En voi käsittää teitä tai ylipäätänsä koko ihmiskuntaa? Miksi ihmiset tarvitsevat niin hirveästi toisiaan? Mun mielestä on lähes käsittämätöntä, että ihminen jolla ei ole yhtään kaveria tai muuta on todella masentunut sen takia ettei ole ketään. EI SE VOI OLLA NIIN HEMMETIN TÄRKEÄÄ? Miettikää niitä teidän lemmikkejä tai sitä aikaa kun olitte 0-5 vuotiaita? OLIKO TEILLÄ SILLOIN KETÄÄN TAI ONKO NIILLÄ TEIDÄN LEMMIKEILLÄ KETÄÄN MUUTA KUIN TE? HÄ? Mikä on se hyöty jonka kaverit ja ystävät tuovat teille? Rahaa palaa, alkoholia vedetään, bensa maksaa, maksa palaa ja niin edelleen kun voisitte nauttia rauhassa elämästä ilman, että tarvitsee hoppuilla minnekkään, voi tehdä omassa ajassa omia asioitaan ja harjoittaa sellaistakin toimintaan joista mahd. kaverinne eivät pitäisi tai vittuilisivat teille siitä.
Ne jotka ovat jatkuvasti riippuvaisia muista ihmisistä kertoo siitä ettei voi elää ilman, että saa sosiaalisen tuen oman persoonansa ulkopuolelta sosiaalisen kanssakäymisen välityksellä. Vahvalla persoonalla on puolestaan vahva itseluottamus joka saa tuen siitä omasta itsestään, ei kenestäkään muusta. Tälläinen vahva persoona pystyy elämään omien normien mukaan ilman muiden antamaa tukea. Päättäkää itse kumpaan kategoriaan kuulutte. Jos valitsitte jälkimmäisen sellainen elämäntapa kouluttaa teistä vahvan persoonan selviytymään äärimmäisissä olosuhteissa jos sellaisia joskus joudutte kohtaamaan.
Joten te jotka olette yksinäisiä ja olette sen vuoksi masentuneita niin en suosittele etsimään sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin korkeintaan 2-3 tyypistä jos etsitte uusia kavereita itsellenne. Yhteiskunta toimii nykyaikana niin vinoutuneesti, että teidät koulutetaan automaattisesti pienestä pitäen siihen, että teille vouhotetaan kokoajan sitä kuinka helvetin tärkeää on saada jotain kavereita että pärjää elämässä. Mut mulle se on vain ihmiskunnan yksi suurimmista kusetuksista.
Moni teistä varmasti kiinnostui siitä millainen on oma elämäni kun kirjoitan tälläistä tekstiä. Se on hyvin yksiselitteinen. Olen omasta tahdostani ollut ylä-asteen jälkeen sosiaalisessa kanssakäymisessä vain yhden sellaisen henkilön kanssa jonka oon tuntenut pienestä asti. Katsoin tämän parhaaksi vaihtoehdoksi sillä harjoitan kansallissosialistista toimintaa jota aiemmat ystäväni eivät olisi hyväksyneet missään nimessä. Ammattikouluun mentäessä olin koko 3-vuotta siinä tilanteessa, että piti kokoajan vetäytyä muista ihmisistä sillä en halunut ketään häiritsemään toimintaani uusnatsismin parissa. Olen nykyaikana ollut yhteydessä vain sellaisten ihmisten kanssa jotka ihannoivat Hitleriä ja kansallissosialistista toimintaa joten oon sit tutustunu ja pitäny yhteyttä sellasten ihmisten kesken mesen välityksellä ja käyny ain välil ryypiskelemässä niiden kans jossain. Että semmosta.
Ne jotka ovat jatkuvasti riippuvaisia muista ihmisistä kertoo siitä ettei voi elää ilman, että saa sosiaalisen tuen oman persoonansa ulkopuolelta sosiaalisen kanssakäymisen välityksellä. Vahvalla persoonalla on puolestaan vahva itseluottamus joka saa tuen siitä omasta itsestään, ei kenestäkään muusta. Tälläinen vahva persoona pystyy elämään omien normien mukaan ilman muiden antamaa tukea. Päättäkää itse kumpaan kategoriaan kuulutte. Jos valitsitte jälkimmäisen sellainen elämäntapa kouluttaa teistä vahvan persoonan selviytymään äärimmäisissä olosuhteissa jos sellaisia joskus joudutte kohtaamaan.
Joten te jotka olette yksinäisiä ja olette sen vuoksi masentuneita niin en suosittele etsimään sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin korkeintaan 2-3 tyypistä jos etsitte uusia kavereita itsellenne. Yhteiskunta toimii nykyaikana niin vinoutuneesti, että teidät koulutetaan automaattisesti pienestä pitäen siihen, että teille vouhotetaan kokoajan sitä kuinka helvetin tärkeää on saada jotain kavereita että pärjää elämässä. Mut mulle se on vain ihmiskunnan yksi suurimmista kusetuksista.
