4v, ei tottele

Tyttö kaipaa selvästi äidin jakamatonta huomiota ja siksi kapinoi. Jätä pienempi miehellesi ja tee juttuja tytön kanssa kaksin, lähtekää jonnekin ulos yhdessä. Ole lapsesi ystävä äitinä olemisen lisäksi. Tuon ikäinen ymmärtää paljon ja osaa jo keskustella. Kysy mikä tyttöä harmittaa jne. Älä tyydy vain komentelemaan vaan mene sinne "lapsen tasolle" ja ala ymmärtää mistä kaikki johtuu. Kerro miten iloinen äiti on jos tyttö tottelee ja palkitse hyvä käytös heti.

on saada oma jaksaminen kuntoon ja saada tukea kasvatustyöhön. Lapsi päiväkerhoon, puolipäivähoitoon tms. tai sitten muuten saatava sinun itse ladattava akkuja totaalisesti. Tarvitset etäisyyttä tilanteeseen, jotta jaksat turvautua muihin keinoihin kuin väkivaltaan.

Niin totta kun kirkon rotta, että yksin et ole lapsesi kiukuttelun kanssa! Ja sille ne uhmaa, sille ne kiukkuaa, kehen he luottaa. Meillä kolme ja puoli vuotias tyttö ja kaksi ja puoli vuotias poika. Ja voi armas sitä huutoa mikä tulee, kun äiti ei tottele ja anna tehdä jotain päätöntä tai vähemmän päätöntä!! Pahoja tehdään ihan olan takaa kahteen pekkaan, kiukutellaan nyt ihan vaikka muuten vaan ja herne nenässä äitillä jatkuvasti..Nauretaan ja lällätellään, jäähypenkki paukkuu koko ajan ja ihme kyllä hetkeksi jopa auttaakin. Toinen on se, että kaupasta lähdetään ja lujaa, jos siellä aletaan venkoomaan, vinkumaan ja kääntämään. Ihmiset kattoo ihmeissään ja huokailee, mutta so?? Kerran joku mies huusi "hiljaa", kun juniori sai raivarin. Bussissa porukka alkaa nykimään, jos jompikumpi saa pultit ja jäädään sitten seuraavalla pois. Raivarit vähentynyt sillä tavalla julkisissa. Tää on sitä, että minä koitan kasvattaa lapsistani kunnollisia veronmaksajia ja huutakoon sitten kuinka paljon tahansa, periksi en anna. Peltorit päähän, jos meinaa palaa käpy. Ja kun slmäkulma alkaa nykimään, lähden tilanteesta veks hetkeksi toiseen huoneeseen kasailemaan itteeni. Eli käytännössä itekkin jäähyilee :) Joo onhan se hienoa, että kotona ollaan mahdollisimman pitkään, muttei tää kyllä mitään herkkua aina ole. Joskus jompi kumpi jopa vahingossa tottelee :)
Ollaan tosiaan pojan kanssa kahden kun likka on kerhossa ja silloin toimii kaveri kun ajatus. Samoin toisin päin. Lapset on kun enkeleitä kun ovat yksikseen äitin kans. Jaettu äitin huomio vaan on niin tyhmä juttu ja meillä ainakin toinen oikein lietsoo toista johonkin koiruuksiin. Lyödään siis viisaat päät yhteen ja kapinoidaan kaks yhtä vastaan. Siinäpä sitten äitiä taas melkein naurattaa. Huonoa omatuntoa on liikkeellä, mutta itteeni koitan psyykata, että äitilläkin saa olla tunteet!!!! Tuplasti hellyydenosoituksia saa vastalahjaksi pitkästä ja vähän vähemmän pitkästä pinnasta kuitenkin, niillä jaksaa

tuo ois ihan hyvin voinu olla minun kirjoittama, niin samalta kuulostaa. järki menee kun tuntuu ettei mikään auta! parisuhde kärsii koska mies ei vaan jaksa eikä pysty ymmärtämään. pelottaa että satutan lasta kun välillä menee itsellä niin hermot. perheneuvolaan ajattelin soittaa ja kysyä apua, ei tätä muuten jaksa.

Ei tuohon ole muuta neuvoa kuin jaksaminen. Minulla vajaa 5v., joka kilteimmillään on todella ihana, mutta jaksaa kyllä melkein päivittäin uhmata ja tehdä kiusaa. Jos en tietäisi, että on kyseessä kausi, joka menee ohi (ja on äärimmäisen tärkeää olla paisuttelematta siitä mitään valtavaa ongelmavyyhtiä), olisin varmasti jo menettänyt järkeni! Oma äitini joskus sanoi, että kun olin lapsi hän (oli uskomattoman kärsivällinen äiti!) kuvitteli kaikki käskemiset turhiksi. Niillä ei tuntunut olevan minuun eikä sisaruksiini mitään vaikutusta. Vasta teíni-iän jälkeen hän kehui nähneensä, etteivät käskyt olleetkaan kaikuneet kuuroille korville, emme vain olleet valmiita niitä noudattamaan. Mieti mikä on toinen vaihtoehto: et käske ollenkaan, ja se onkin lapsi joka 'sekoaa', eikä aikuinen:D

Minua on viime aikoina parhaiten auttanut Supernanny. Sarja tulee kakkoselta tiistaisin. Vanhoja osia näkee netistä Yle Areenasta (suom. otsikko Lapsityrannit)