Täällä on ollut paljon juttua siitä miten uusikko naisella on ollut ongelmia miehen edellisestä suhteesta tulleiden lapsien kanssa. Tietenkin myös toisin päin, kun äidin elämään on tullut uusi mies. Miten on sujunut?
Kysyn siis: Mitä sinä tunnet puolisosi lapsia kohtaan? Voiko puolison lapsia rakastaa kuin omiaan? Mikä mättää? Onko sinun pakko rakastaa lapsia tai pakotatteko lapsia rakastamaan sinua? Kutsuuko lapset teitä etunimellä, puoli-äidiksi/isäksi vai jollain muulla nimellä?
Kysyn siis: Mitä sinä tunnet puolisosi lapsia kohtaan? Voiko puolison lapsia rakastaa kuin omiaan? Mikä mättää? Onko sinun pakko rakastaa lapsia tai pakotatteko lapsia rakastamaan sinua? Kutsuuko lapset teitä etunimellä, puoli-äidiksi/isäksi vai jollain muulla nimellä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
tunnen avopuolisoni kakruja kohtaan.
tunnen mieskaverini kakaroita kohtaan.Poikaa kohtaan varsinkin ,hän on kuin ilmetty äitylinsä.Samanlaisia pallonaamaisia läskejä molemmat.Onneksi minun ei tarvitse tavata ketään avopuolisoni experheestä.
Miksi sinä inhoat sinulle täysin vierasta avopuolisosi ex-vaimoa?
Sinulla on pakko olla geeneissä ikävä uusikko-ominaisuus tai sitten sinulla on läpikäymättömiä ongelmia itsesi kanssa.
Lapsi ei ole koskaan syypää vanhempiensa eroon tai riitelyihin, mutta keskeneräiseksi tunne-elämältään jäänyt ihminen ei sitä voi ehkä ymmärtää.
Onneksi kenenkään avopuolisosi perheestä ei tarvitse tavata sinua.
erittäinkin hyvin.Hän on maailman ahnein valehteleva läski liero.Eipä onneksi tarvitse olla tekemisissä sen suvun kanssa,kaikki ovat samansorttisia läskejä ja ahneita,jotka veisivät sinunkin evääsi jos se olisi mahdollista.
Olisit sinut elämäsi kanssa, jos tuo ahnein, valehteleva, läskiliero miehesi exä olisi sinulle yhdentekevä...
Vasta kun hän ei enää aiheuta sinulle suuria tunnekuohuja, olet voiton puolella.
Vaikka olen jo eronnut exästäni(ja myös yhteisen lapsemme isästä), pidän silti yhteyttä vieläkin hänen edellisen liittonsa lapsiin ja myös heidän äitiinsä.
Vaikka sain kuulla heistä aika ikävästi ja turhan myöhään niin mulla on ollut alusta asti hyvä suhde kumpaankin lapseen, yläasteikäiseen tyttöön ja tarhaikäiseen poikaan.
Tytön kanssa ollaan oltu kun kaverit alusta asti ja meillä meni niin, että en edes halunnut että hän pitäisi minua äitipuolenaan vaan omana itsenäni ja kutsuisi minua omalla nimelläni.
Meillä kyläillessä lapset tietysti totteli meidän kodin sääntöjä, toki välillä vähän soveltaen..
Ja toki rakastan niitä lapsia, vaikken ehkä samanlailla kuin omaani, mutta tärkeitä ne ovat minulle siltikin!Ja haluan että oppivat tuntemaan veljensä hyvin tulevaisuudessakin!
Ja tohon edelliseen haluan vastata että mitä ihmettä otat sellasta puolisoa jolla on lapsia joita et siedä, ihme että sellanen ihminen edes haluaa olla sun kanssas! :D
Emme asu yhdessä miesystäväni kanssa, koska meillä molemmilla on ala-aste- ja murkkuikäiset lapset. Viikonloput vuorottelemme heillä ja meillä tai mökillä ja hyvin on sujunut kun kaikki antavat tilaa toisilleen. Kutsumaniminä toimivat, isä, äiti, ja etunimet sekä teidän/meidän äiti/iskä :)
Kyllä minä rakastan mieheni lapsia, he ovat osa häntä. Mutta en rakasta heitä samalla tavalla kuin omia lapsiani. Kaunein kiitos oli, kun suhteemme alussa mies sanoi minulle että on mukava nähdä isomman tytön laskevan leikkiä ja nauravan kanssani, koska sitä ei ole paljon nähty heidän eronsa jälkeen. Nuorempi tytöistä tulee halaamaan spontaanisti, joten kaipa hekin pitävät minusta. Rakastamaan en pyydä enkä vaadi, heillä on oma äiti.
