Vaikka olin tyttö, olin epänaisellinen jo silloin, enkä niin välittänyt mitä päälläni oli. Emme itse siitä pystyneet päättämään, puettiinko meidät hyvin vai huonosti. Nyt puhuin yhden lapsuudenystäväni kanssa, ja ihmettelin sitä, että hän muisti, mitä minulla oli päälläni v. 1967, kun viimeisen kerran tapasimme. Minulla oli vakosamettinen housupuku silloin.
Minua vanhemmat sukulaisnaiseni rutisevat, ettei heillä ollut tarpeeksi kenkiä lapsena. Kengät olivat kalliita ja vanhemmilla oli paljon lapsia ja paljon kengänostoa.
Voi noita tunteita ja muistoja!
Minua vanhemmat sukulaisnaiseni rutisevat, ettei heillä ollut tarpeeksi kenkiä lapsena. Kengät olivat kalliita ja vanhemmilla oli paljon lapsia ja paljon kengänostoa.
Voi noita tunteita ja muistoja!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Äitini ompeli kaikki vaatteni ja lopuista kankaista vielä nukkienkin vaatteita. Ensimmäiset ostohousut minulla oli vasta 10 vuotiaana. Usein materiaalina oli teini-ikäisten serkkujeni vanhojen vaatteiden kangas käännettynä.
Mieleeni jäi yksi vaate, josta en tiennyt, missä käyttäisin sitä. Se oli lyhyt ballerinamaisesti leveä marjapuuron värinen hame ja bolero. Ne oli tehty serkkuni vanhasta popliinitakista. Asu oli liian hieno kouluun, ja kangas oli liian arkinen juhlaan. Käytin sitä kesälauantaisin, kun hain isoisääni meille saunaan.
Minulla oli myös serkkuni juhlamekosta tehty kaksikerrosleninki smokkipoimutetulla miehustalla. Käytin sitä morsiustyttönä häissä, koulun kevätjuhlassa ja muissa juhlissa. Mekko myytiin myöhemmin Helsingissä partiolaisten myyjäisissä. Joka joulujuhlaan ja kevätjuhlaan äiti ompeli minulle uuden hienon leningin. Kouluvaatteina minulla oli ihan tavallisia housuja, puolihameita ja paitapuseroita, toki kuitenkin yksitysikohdilla terästettyjä.
Mieluiten käytin kuitenkin 5 vuotta itseäni vanhemman veljeni vanhoja vaatteita, ja äitini ei tykännyt yhtään. Hän oli vihainen mm. siitä, kun käytin 8-9 vuotiaana koulumatkoilla harmaata tekonahkaista poikien rotsia.
"Nyt puhuin yhden lapsuudenystäväni kanssa, ja ihmettelin sitä, että hän muisti, mitä minulla oli päälläni v. 1967, kun viimeisen kerran tapasimme"
Visuaalisilla ihmisillä on usein näkemistään asioista yksityiskohtaisia muistikuvia. Itsellänikin on erityisen hyvä näkömuisti.
mitä minulla oli ylläni, kun viimeksi kävit täällä.
Mulla oli 60-luvulla villahousut ja sukat kiinni sellaisilla liiveillä, missä oli napit.
Muuta en muista.
kun mä astuin bussista, hain katseellani sellaista isoa otusta, koska olit valehdellut olevasi lihava. No sieltä löysän ulkoilutakin allahan teikäläinen hoikka nainen lymyili. Ulkoilutakki ei ollut värikäs. Muistelen, että väri sopi hyvin sinulle, olisko ollut beige tai sininen. Viime kerralla mulla oli akku vähän tyhjä, enkä muista vaatetustasi. Mutta ei sulla silloinkaan mitään kevytmielistä vaatetusta ollut.
Menikö muistikuvat ihan pieleen?
eka kerralla mulla oli kitin värinen anorakki ja ruskeat samettihousut.
En itsekään muista viime kertaa, mutta oletan, että mulla oli vaaleat reisitaskupöksyt ja joku t-paita.
Koska mulla yleensä aina kotona on jotain tuon tapaista ylläni.
Nytkin on urheiluhousut ja -paita.