Moni teistä varmasti kiinnostui siitä millainen on oma elämäni kun kirjoitan tälläistä tekstiä. Se on hyvin yksiselitteinen. Olen omasta tahdostani ollut ylä-asteen jälkeen sosiaalisessa kanssakäymisessä vain yhden sellaisen henkilön kanssa jonka oon tuntenut pienestä asti. Katsoin tämän parhaaksi vaihtoehdoksi sillä harjoitan kansallissosialistista toimintaa jota aiemmat ystäväni eivät olisi hyväksyneet missään nimessä. Ammattikouluun mentäessä olin koko 3-vuotta siinä tilanteessa, että piti kokoajan vetäytyä muista ihmisistä sillä en halunut ketään häiritsemään toimintaani uusnatsismin parissa. Olen nykyaikana ollut yhteydessä vain sellaisten ihmisten kanssa jotka ihannoivat Hitleriä ja kansallissosialistista toimintaa joten oon sit tutustunu ja pitäny yhteyttä sellasten ihmisten kesken mesen välityksellä ja käyny ain välil ryypiskelemässä niiden kans jossain. Että semmosta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..... Et voi ymmärtää kuinka tärkeitä kaverit ovat jos sinulla on edes yksi, kokeileppa elää elämääsi täysin yksin ilman minkäänlaista sosiaalista elämää tai ystäviä useiden vuosien ajan, voin luvata että ei todellaakaan ole mukavaa, kokemuksesta voin sanoa että elämä ilman ystäviä ei ole elämää, ja tämä tulee 19 vuotiaalta joka on ollut 8 vuotta elämästään ilman yhtään kaveria.
Outoa ajatella että ihmiset joilla on ystäviä eivät edes osaa arvostaa sitä, ystävät ovat tärkeämpiä kuin uskotkaan, arvelisin että mielesi muuttuisi mikäli tämä " yksi " ystäväsi ei enään haluaisikaan olla ystäväsi.
Ei helvetti :DDD
...että nämä uusnatsit pistävät kohta kaikki joilla on ystäviä kaasukammioon ja tekevät meistä kynttilöitä!
suurinta itsevarmuuden puutetta osoittaa se, että täytyy todistella suomi24-palstalla olevansa enemmän oikeassa jossakin asiassa kuin muut kanssaihmiset. kannattaisi ehkä kokeilla niitä kavereita :)
on onnistuneen, onnellisen ja tarkoituksellisen elämän perusta
Ihminen on ollu niistä afrikan-apina ajoista lähtien laumaeläin. Laumassa toimiminen teki meistä muita vahvempia. Siksi me tarvitaan kavereita.
Ja turha skinin on tulla valittamaan ystävyyden turhuudesta, jos sulla on ykskin kaveri.
kyllä sä voit ne sun kaveris feidaa, onko se nyt niin tärkeää?
tekstari vaa sori en haluu olla sun kaveri kun mun mielestä
se on nii yriarvostettua. Anteeks nyt.
Ja sit jos joku yrittää suhun tutustuu ni onko se
nyt niin vaikeaa sanoo et sori en haluu ystävystyy.
Mee sinne sisälle vittu lihoamaan yksin älä
mee kavereitten kaa pitää hauskaa.
Oo sit erakko, mulla on ainakin ystäviä,
ja mä TODELLAKIN YLIARVOSTAN NIITÄ ♥
Oon samaa mieltä sun kanssa! Kaikki opettajat/vanhemmat/valmentajat/lääkärit/terkkarit/nuorten lehdet ja KAIKKI vouhottaa koko ajan "Ole rohkea niin saat paljon ystäviä ja olet onnellinen!" Kaikilla pitäisi olla lauma kavereita vähintän 15 tyyppiä kenelle kiljutaan ja ketä halaillaan päivittäin. Niitä joilla on kolmekin kaveria haukutaan ja pidetään outoina ja syrjäytyneinä. Pitäisikö mun mennä joittenkin sairaan ärsyttävien ja mua halveksivasti katsovien tyyppien luo kenen kanssa mulla ei ole mitään yhteistä joiden kanssa oleminen ei tuota mulle minkäänlaista iloa? Mulla ei ole mitään tarvetta saada lisää kavereita,viihdyn kotona ja kerran viikkoa kaverilla. Mulla on kaksi mahtavaa ystävää ja meillä on paljon yhteisiä asioita ja meitä haukutaan friikeiks ja syrjäytyneiks ja kaikki ihmettelee et miks me ei olla hankittu yläasteelta kavereita. Kaverit on täysin yli-arvostettuja.
Ei kaverit ole yli-arvostteuja. Yli-arvostettua on olla ns suosittu. Se on turhaa, lauma ihmisiä joihin ei voi luottaa, jotka ei tunne sua kunolla, jotka on sun kanssa että sais itselleen huomiota, joiden seurassa on pakko esittää.
"Kaikki opettajat/vanhemmat/valmentajat/lääkärit/terkkarit/nuorten lehdet ja KAIKKI vouhottaa koko ajan "Ole rohkea niin saat paljon ystäviä ja olet onnellinen!" Kaikilla pitäisi olla lauma kavereita vähintän 15 tyyppiä kenelle kiljutaan ja ketä halaillaan päivittäin. Niitä joilla on kolmekin kaveria haukutaan ja pidetään outoina ja syrjäytyneinä."
Tosta mä olen samaa mieltä.
Mut jos ei kerran tearvitse yhtään ystävä tai minkään näköstä hyväksyntään muilta, ei pitäisi oudon ja syrjäytyneen maine haitata.
Mulla on 5-10 hyvää kaveria, enenpää en kaipaa. Mut en halua olla yksinänikään, sen takia kavereita tarviin.