Kertokaa ihmiset unihalvauskokemuksistanne, olisi mielenkiintoista tietää miten tämä "vaiva" muilla ilmenee.
Olen kokenut ns.unihalvauksen kymmeniä kertoja elämässäni. Ikää on 26 vuotta ja nämä kaikki kerrat ovat tapahtuneet 20 vuotta täytettyäni. Luin jostakin, että on normaalia saada unihalvaus kerran elämässään, mutta useammista kerroista pitäisi jo hankkiutua lääkäriin. Itse en ole kyllä kokenut tarvetta millekään lääkitykselle, vaikka todella pelottavia useimmat näistä kokemuksista ovat olleetkin. Nyt en ole pariin vuoteen näitä pelottavia kohtauksia saanut, vain jotain kiltimpiä joissa olen koko ajan tiennyt että ei ole hätää.
Yleisin "kohtaus" minulla alkoi parikymppisenä näin: Herään varhain aamulla, tiedän että silloinen miesystävä on jo lähtenyt töihin eikä kotonamme ole ketään muuta. Yhtäkkiä kuulen (tavallaan herään juuri tähän ääneen) miten ulko-oven kahvaa väännetään, se ei aukea heti ja sitä väännetään uudelleen. Yhtäkkiä minut valtaa voimakas pahan läsnäolon tunne enkä pysty liikkumaan tai ääntelemään. Makkarin ovella seisoo tumma, kattoon asti yltävä pitkäkaapuinen hahmo joka tuijottaa. Se lähtee hitaasti mutta varmasti lipumaan minua kohti. Iha hirveä tunne. Siinä se sitten kököttää vierelläni ja tuntuu kuin se imisi minusta energiaa, tulee tosi voimaton ja jopa sairas olo. Tiedän, että kyseessä on unihalvaus ja yritän koko ajan herättää itseäni siinä onnistumatta. Kerran yritin herättää miestä, että hän herättäisi minut. Koko seuraava päivä kuluu kauhunsekaisin tuntein, ajattelen aina että jotain todella pahaa kävi aamulla luonani.
Olen myös useasti tuntenut, miten sisälleni on mennyt jokin henki ja se on saanut minut tekemään pahaa itselleni ja muille. Ikäänkuin lähtisin liikkumaan sängystä ja holtittomasti kaatuillen päädyn keittiöön, leipäveitsen kanssa. Tai sitten hakkaan törmäillen vartaloani ihan päättömästi seiniin, nurkkiin ym.Koko ajan yritän estää itseäni mutta en pysty. Se liittyy tähän tummaan hahmoon aika vahvasti.
Aika usein olen myös "herännyt" siihen, että sänkyni on tärissyt, ihan niin kovasti että sen kuulee ja tuntee selvästi.
Nämä kohtaukset tuntuvat aina hirveän pitkiltä mutta en usko niiden kestävän oikeasti 10 minuuttia kauempaa. Kauhunsekaiset kohtaukset loppuivat viisi vuotta sitten (kiltimmät jatkuvat edelleen) , kun muutin tuolloisesta rivitaloasunnostani pois erottuani miesystävästä. Siskoni muutti tuohon asuntoon heti jälkeeni, tunsi toistuvasti pelkoa nukkua ja näki pari kertaa keittiössä vanhan naisen sairaalan vaaleanpunaisessa asussa. Siskoni on lapsesta asti nähnyt kaikenlaista pelottavaa unissaan. Tuossa rivitaloasunnossa oli keittiön allaskaapin lattiassa n. 30-40 cm halkaisijaltaan oleva iso tummanpunainen tahra, jota en saanut koskaan irti millään. Tottakai mielikuvitus lähti laukkaamaan, ja olen monesti miettinyt, olisiko tuolla asunnolla ollut jotain tekemistä asian kanssa, että olisiko siellä kuollut joku tms.
