Posti sen toi

No minulle oma sairauseläkepäätö oli helpotus, loppuu se alituinen pomputus, ja mielivallan alla oleminen. Sain kyllä eläkeäätöksen ensimäisellä kerralla mutta vain 3 kuukaudeksi, kun olin lähes vuodepotilas, juuri ja juuri vessassa kainalosauvoilla pystyin käymään. Eläkelaitso perusteli, että 3 kk:dessa ehdin kuntoutua työkykyiseksi entiseen työhöni? Ihmettelin, mihin entiseen työhöni, kun entisestä työstä nimenomaan minut olisi laitettu eläkkeelle, mutta en halunnut, ehdotin, että ottaisin mieluimmin amattillisen uudelleenkoulutuksen. Sen sain, mutta 0,5 vuotta ennen valmistumista sairastuin lopullisesti ja vaikeasti, josta en ole toipunut, vaan saanut vaikeita lisäsairauksia.

Mutta asiaani puoltaman kutsuttiin koolle moniammatillinen työryhmä, ja he laativat eläkelaitoskelle raportin ja vetoomuksen, että ko. henkilö ei enää koskaan kuntoudu työkykyiseksi. Ja se autoi, eläkepäätös tuli lopullinen, eli toistaiseksi.

Pystyin nyt keksittymään vain ja ainoastaan itseni, katosi se järjetön stressi, mitä eläkelaitosten mielivalta aiheuttaa. Siitä sain kuntoutuksen aikana kokea todella hävytöntä mielivaltaa.

Olen aina ollut hyvin itsellinen, itsenäinen, joten en ole kokenut missään vaiheessa mitään haikeuden ongelmia. Toisenkin palveluksessa olen ollut, mutta pohjinmiltaan olen kyllä yksityisyrittäjä. Nytkin, vaikka olen eläkkeellä pyöritän pienimuotoista yritystoimintaa netin kautta. Ja ihme ja kumma, se toimii... netinkin kautta.

Vuosi menee rytmiin tottumisessa,sen voit käyttää vaikka kodin kunnostamiseen pikkuhiljaa.
Toisena vuotena aloitat päivittäisen kuntoilun,jos huono terveys ei ole esteenä.
Aamulla metsään,vaikka sauvojen kanssa,sitten kauppa-asiat,kirjasto ym.
Tulet nauttimaan suunnattomasti kunnon kohennuksen myötä olostasi,aivan varmasti.

vain työttömyyseläkkeelle jäin viisi vuotta sitten. Sitä ennen olin työttömänä, eläkeputkessa 4 vuotta. Joulukuun alusta olen sitten vanhuuseläkkeellä. Tuohon tuntemukseen vastaan, että alkuun tuntui hieman oudolta olla pois työstä. Kävin kuitenkin työväenopistossa niin monilla kursseilla, että joskus ihmettelin, miten olen työssä kerennyt käymään. Yhtään en koskaan ole haikaillut työn perään. Silti olen säilyttänyt kaikki nämä vuodet määrätyn rytmin. Minulla on kello herättämässä jo ennen viittä, en halua nukkua pitempään. Joskus sunnuntaina en ole laittanut herätystä ja olen nukkunut jopa 6.30 asti. Silloin kyllä tuntuu, että koko päivä on pilalla, mistään rytmistä ei enää saa kiinni. Muistan kun äitini oli eläkkeellä (nyt jo kuollut). Asuimme samalla paikkakunnalla. Joskus aamulla menin käymään hänen luonaan aamupäivällä. Hän oli vasta herännyt ja minä ihmettelin, kuinka hän voi nukkua niin myöhään. Hän sanoi, että ei kai ole väliä, kun ei ole mihinkään menossa. Jo silloin arvelin, että minä en toimisi niin. Ja en sitten toimikaan. Vuorokausirytmi on minulle tärkeä, vaikka en mihinkään olisi menossakaan!

jäin juuri 1.8. ja kysymyksessä on varhaistettu vanhuuseläke. Olen järjestänyt elämäni jo ennakkoon sillä tavalla, että en putoa täysin tyhjiöön. Muutin keväällä maalle ja tämä pieni tila kyllä työllistää juuri sopivasti. Minulla on kasvihuone ja -maa, sekä tietenkin paljon kukkia. Vapaana olisi vielä yksi hehtaari peltoa, johon voisi suunnitella jotain uutta.

En ole ajatellutkaan tehdä uudesta elämästäni liian kiireistä. Olen työskennellyt aktiiviaikanani niin paljon, että on aikakin jo ottaa rennommin. Liikunta ehkä lisääntyy entisestään. Minulla on nyt koira, (juuri nyt täällä leikkii kolme koiraa ja kissa) joka lenkittää. Olen aina liikkunut luonnossa, vaeltanut ja marjastanut.
Tykkään reissata autolla. Tänä kesänä olin Pohjois-Norjassa. Olen myös lukenut parin kirjan viikkovauhtia, kun rästiin on jäänyt niin paljon. Syksyn tultua aloitan tanssiharrastuksen ja menen entisöimään huonekaluja.

Toivottavasti eläköidyit mahdollisimman vähäoireisena!

Meillä vaimoni teoriassakin parantumattoman sairauden ilmettyä siihen asti täysin terveelle ja hyväkuntoiselle 52-vuotiselle oli ensireaktio tyrmistys!

Muutaman sairaslomajakson jälkeinen lääkitys aiheutti piikityspäivän jälkeisen aamun ja usein koko päivän korkean kuumeen ja sietämättömät nivelkivut.
Kaksi piikkiä / viikko = yhtä monta sairauspäivää.

Hyvin aikaisessa vaiheessa kehoitti KELAn henkilöstö hakemaan sairauseläkettä.
Jo ennen sairauden ilmenemistä vaimoni oli sopinut pitkäaikaisen työnantajansa kanssa töiden lopettamisen.
Sairaus aiheutti kuitenkin sietämättömän tilanteen, pari työpäivää -> sairastelupäivä -> pari työpäivää jne.
Nyt oli kyse vain lopettamisajankohdasta.

Sairaseläkepäätös tuli käsittämättömän nopeasti.
Kelan täydentämälle, niukalle eläkkeelle.

Solumyrkkyjen vaihduttua piikeistä kapseleihin loppuivat kuumeilut ja nivelkivut.

Ensimmäisenä eläkevuotena vaimo haikaili kassalla istumisen ihmiskontakteja mutta sekin hiipui hiljalleen.

Olimme ennakkoon suunnitelleet töissä käymisen lopetusta noihin aikoihin. Itse olin hiljennellyt pätkätöitä jo useamman vuoden ajan ja olin tavoittanut putken pään.

Helppoa väsymistä lukuun ottamatta oireeton elämä on maistunut yli 9-vuotta.
Matkustelemme vuosittain useampaan otteeseen, yhteensä laskettuna nelisen kuukautta.
Lisäksi vaimo tekee vuosittain yhden tai kaksi tyttöjen matkaa, 1 - 3 viikkoa.

Terveyden pettäminen aiheutti alkujärkytyksen mutta sen jälkeen tilanne on vakiintunut.

Töiden lopetuksen olimme suunnitellet.
Ainoastaan tapa aiheutti alkujärkytyksen.

Helpotus se ainaski mulle oli,ku yli vuoden kesti ja vakuutusyhtiö vaan venytti asiaa.
Olen iloine ja helpottunu ku asia tuli valmiiks.Siitäki jo vuas aikaa.
Käänny vain pikapikaa sinne HELPOTUKSENtielle :)
Tsemppiä ja kohti harrastuksia.