Lasteni isän uusi naisystävä ei pidä lapsistani eikä lapset hänestä, eivätkä hänen omatkaan lapset tapaa äitiään kovin usein, he asuvat isänsä luona. Nainen on äärettömän niuho ja tarkka tiukkapipo, lähes sairaalloisen siisti ja ``hermoheikko``. Lasten ja isän suhde on kärsinyt isän seurustelukumppanista.
Miesystäväni tulee loistavasti toimeen lasten kanssa, pienempi eli poika on koko ajan hänen kimpussaan ja imee itseensä miestenjuttuja, kinuaa leikkipainia, mopoajeluja ja kaikenlaista joka kai on tavallista pikkupojille. Kyllä heistä välittyy sanomattoman hyvä yhteishenki ja välittäminen, en tiedä onko se rakkautta.
meinaa miehen pitää. En passa en kehu enkä leiki sen tenavan kanssa. Istun ja katon telkkuu tai kuuntelen kuulokkeilla musaa.
Mies leikkii kun pikkupoika legoilla ja piiretelee tontu kuvia....voi jessus! Oli paremapakin tekemistä kun kuluttaa iakaa turhuuteen.
En ymmärrä miksei lapsen äiti hoida lastaan ja kasvata, kun on kerran lapsen halunut. Minä en.
En saa miestä ymmärtämään, että me olemme lapseton pariskunta, ei meille voi systätä toisen lapsia tosta noin vaan. Kaipa se kohta kyllästyy lapseensa ja sanoo exälleen suorat sanat.
***
Huono Provo.
***
Minulla ei ole ollut lasten kanssa mitään ongelmaa, vain mieheni lasten äidin kanssa.
En tunne rakkautta lapsia kohtaan, pidän kaikista lapsista, myös tuttujen ja sisarusteni.
Minua kutsutaan aina etunimelläni.
Minua ei tarvitse pakosti kenenkään rakastaa, saa rakastaa jos tahtoo, eihän rakastamaan voi pakottaa.
Kun olen lasten kanssa, teen heidän olonsa niin kotoisaksi ja mukavaksi kuin suinkin.
Siedän mieheni lapsia puhtaalla sydämellä, en vihaa, enkä inhoa, sillä lapsethan eivät ole pahoja, aikuiset osavat sen.
Miten sinulla voi olla ongelmia lasten äidin kanssa, jollet kommunikoi hänen kanssaan. Jos taas ongelmia uhmaten keskustelet, se on oma valintasi.
Totta tosiaan! Jos pitää minkäänlaista yhteyttä lasten äitiin, niin uhmaa ongelmia, todella hyvin kirjoitettu ja niin totta. Hienoa, että "kelan rasitekin" ymmärtää täysin mistä on kyse.
Keskustelua ei voi harrastaa lainkaan moisen ihmisen kanssa, sieltä tulee yksipuolista jatkuvaa huutoa.
Mieheni kanssa emme uhmaa ongelmia, eli hän ei enää edes yritä tavata lapsia, koska se on tosiaan ongelmien uhmaamista, näin olemme valinneet meille kivuttoman ratkaisun. Hänen entisestään ja lasten äidistä ei ole muuta kuin yksi iso pelkkä ongelma.
Tunnut olevan teidän uusioperheenne johtaja ja tekevän päätökset.
Sinua ei tarvita hakemaan lapsia tapaamiseen jos aiheutat äidin häiriökäyttäytymistä, koska on lasten etu, että tapaamiset isän kanssa toteutuvat. Sinä tunnut olevan erimieltä. On vain te kaksi ja ei-lapsia, mutta mielestäsi missään nimessä ei voi olla isä ja lapset- ja onnistuneet tapaamiset, koska koet olevasi tärkein miehen elämässä. Olet väärässä. Lapset ovat aina tärkein asia ja sinä manipuloiva kotka voit lentää vaikka kuun kiertoradalle tapaamisviikonlopuiksi.
Isä voi sopia lasten asuinpaikkakunnan lastenvalvojan kanssa, että äiti toimittaa lapset esim. ensi-, turva- tai vastaanottokodin tiloihin odottamaan lapsia josta isä hakee lapset. Sinua ei siinä tilanteessa tarvita.
