olemaan käyttöä, tiedä häntä.
En oikein usko tuota, on sen verran kokemusta hirvenmetsästyksestä. Veljeni ja XX kuuluivat porukkaan. Minäkin voisin tuosta noin vain ampua koska olen harrastanut ampumista kaikenmaailman pyssyillä. Hirvikiväärillä, haulikolla. ilmakiväärillä magnum 357:lla ja sitten oli joku pienempi pistooli jolla ei korvat särkyneet eikä tullut olkapäähän mustelmaa kuten noilla isoilla pyssyillä.
80 v tuskin saa edes merkkiä ammutuksi.
Iteasiassa appi on jo tarkalleen ottaen 81. Viime syksynä se ampui vasan passista. Katos, nykyään hirvimerkki ammutaan seisovaan maaliin tuelta. Jos on metästellyt koko ikänsä, parempi se on ampumaan kuin mä.
=DW=
Kymmenkunta vuotta sitten ammuttiin pilkkaa apen kanssa pienoiskiväärillä. Mulla keskilinjaa, mutta ohi oikealta tai vasemmalta. Se latasi napakymppiin kaikki patit. Ja se oli silloin jotain yli 70. Naurettavaksi asian tekee, että mulla on intistä ampumamerkki, mutta appi on ollut sotilaspoika.
Mutta kävelykeppiä mä odottelen innoissani. Naapurin vanha isäntä on tehnyt joutessaan just keppejä ja etenkin puukkoja iltapuhteinaan. Se kai katto, että tolle tyypille ei puukkoa parane antaa, viiltää vaan sormeensa, päätti tehdä kepin :DDD
Mä harvoin kerron henk.koht asioista, tää on poikkeus. Anteeksi. Mutta jotenkin tuli kummallinen fiilis tosta keppi-asiasta.
=DW=
No joo uskotaan. Poikkeus vahvistaa säännön. Isäkin oli puolittain sokea mutta kun äiti näki teeren lähikoivussa ja tuli siitämaininneeksi, kysäisi isä, että missä puussa se istuu. En tiedä enää mikä oli vastaus ja tipahtiko teeri mutta metsämies henkeen ja vereen. Niin olen minäkin lintuja kyninyt ja sisuksia tutkinut. Tehnyt jopa haulikon panoksia sellaisella veivattavalla vekottimella, mikä lie ollut nimeltään.
Olin hyvä tyttösenä ampumaan pilkkaa, velipoika oli hyvä opettaja.
Mitenkäs sattuikin,minä naisena vuoleskelin kävelykeppiä äidilleni juuri viikko sitten,löysin metsästä juuri sellaisen kieroon kasvaneen pihlajan,istuin mökkini pihalla illansuussa ja vuoleskelin veljeni tekemällä puukolla.
Hyvin lähti kuori,hioin hiekkapaperilla ja ai kun siitä tuli vaalea ja kaunis!
Ja kuin vitsinä,itselleni ilmaantui polvikipuja heti sen jälkeen,pahaenteisesti ajattelin,oliko tämä sittenkin minulle tarpeen...
Kyllä mie ainakin aattelisin hyvää kävelykepistä, eihän sitä koskaan tiedä missä ja milloin kompuroi.
Hauska aihe sillai, juuri viime viikon lopulla karsin ryöhähtänyttä pihakatajaa ja niistä muuten niin vänkyröist ä oksista löytyi yksi tosi suora ja päässä oli passeli mutkakin, joten kuorin sen ja se pääsi uunin päälle kuivumaan.
Saanpahan ihan rauhassa kompuroida kun minullakin on kohta kävelykeppi.