Minua ahdistaa tyttäreni vuoksi, koska hän meni nyt yläkouluun, uuteen luokkaan, jossa hänellä on vain yksi ystävä. Jos tuo ystävä on poissa, on hän koko päivän yksin. Hän on ujohko ja sisäänpäinkääntyvä, varsin älykäs tyttö ja hyvin menestyy koulussa, mutta ei osaa reipastua että hakeutuisi seuraan. Hän kertoo ettei häntä kiusata eikä häntä häiritse olla yksin, mutta sydämeni särkyy kun hän kertoo kuitenkin olevansa välitunnit yksin kun kaveri on ollut sairaana. Saa ajan kulumaan kännykällä pelaten... :(
En saa häntä lähtemään "limudiskoihin"...mitä ihmettä tekisin että saisin hänet "reipastumaan". Pelkään että häntä aletaan syrjiä!
En saa häntä lähtemään "limudiskoihin"...mitä ihmettä tekisin että saisin hänet "reipastumaan". Pelkään että häntä aletaan syrjiä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna tyttösi tutustua uuteen luokkaan rauhassa, omaan tahtiinsa. Jos patistat koko ajan ja yrität saada reipastumaan, hänelle tulee tunne, ettet hyväksy häntä sellaisena kuin hän on!
Äitini sopi aikanaan serkkuni kanssa, että tämä vie minut limudiskoon, kun en sinne muka yksin osannut mennä. Eipä tullut hänelle mieleen, etten halunnut mennä. Välitunneilla olin kuullut, millaista siellä on, millaisten juttujen parissa puuhastellaan. Pidin toisenlaisista asioista.
Itselläni 15 v poika, joka viihtyy koulussa sekä yksin että kavereiden kanssa. Kotona pitää kännykkää äänettömällä, koska ei halua sanoa kavereille suoraan, ettei lähde notkumaan ostarille...Jälkeenpäin sanoo katsoneensa leffaa, olleensa pihalla tms. Ei halua vielä kaljoittelemaan!
13 v poikani siirtyi nyt syksyllä yläkouluun, luokalla ei yhtään vanhaa kaveria. Viihtyy silti hyvin vaikka onkin hidas tutustumaan; välitunneilla on joskus yksin, mutta koulun jälkeen viettää aikaa parin "vanhan" kaverinsa kanssa.
Tyttären kanssa oli toisin. Hän oli "reipas", hänellä oli paljon kavereita. Ja ne kaverit veivät mennessään. Jos kuulut porukkaan, sille ei sanota ei, kun tarjotaan tupakkaa tai kaljaa tai karataan kesken koulupäivän. jne. Tie takaisin tavalliseen elämään oli pitkä ja kivikkoinen.
Anna siis tyttäresi tutustua uuteen ympäristöön omaan rauhalliseen tahtiinsa. Ole ylpeä siitä, ettei hän ryntää ensimmäisenä tyhmyyksiin. Harkinta ja ulkopuolella pysytteleminen voi olla viisasta - silloin voit olla tuttu kaikkien kanssa. Syrjintä ja kiusaaminen osuvat kohdalle useimmiten muista syistä. Yhtenä syynä sattuma, jonkun päähänpisto. Yläkoulussa (kuten monessa muussakin paikassa) olemalla huomaamaton välttää monta kiperää tilannetta.
Vähän irrallisia ajatuksia, jotka kumpusivat mielen syövereistä kirjoitustasi lukiessani.
kaunis poika, lahjakas ja musikaalinen, mutta ujo ja kuitenkin kaverit merkitsivät hänelle paljon. Kiusaus alkoi 6-vuotiaana päiväkodissa ja jatkui kansakouluun (silloiseen, tapahtui vv. 67- 74) ja oppikoulun kahdelle ensimmäiselle luokalle.
Silloin ei koulukiusaamista niin sanotusti - "ollut olemassa" - joten apua emme saaneet mistään, asuntovelat painoivat Hgin Kontulassa ja lapsiperheitä oli valtavat määrät muuttanut asuinalueelle.
Terapeutilla kävimme hänen kanssaan monta vuotta, ja hän määräsi rauhoittavia pillereitä pojalle, jotta hän kestäisi kiusaamista.
Toiselta luokalta oppikoulusta jouduimme ottamaan hänet kotiin, ja järjestimme kotiopetusta, koska hän ei pystynyt enää nukahtamaan öisin ollenkaan.
Jouduimme käymään työssä asuntovelkamme vuoksi.
Mistään emme saaneet apua.
Hän on nyt sairaalassa murtuneena.
Mutta
samalla tavalla huolissaan. Olemme edelleen hyvin eri temperamentilla varustettuja. Minulla on pari ystävää joihin pidän yhteyksiä ja en tunne yksinäisyyttä äidillä on menoa ja meininkiä mutta hän tuntee yksinäisyyttä, kiusaamista on valitettavasti vähän joka suunnassa, se kohtaa jokaista, mutta raskaammin sen todennäköisesti ottaa hän, jolla on ennestään masentavia asioita, esimerkiksi riidellään kotona jne. On suuri asia, jos on hyvä olla kotona. Pari kaveriani olivat luokkansa priimuksia. Professorityyppinen tyttö ja toinen luova ja nopea, mutta hiljainen ja kiusattu. Hän oli erinäköinen ja puhui eri murretta. Itse olin keskitasoa. Olisi pitänyt olla ahkerampi. Oli luokassa myös todella lahjakas tyttö poliitikko tyyppinen, rauhallinen mutta itsevarma ilman näkyviä itsetunto-ongelmia. Kriittinen ajattelija jo lapsena. Kaikkia ei saa koskaan samaan muottiin. Tasapainoisia ihmisiä ei synny jos ei saa hyväksyntää omalle temperamentille vanhemmiltaan. Täytyy alkaa esittää joko aktiivisen tai passiivisen roolia. Rooli on aina tuomittu epäonnistumaan, mutta ihminen omana itsenään on täydellinen.
Hei! Enpä usko, että tilanteessa välttämättä on mitään pahaa. Tyttäresi kasvaa vielä sekä henkisesti että fyysisesti ja uusi luokka tulee vähitellen tutummaksi ja tutummaksi. Hänenllä on kuitenkin yksi hyvä ystävä, mikä on tärkeää. Mielummin yksi kunnollinen ystävä kuin monta huonompaa. Myös koulussa pärjääminen on hyvä merkki. Itse olen ollut myös samanlainen, pärjäsin melko hyvn, en halunnut kovin hanakasti muiden seuraan jne. Patistaminen ei varmaankaan ole hyvä keino, anna aikaa, välitä, tutkaile tilannetta rauhassa...
Murrosikä on hankala kaikille. Kyllä hän vähin erin on mukana kaikessa. Toivon parasta äidille ja tyttärelle.