Täällä yksi vauvan ja uhmäikäisen lasten äiti. Hyvin uupunut sellainen. Illalla on olo kuin olisi maratoonin juossu. Kaaos alkaa aamulla kello kuusi ja jatkuu ilta yhdeksään kun vanhempikin lapsista nukkuu. Tuo vanhempi uhmaikäinen vetää meitä ihan kymmenen-nolla. Olen vain niin väsynyt etten saa häneen mitään otetta. Riehumista, huutamista, tavaroiden paiskomista, ilkeyden tekoa. Mikään asia ei mene perille yhdellä sanomisella. Ruokailuissa menee puolitoista tuntia, ulos lähdössä tunti. Joka asiassa pitää laittaa hanttiin, ja viedä asia aina siihen pisteeseen että minä räjähdän. Sitten on hetken hiljaa ja kiltisti, kunnes hetken päästä meno on taas sama. En pysty hetkeksikään kääntämään selkääni kun on jo tuhoamassa jotain tai kiusaamassa vauvaa. Päivät on vain juoksemista vaiheesta seuraavaan: aamupalan laitto, lasten pukeminen, vessassa käyttö, vaipan vaihto, syöttö, taas vessassa käyntiä, taistelua pukemista, taistelua ulos menosta, siinä jossain vaiheessa yritän saada omat aamutoimeni tehtyä, kaupassa käyntiä, kerhoilua, muiden äitien ja lasten tapaamista, riisumista, vessaan menosta taistelua, ruuan laittoa, ruuan kanssa taistelua, päiväunta, nukuttamista, vaipan vaihtoa, siivousta, pyykkäämistä, tiskejä, välipalaa ja taas taistellaan syömisistä ja vessassa käynneistä, pukemisista, ulos menoista. Ja joka välissä vielä sitä järkyttävää riehumista ja huutoa, jäähypenkkiä, vauvan kiusaamista, paikkojen tuhoamista, sotkua ja kaaosta. Kun saa isomman päiväunille, pienempi herää, omaa aikaa päivällä on ehkä 15min. Iltaisin on onneksi mies apuna ja pääsen välillä vaikka kaupassa käymään yksinäni. Tosin eipä sekään paljon lohduta kun sama kaaos on vastassa kun kotiin tulee. Olen iltaisin yrittänyt tarjota isommalle kahdenkeskeisiä puuha hetkiä, lukemista tai muuta rauhallista toimintaa, kun mies on vauvan kanssa, mutta en yleensä kelpaa hänelle. Isä on kaikki kaikessa ja häntä haetaan joka hommaan.
Jos saisi edes josku tilanteen nollattua. Pestyä pyykkivuoret pois, siivottua kodin oikein kunnolla, käytyä lasten vaatteet ja lelut läpi, tehtyä ruokaa pakastimeen, hoidettua muitakin tekemättömiä asioita pois, tuntuu ettei lasten kanssa arkisin ehdi/pysty tekemään yhtään mitään. Viikonloputkaan kun ei tunnu tähän riittävän. Ja viikonloppuisin olisi mukava vain olla perheen kesken, käydä kyläilemässä tai ulkona syömässä tai pienellä retkellä. Tiedän että toiset tekee kotityöt illalla ja yöllä kun lapset nukkuu, mutta minun on pakko saada nukuttua etes ne vähän tunnit yössä, mitä yösyötöiltä ja muilta heräilyiltä pystyn.
Ehkä tuo uhma vielä joskus loppuu, ja ehkä vielä joskus meillä nukutaan kokonaisia öitä.
Jos saisi edes josku tilanteen nollattua. Pestyä pyykkivuoret pois, siivottua kodin oikein kunnolla, käytyä lasten vaatteet ja lelut läpi, tehtyä ruokaa pakastimeen, hoidettua muitakin tekemättömiä asioita pois, tuntuu ettei lasten kanssa arkisin ehdi/pysty tekemään yhtään mitään. Viikonloputkaan kun ei tunnu tähän riittävän. Ja viikonloppuisin olisi mukava vain olla perheen kesken, käydä kyläilemässä tai ulkona syömässä tai pienellä retkellä. Tiedän että toiset tekee kotityöt illalla ja yöllä kun lapset nukkuu, mutta minun on pakko saada nukuttua etes ne vähän tunnit yössä, mitä yösyötöiltä ja muilta heräilyiltä pystyn.
Ehkä tuo uhma vielä joskus loppuu, ja ehkä vielä joskus meillä nukutaan kokonaisia öitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ottanut vanhempaa lasta mukaan vauvan hoitoon? Tai muihin kodin "töihin"? Et kerro tarkemmin minkä ikäisiä lapset ovat, mutta isompi varmasti osaisi auttaa monissa asioissa päivän aikana, saisi mielekästä tekemistä ja saisi osallistua arjen tekemisiin yhdessä äidin ja vauvan kanssa. Olematta se, jolta äidin kotityöt, vauvanhoito ja muu on aina pois. Ja saisi myös onnistumisen riemua ja tuntea itsensä tärkeäksi. Yleensä äiti on tuollaisissa tilanteissa aina se "paha" kun on siellä kotona lähes koko ajan ja varsinkin kieltämässä ja torumassa ja rankaisemassa aina silloin kun isä on poissa. Siihen ei auta oikein muu kuin huonosta käytöksestä annetut rangaistukset (etuuksia pois, jäähy ym.) ja hyvästä käytöksestä palkitseminen. Ja aika!
