Kun illalla tyynyyn
painat sä pään,
toivon et hetkeks’
minä unelmiis jään.
Niin yollä, kuin varas,
sun uneesi palaan.
Sinut syliini suljen
ja hellästi halaan.
Älä herää vielä,
sä ystävä pieni.
En luotasi johtavan
vielä tahtoisi tieni.
Tää kaikki on harhaa
pelkkää unien maan,
Silti kai aamuun viel’
luonas olla mä saan.
Älä herää sä vielä,
älä pois mua häädä.
Anna unien maahan,
vielä luoksesi jäädä.
Miks’ niin pian on aamu,
miksei uni jatkua vois.
Sinä heräät ja haivun
minut unestas pois.
painat sä pään,
toivon et hetkeks’
minä unelmiis jään.
Niin yollä, kuin varas,
sun uneesi palaan.
Sinut syliini suljen
ja hellästi halaan.
Älä herää vielä,
sä ystävä pieni.
En luotasi johtavan
vielä tahtoisi tieni.
Tää kaikki on harhaa
pelkkää unien maan,
Silti kai aamuun viel’
luonas olla mä saan.
Älä herää sä vielä,
älä pois mua häädä.
Anna unien maahan,
vielä luoksesi jäädä.
Miks’ niin pian on aamu,
miksei uni jatkua vois.
Sinä heräät ja haivun
minut unestas pois.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja sai mut heittämään sulle vinkin:
kun herää kesken jännän unen,
pitää heti laittaa silmät uudelleen kiinni
ja palata hieman aiempaan hetkeen ennen heräämistä,
uni tavallaan jatkuu, yleensä samalla tavalla.
Tuo toimii, yllättävää kyllä,
mutta välillä ei saa nousta ylös eikä
ajatella muita asioita.
Tämä nyt kuulostaa siltä että olen nähnyt paljonkin jänniä unia... ;DD
kommentista Viivi. Harmittaa hieman, että viimeiseen säkeeseen jäi tuo pukki.
Muokkasin toiseksiviimeistä riviä mielestäni paremmin kokonaisuuteen liittyväksi, enkä huomannut, ettei loppu enää istu. Olisi vielä pitänyt vaihtaa "minut" sanaan "minä".
Mielenkiintoisen vinkin heitit, tuon kun muistaisi kokeilla silloin,kun joku uni jää harmittavasti kesken.
Kiitos, kun luit.
Haaveiden toiveiden kehdossa.
Siellä liidän ja kiidän kohti pilviä.
Auringon sädettä ja tähtiä.
Olen luonasi aina.
Unessa vain.
Siks kiitän runossa tässä.
Sinun runosi oli ässä.
Nautin ja hyräilin.
Unien savelin.
Margitta.
Sun vastarunosi luin ja
nyt huomaan:
Mä hymyilen.
Mä miksi niin teen,
sä arvaatko sen.
Niin hellästi hyväilet
sanoja hiljaa,
kuin taialla kasvatat
runon kultaista viljaa.
Olet yhäti ässä.
Ja jos tuuditan viljaa.
olen silloin luonasi niin hiljaa.
Että et kuule.
Kun korvaasi huulet kuiskaa.
Kiitos,,,,,,,,,,,
minäkin hymyilen
...