Mulla olis sellaiset paksut aniliininpunaiset käsinkudotut välihousut. Oli mullakin jotain sukkaliivejä, joissa oli napit. Osuuskaupassa myytiin sellaisia liivejä, joissa oli eri etunimiä.
Kävimme kerran naapurissa tilaamassa koneneulotut sukkahousut. Neulojarouva näytti lankakarttaa, josta saisin valita sukkahousujen värin. No minä valitsin tietysti punaisen. Äiti ja neuloja eivät pitäneet lainkan ajatuksestani, vaan ehdottivat jotain haileita värjä. Ihmettelin, että miksi kysyivät, kun kerran päättävät väristä keskenään.
ole vieläkin villahousut :)
Vanhemmat asiantuntijat yleensä päättivät, kuten siskoni ja minun tukkamuodista, otsatukka oli
noin sentin pituinen, kato, kasvaahan se kuitenkin.
Hei, esiliina mulla oli ainakin eka ja tokaluokan luokkakuvissa.
Meidän luokalla oli monella tytöllä esiliina. Mulla ei ollut koskaan esiliinaa vaatteiden päällä, mutta yhtä serkun vanhaa essua käytin kesämekkona. Siinä riiti helma ympäri ja vähän kaksinkerroinkin niinkuin kietaisumekossa.
En mä kyllä enää villahousuja käytä. Mä en ole käyttänyt edes ohuita sukkahousuja pitkien housujen alla sitten 1970-luvun. On nimittäin aika hyvä verenkierto. Yks raakasilkkinen kerrasto ja yks ohuen ohut täysvillakerrasto mulla on pahimpien pakkasten varalle, mutta eipä ole ollut kummallekaan käyttöä. Mä sain lapsena joka joulu kaksi alusvaatekerrastoa. Mummo osti ruman puuvillatrikoisen kerraston, ja äiti pitsisomisteisen hepenekerraston, jonka materiaali oli ns. silkkitrikoota.
Tukkamuodista puheenollen, mulla oli niin kireät letit, että silmiä kiristi.
yleisesti esiliinaa kouluasusteena, suojasi mekkoa.
Mä näytän sulle kuvia, kun tulet käymään.
Kuiteskii käytät villahousuja, älä huijaa ;))
tosin en ihan maalta maalta. Meilläkin päin nimenomaan maalistalojen tytöillä oli esiliinat. Vai villahousuja epäilet mun sittenkin käyttävän? Epäile ihan rauhassa.
Mä muuten lähetin mammam marjapiiraan tarkennetun ohjeen sähköpostiisi. Sitten mä punnitsin meidän punanutun. Oli vaikee saada sen kaikki tassut mahtumaan ja pysymään talousvaa'an kupissa. Paino on nyt 4,7 kg. Punapörri on vasta 1 vuosi ja 2,5 kk, ja kasvu päättyy 2 vuotiaana. Oliskohan se pudonnut taikajuomapataan pentuna.
Katoin tossa äsken muurauksen opetusvideota. Virtuaaliladoin eilen uunini AutoCadilla. Kokeilen vielä tänään ladontaa toisen kokoisela tiilellä. Täytyy treenata ensin, ettei mokaa.
kun nähdään, onko sulla villahousut ;))
Oi kiitos ohjeesta, ehkä joskus saan sekopäisyyskohtauksen ja käyn leipomaan ;((
Punanuttu ei olekaan mikä turha poika, mutta painoihan meidän neitikin enimmillään
lähes 9 kiloa, nyt ehkä 5 kiloa.
Punnitse se itsesi kanssa ja vähennä sitten oma painosi. Vai onko siinä joku ongelma.
Siis normaali lattiavaaka, ei talousvaaka, siihen en kehoita nousemaan, etenkään kissan kanssa.
Kannattaa kuule katsoa se opetusvideo moneen kertaan, ettet mokaa, tulee pian savut tupaan.
Rohkea olet, se täytyy tunnustaa.