Voimia!
MLL:n lastenhoitaja tai joku muu, hae apua. Neuvolasta ainakin meillä kyselevät aina jaksamista ja tarjoavat lastenhoitoapumahdollisuutta. Olisiko jokin päiväkerho isommalle oikea paikka tai muu ihan oma juttu, josta ottaisi vastuuta.Ole nyt aktiivinen.Turhaan venytät itseäsi äärimmilleen-pinna voi katketa joskus pahastikin!
Aivan kuin minun elämästäni...sillä erotuksella, että miehestä minulle ei ole yhtään mitään apua. Hän yrittäjä ja työnarkomaani, ja käy kotona vain öisin nukkumassa hyvät yöunet. Viikonloputkin painaa töitä.
Itse aion laittaa kolmevuotiaan esikoisen osa-aikaiseksi tarhaan, ehkä kaksi päivää viikossa, jotta saan aikaa itselleni, vauvalle ja kodinhoitoon. Ja ehkä hermotkin sinä aikana sitten lepäävät. Muuten kyllä joutuisin lataamoon hyvinkin pian. Tästä tilanteesta kun eii hyödy enää kukaan tästä perheestä.
Voimia sinulle.
Jos kotona on vauva ja taapero(uhmaikäinen), niin olisi hyvä, että saisit esim. parina päivänä viikossa lasten/kodinhoitoapua joko isovanhemmilta tai neuvolasta kenties? Sitten viimeinen mahdollisuus on, että viet esikoisen parina päivänä viikossa osa-aikaisesti vaikka tarhaan tms. jolloin saat itse levättyä tai tehtyä niitä rastiin jääneitä kotitöitä. Itsellä on 1v4kk ikäinen tyttö ja toinen tulossa eli ikäeroa tulee 1v6kk ja voin hyvin kuvitella, että arki on varmasti aika lailla samanlaista kuin sinulla MUTTA ilman tukiverkostoa en olisi uskaltanut näin pieneen ikäeroon eli me olemme jo sopineet että meille tulee kahtena päivänä viikossa mummot (eivät ole enää työelämässä ja asuvat lähellä eli kerran viikossa kumpikan mummo tulee) auttamaan ja vievät tarvittaessa esikoista ulos tms. jotta saan itse levättyä ja/tai tehtyä sinä aikana kotitöitä. Suunnitteilla on myös, että käyn esikoisen kanssa kahdestaan muskarissa kerran viikossa ja mummo katsoo vauvaa sen aikaa, jotta esikoinen saa äidin huomiota.
Kiitos kannustuksesta ja vinkeistä!
Esikoinen on alle 3-vuotias eikä meidän paikkakunnalla ole vielä hänen ikäisille kerhotoimintaa mihin hänet voisi jättää yksinään. Tukiverkostoa ei ole lähellä. Esikoinen oli mitä rauhallisin ja helpoin vauva, eikä ikinä olisi uskonut mikä hässäkkä tästä tulee kun kuopus syntyy! Mustasukkaisuutta ja uhmaa. Olen ottanut esikoisen mukaan sekä kotitöihin että vauvan hoitoon, kehunut hyvistä asioista ja kannustanut silloinkin kun ei niin kauhean hyvin mene. Rajat on vedetty ja jäähypenkki käytössä. Hän on vaan niin hurjan voimakastahtoinen että aikuinenkin siinä lannistuu. Meillä menee esikoisen kanssa suht hyvin silloin kun vauva nukkuu, mutta riehuminen ja ilkeyden teko alkaa ihan välittömästi kun vauva herää. Käymme kerhoissa ja olemme paljon ulkona, koska muiden seurassa lapsi osaa käyttäytyä, on ehkä vähän ujokin, mutta kotona helvetti on irti...
Onko teillä kokemuksia palkatun lapsenvahdin käytöstä? Kuinka helposti heitä saa arkisin ja päiväs aikaan? Eivätkö he yleensä ole lukiolaisia/opiskelijoita, miten he pääsevät päivällä tulemaan? Mekin asumme hieman syrjemmässä, joten lapsenvahdilla täytyisi olla auto. Lapsenvahdin palkkaamista olen kyllä harkinnut, ja sellaisen varmaan vielä palkkaankin. Väsyneenä ja ilman tukea monet asiat vaan tuntuu niin ylivoimaisilta hoitaa...
että isommalla olisi joku muukin oma paikka ja aika kuin jäähypenkki? Korostaisit sitä kuinka reipas ja iso hän on ja ettei vauva pääsekään joka paikkaan mihin hän. Vauvan päikkärit mahdollisimman usein sisällä, aika pieni viihtyy ulkona hereillä seuratessa isompien leikkejä.
vein lapsen MLL:n hoitajalle, joka oli samalla perhepäivähoitaja eli päiväaikaankin pystyi viemään. Neuvolan kautta saa kunnallista hoitoapua päiväaikaan. Myös päiväkoteihin on mahdollista viedä esimerkiksi vain aamupäivisin. Selvittele heti mahdollisuuksia-ensin neuvolasta, sitten MLL ja päiväkodit!!!