Arvoisat eka- ja seiskaluokkalaisten vanhemmat!
Lapsenne on juuri astunut yhteisöön, jossa hän tulee syksyn mittaan hakemaan oman paikkansa. Auttakaa häntä tässä prosessissa sen, minkä voitte. Kyselkää mahdollisimman paljon koulun kuulumisia, luokkakavereista, oppiaineista, opettajista, koulun tiloista, kouluruuasta, lukujärjestyksestä jne.
Katselkaa yhdessä oppikirjoja, siinä muovittamisen ohessa. On hyvä, jos vähän kehaisette, että on mukava, kun näyttää olevan suurimmaksi osaksi tosi hyvät kirjat. Esimerkiksi tällaisella voitte lisätä hänen koulumotivaatiotaan ja niin kauan kuin se kantaa, kaikilla on helpompaa. Positiivinen suhtautuminen on suorastaan oppimisen edellytys!
Ei ole pahitteeksi jälleen kerran sanoa, että jos lapsi joutuu kiusatuksi tai tietää jotakuta muuta kiusattavan, siitä pitää kertoa jollekin aikuiselle. Jos ensimmäinen ei osaa asialle mitään tehdä, pitää kertoa toisellekin, esimerkiksi vanhemmille, luokanvalvojalle tai -opettajalle, terkkarille, kaverin vanhemmille, reksille. Loppujen lopuksi koululaisen ympärillä on aika paljon ihmisiä, jotka voivat häntä tukea ja auttaa.
Onnea ja menestystä kaikille koululaisten kodeille ja varsinkin eka- ja seiskaluokkalaisille, joilla on nyt isot asiat menossa!
Lapsenne on juuri astunut yhteisöön, jossa hän tulee syksyn mittaan hakemaan oman paikkansa. Auttakaa häntä tässä prosessissa sen, minkä voitte. Kyselkää mahdollisimman paljon koulun kuulumisia, luokkakavereista, oppiaineista, opettajista, koulun tiloista, kouluruuasta, lukujärjestyksestä jne.
Katselkaa yhdessä oppikirjoja, siinä muovittamisen ohessa. On hyvä, jos vähän kehaisette, että on mukava, kun näyttää olevan suurimmaksi osaksi tosi hyvät kirjat. Esimerkiksi tällaisella voitte lisätä hänen koulumotivaatiotaan ja niin kauan kuin se kantaa, kaikilla on helpompaa. Positiivinen suhtautuminen on suorastaan oppimisen edellytys!
Ei ole pahitteeksi jälleen kerran sanoa, että jos lapsi joutuu kiusatuksi tai tietää jotakuta muuta kiusattavan, siitä pitää kertoa jollekin aikuiselle. Jos ensimmäinen ei osaa asialle mitään tehdä, pitää kertoa toisellekin, esimerkiksi vanhemmille, luokanvalvojalle tai -opettajalle, terkkarille, kaverin vanhemmille, reksille. Loppujen lopuksi koululaisen ympärillä on aika paljon ihmisiä, jotka voivat häntä tukea ja auttaa.
Onnea ja menestystä kaikille koululaisten kodeille ja varsinkin eka- ja seiskaluokkalaisille, joilla on nyt isot asiat menossa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jopas kuvittelet että sun ongelmat koskettaa muitakin, kun toistenkin puolesta!!! Hehee...
Kuule meillä ei ole tuommoisia ongelmia ollut koskaan mitä sulla on.
Huomaa ettet ole edes äiti, kun "opetat" muita vanhempia..... kuule etsi sinä vaan oma paikkasi, ja lopeta tuommoset löpinät alkuunsa...
mistähän tuonkin jutun oot kopsannut... hihaaaaaaaa
Ei se ole kopsattu, kyllä on ihan omasta päästä.
Mikä siinä sisällössä oli sellaista, että sai sinut epäilemään minulla olevan ongelmia?
Nämä ovat minusta sellaisia perusasioita, eivätkö sinusta sitten?
Kyllä, olen alkuperäisen kanssa aikalailla samaa mieltä. Suurinpiirtein tällaisilla opeilla meidänkin lapset on koulutiensä läpi viety. Kaikki on mennyt oikein hyvin. Koulumenestys on ollut hyvä, paljon kavereita, sellaisia, jotka voi tuoda kotiinkin. Parhaat kaverit ovat löytyneet harrastusten parista, joissa molemmat ovat pärjänneet valtakunnantasolla.