Nätin takan olet suunnitellut, mutta enkös mä jo sen sanonutkin.
tarkkuuteen. Mielestäni tasapainoon perustuvat pienten massojen punnitsemiseen tarkoitetut mekaaniset vaa'at ovat parhaita. Mä olen punninnut punapörriä pennusta asti, ja se on tottunut siihen sen verran, että malttaa olla hetken paikallaan. Nyt oli ongelmana se, etten todellakaan tiennyt sen olevan jo yli 4 kiloa, ja oikean lukeman hakemisessa meni vähän aikaa. Mä olen seurannut tuolla samalla vaa'alla siilivauvankin painokehitystä.
"Kannattaa kuule katsoa se opetusvideo moneen kertaan, ettet mokaa, tulee pian savut tupaan.
Rohkea olet, se täytyy tunnustaa. "
Homma kuullosta vaikeammalta kuin se todellisuudessa onkaan. Minähän rakennan pelkän kuoren Nordspeisin varmatoimisen takkasydämen ympärille. Mokaamismahdollisuuksia ei ole paljon.
mutta voi kuitenkin käydä niin, että mokaat, aika näyttää.
Punnitse sitten omalla tavallasi, en enää puutu asiaan.
Mun mielestä pentuna oli kyllä kaikki ihan hyvin. Jokaisella oli omat kengätkin. Mutta oli se kyllä hupaisaa koulussa. Kaikilla samanlaiset vaatteet. Nokian kumpparit, toppatakki, nahkakypärä päässä. Kaikki kun osti vaatteet osuuskaupasta, muita kauppoja ei juuri ollut. Aina oli siihen asti kun oppi kirjoittamaan ja lukemaan, vääränkokoiset kumpparit jalassa kun kaikki laittoi jalkaan mieluisankokoisia kumppareita, eikä niissä ollut vielä alussa nimiä kirjoitettuna varteen.
Mä olen saanut kunnanrahoista muuten kenkä-avustusta aikanaan. Tais olla ihan viimesiä vuosia, kun sitä myönnettiin pula-ajan jälkeen. Ostettiin sillä lapulla siis osulasta Nokialaiset, että poika pääsee hiihtelemään kouluun :DDD
Se vain jäi kovasti mieleen. Mentiin toiselle luokalle kansakouluun. Puolella luokan pojista oli täsmälleen samanlaiset "Klasu Järvis"- tyyppiset sarvisankaiset silmälasit yllättäen ilmestyneet päähän. Kiitos kouluterveyshuollon ja Instrumentariumin :DDDD
Se on vähän jäänyt harmittamaan, kun olin vähän liian nuori. Siis se aikoinaan muotia ollut mikrohousumuoti naisilla. Tarkemmin ajatellessa ne ois ollut pirun seksikkäitä. Piru kun ei ite silloin tajunnut asiaa. Muodilla on tapana kiertää ympyrää. Kiinnostuksella seuraan, milloin Nokian kumisaappaat, venäläistyyliset toppatakit, sarvisankaiset silmälasit, ja eten kin sitten aikain päästä, ne mikrohousut taas tulevat muotiin. Kummisaappaita tai toppatakkeja ei ole tosin mitenkään kaiho..
=DW=
Muistan vain sen, että villa kutitti aivan älyttömästi ja kiemurtelin koulussa tuskissani. Lopulta äiti uskoi ongelmani.
Erityisesti on jäänyt mieleen, miten joustinkankaat lisääntyivät ja pikkuveljeni puettiin raidallisiin potkuhousuihin. Ne olivat mielestäni tosi kiva, mutta olin kuulema ihan liian iso tyttö enää sellaisiin. Pah!
Pikkuveljeäni tykkäsin pukea tytöksi ja olin aika vihainen siitä, että poika piti taas tulla taloon. Funtsasin, että vaatteilla asia korjataan. Silloin kai pengoin enemmän "karderoobiani". Muuten ei ollut aikaa....
ja asiallisia ja hyvästä materiaaleista oli miun vaatteet ...
säilytettiin komeron ylähyllyllä. Leikin hyvin kasvatettua enkä pystynyt kapuamaan. Varastot kuitenkin vähenivät pikkuhiljaa. mysteeri on ratkaisematta. Muistan vieläkin sen muikean makean maun Ja homovärin.