Välitän puolisoni lapsista kovasti. Minulla on myös yksi oma lapsi ja toinen vatsassa tulossa. En rakasta puolisoni lapsia kuin omiani, mutta he ovat minulle valtavan tärkeitä. Jos heille sattuisi jotain ikävää tai heidän on paha olla, minunkin sydämeen sattuu. Ehkä tunnettani heitä kohtaan voisi kuvata ystävyydeksi, mutta tosin sillä suurella erolla, että minä olen vastuullinen aikuinen heidän elämässään, en siinä mielessä ystävän roolissa. Mutta ovat siis vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin rakkaimmat ystävät.
Lapsia ei pakoteta rakastamaan. He molemmat pitävät minusta kovasti, samoin oma lapseni pitää miehestäni, sanoo rakastavansa. Miehen lapsista toinen on kerran sanonut minua rakkaaksi, ja pari kertaa piirtänyt minulle sydämen. Toinen lapsista, joka on toisinaan mustasukkainen isänsä huomiosta, on varovaisempi. Hänkin kuitenkin tulee syliin, kyselee minun perään jos en ole kotona tms. Välittämistä siis on, rakkauden määrää on vähän vaikea mitata.
Kun tutustuin lapsiin, annoin asioiden mennä lasten tahtiin. Heti alussa toinen jo oli rohkeampi lähestymään kuin toinen. Minun lapseni on ollut hyvin rohkea mieheni suhteen alusta saakka, mutta hän onkin vielä hyvin pieni.
Meillä äiti-ja isäpuolta kutsutaan nimellä. Samoin tiedän, että lapseni isän luona olevaa äitipuolta kutsutaan nimellä. Joskus miehen lapsilla on ollut haaste kavereille selittää, kuka minä olen, ja ennen kaikkea kuka on lapseni, eli heidän uussisar. He eivät ole sitä termiä ehkä koskaan edes kuulleet. Saavat kertoa kavereilleen kuten haluavat.
Miksi ihmeessä vaaditaan että pitäisi rakastaa kuin omia. Riittää että kohtelee heitä hyvin ja kunnioittavasti. Samoin vaadin että puolisoni lapset kohtelevat minua hyvin. Rakkaus ja kiintymys tulee sitten vuosien mittaan jos on tullakseen, ei se ole mikään pakollinen juttu. Etunimellä tietty kutsuvat, perheen ulkopuolisille tahoille sanon olevani lapsen äitipuoli tai isän puoliso vähän riippuen tilanteesta. Ja jos joku kaupan kassa kutsuu minut lasten äidiksi en lähde sitä korjaamaan.
punaista, jos mun ex mies veisi lapset luokseen silloin kun siellä olisi joku nainen! Ei hyvänen aika sentään, se aika kuuluu vain isälle ja lapsille, ei siellä saa muita sillon olla sähläämässä.
Ihan sama sitten vaikka isä olisi täällä lasten kotona tapaamassa, täällähän olisi lasten äitikin. Miksi sen ptiää olla vieras ihminen? Ei ei ei.. hyvänen aika sentään, pelkkä ajatuskin siitä että lapseni tapaisi jotain ventovierasta ihmistä isän tapaamisviikonloppuna, on niin kamala, että menee varmasti viikko kun tästä ajatuksesta toivun.
Meillä ei onnistuisi. Ei se ole vieraan naisen ja toisten lasten tapaaminen, se on isän ja lasten välinen juttu.
"pelkkä ajatuskin siitä että lapseni tapaisi jotain ventovierasta ihmistä isän tapaamisviikonloppuna, on niin kamala, että menee varmasti viikko kun tästä ajatuksesta toivun."
Ironia on laji, joka ei onnistu sinulta.
se olisi niin hirveä asia meidän perheessä, että en voi kuvitellakkaan, miten se rikkoisi kaiken.
Mutta siitä olemme säästyneet, sillä ei ole tarvinnut pelätä että tapaisivat isän naisia, sillä mies tietää, että se olisi häneltä suurin virhe, mitä omille lapsilleen voi tehdä, eikä halua enempää sotkea heidän elämää.
Se olisi johtanut siihen, etten enää tuntisi lapsiani jos vastaan tulisivat, jos olisin joutunut heistä luopumaan isän hyväksi. Onneksi en joutunut. En voisi enää kuvitella että lapset olisivat minun vaan täysin vieraita ihmisiä minulle, jos tapaisivat isän naisia. Sellainen ei olek oskaan käynyt edes meidän mielessä, että lapset näkisivät isännaiset!! Ei meillä onnistu,