Kesätöitä on aina ollut, myös pahimpiin lama-aikoihin, ehkäpä työnantajat ovat nähneet, että nämä nuoret ovat kunnon ihmisiä. Lisäetuna lapsillamme on varmaan kyllä ollut se, että sukunimemme on tässä kaupungissa aika tunnettu ja sillä on (tiettävästi?!) hyvä maine.
Tällä hetkellä molemmat jo opiskelevat, toinen ammattikorkeakoulussa ja nuorempikin aloittelee Aalto-yliopistossa, sen entiseltä nimeltään Teknillinen korkeakoulu -osastolla.
Ap kiinnittää huomiota siihen, että kouluun pitää kotona suhtautua positiivisesti. Uskokaa tai älkää, mutta se kantaa lasta todella hyvin. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei mahdollisesti esiin tuleviin epäkohtiin voisi puuttua - mutta aina rakentavassa hengessä! Kyllä koulu ja opettajat aina parhaansa tekevät, mutta kun on toisinaan isokin lauma paimennettavana. Joukossa on myös aina niitä, joiden ongelmat ovat niin suuria ja monisyisiä, ettei niille ope tai koulu mitään voi. Lasten- ja nuortenpsykiatrian jonot ovat kansallinen häpeä!
Aina kannattaa puuttua kiusauksiin, mutta pitää myös muistaa, että ekaluokkalaisen koulukiusauksen juuret ovat usein juuri niissä aikuisissa jotka häntä auttavat.
Mikäli ekaluokkalaista ei heti opeteta puolustamaan itseään, vaan hän oppii aina vaan rollimaan aikuisille, on varmasti luvassa ongelmia koko koulu ajan.
Kaikki apu aikuiselta kiusaustilanteissa ei ole hyväksi.
Suurin ongelma koulukiusauksen räjähdysmäiseen ongelmaan on juuri liiallinen puuttuminen.
Lapsille ei kehity luontaista kykyä puolustaa itseään.
Tässä en tarkoita nyt väkivaltaa vaan lähinnä psykologista puolta, jossa lapset oppivat seisomaan "selkä suorana" itse.
Kyllähän tavallinen täysipäinen aikuinen tunnistaa kiusaamisen erilleen lasten normaalista nokittelusta.
Olet oikeassa siinä, että paras kiusaamisen ehkäisijä on terve itsetunto ja -luottamus.
Enpä kyllä sanoisi, että liiallinen puuttuminen olisi suurin syy koulukiusaamisen lisääntymiseen. Yksi tekijä voi olla se, että nykyisin kiusaamisesta puhutaan, joskus ennen uhrilla ei ollut mitään keinoja itsensä puolustamiseen eikä hän aina saanut tukea aikuisilta.
Sinänsä koko koulukiusaamistermi on ihan hölmö. Samat törkimyksethän ne tekevät pahaa muille lapsille, jopa aikuisille ja ympäristölle myös kotikortteleissaan. Mistähän he ovat nämä käyttäytymismallit oppineet?
[[Sinänsä koko koulukiusaamistermi on ihan hölmö. Samat törkimyksethän ne tekevät pahaa muille lapsille, jopa aikuisille ja ympäristölle myös kotikortteleissaan. Mistähän he ovat nämä käyttäytymismallit oppineet? }}
Termistä on tehty aikuisille ns. helppo tie. Elämme aikaa, jossa koulukiusaaminen kattaa alleen kaikki nahistelut ja sättimiset.
Näin on opettajilla ja vanhemmilla helpompi ratkoa asiaa, koska voidaan seurata "selvää" protokollaa, jolloin ei tarvitse henkilö tai koulutasolla miettiä mikä on sitä normaalia nahistelua ja mikä oikeasti väkivaltaa(henkistä tai fyysistä).
Paljon puhutaan aikuisten tukiverkoista lapsen apuna, mutta siitä tukiverkosta ei ole paljoa hyötyä, koska auttavan kädet on sidottu tietttyyn toimintamalliin, jossa ns. maalaisjärjen käyttö on hyvin vähäistä.
Esim. kieltämällä poikien luontaisen nokkimisjärjestyksen selvittämisen tappelemalla tai "kukkoilemalla" ei ajeta lasten hyvinvoinnin etuja vaan aikuisten "helppoja ratkaisuja" etuja.
että lapsemme ovat yksilöitä, mikä sopii toiselle ei sovi kaikille. Nyt kannattaa muistaa että opettajiakin on erilaisia,j otka eivät välttämättä tykkää lapsista, silloin siihen lapset kurjuuteen ei auta edes omat vanhemmat ja heidän turki.
Sillon kannattaa muistaa että opettajille on psukologin apua tarjolla myös jotta hahmottaa oman ammattinsa oikein.