Vuosi sitten n. kuukauden ajan talvella kohtasin eräänlaisen "tontun" tai menninkäisen näköisen karvaisen hassun pienen ukon, joka hyökkäili sängyssä päälleni käsissään jotain teräviä esineitä. Se yritti myös tukehduttaa minua tyynyllä ja kuristamalla. Sain liikutettua käsiäni sen verran, että tönäisin ukon usein sängyn laidan yli lattialle, kuulin tömähdyksen ja ähinää, ja ukko palasi takaisin entistä kiukkuisempana. En pelännyt oikeastaan, enemmänkin se ärsytti. Kerran sitten sain purtua sitä korvaan, ja se häipyi eikä sen jälkeen palannut pitkään aikaan. Kului n.puoli vuotta, kunnes tapasin sen taas, tällä kertaa se vaikutti ystävällismieliseltä eikä lainkaan uhkavalta. Muistan ajatelleeni, että melkein jopa mukava nähdä se taas.
Äitini on kertonut vastaavanlaisia tarinoita myös, ja hänen äitinsä näki enneunia. Meillä on suvussa taipumusta migreeniin, jostain luin että sellaiset ihmiset ovat alttimpia kaikenlaisille unihäiriöille.
Olen kokenut ns.unihalvauksen kymmeniä kertoja elämässäni. Ikää on 26 vuotta ja nämä kaikki kerrat ovat tapahtuneet 20 vuotta täytettyäni. Luin jostakin, että on normaalia saada unihalvaus kerran elämässään, mutta useammista kerroista pitäisi jo hankkiutua lääkäriin. Itse en ole kyllä kokenut tarvetta millekään lääkitykselle, vaikka todella pelottavia useimmat näistä kokemuksista ovat olleetkin. Nyt en ole pariin vuoteen näitä pelottavia kohtauksia saanut, vain jotain kiltimpiä joissa olen koko ajan tiennyt että ei ole hätää.
Yleisin "kohtaus" minulla alkoi parikymppisenä näin: Herään varhain aamulla, tiedän että silloinen miesystävä on jo lähtenyt töihin eikä kotonamme ole ketään muuta. Yhtäkkiä kuulen (tavallaan herään juuri tähän ääneen) miten ulko-oven kahvaa väännetään, se ei aukea heti ja sitä väännetään uudelleen. Yhtäkkiä minut valtaa voimakas pahan läsnäolon tunne enkä pysty liikkumaan tai ääntelemään. Makkarin ovella seisoo tumma, kattoon asti yltävä pitkäkaapuinen hahmo joka tuijottaa. Se lähtee hitaasti mutta varmasti lipumaan minua kohti. Iha hirveä tunne. Siinä se sitten kököttää vierelläni ja tuntuu kuin se imisi minusta energiaa, tulee tosi voimaton ja jopa sairas olo. Tiedän, että kyseessä on unihalvaus ja yritän koko ajan herättää itseäni siinä onnistumatta. Kerran yritin herättää miestä, että hän herättäisi minut. Koko seuraava päivä kuluu kauhunsekaisin tuntein, ajattelen aina että jotain todella pahaa kävi aamulla luonani.
Olen myös useasti tuntenut, miten sisälleni on mennyt jokin henki ja se on saanut minut tekemään pahaa itselleni ja muille. Ikäänkuin lähtisin liikkumaan sängystä ja holtittomasti kaatuillen päädyn keittiöön, leipäveitsen kanssa. Tai sitten hakkaan törmäillen vartaloani ihan päättömästi seiniin, nurkkiin ym.Koko ajan yritän estää itseäni mutta en pysty. Se liittyy tähän tummaan hahmoon aika vahvasti.
Aika usein olen myös "herännyt" siihen, että sänkyni on tärissyt, ihan niin kovasti että sen kuulee ja tuntee selvästi.
Nämä kohtaukset tuntuvat aina hirveän pitkiltä mutta en usko niiden kestävän oikeasti 10 minuuttia kauempaa. Kauhunsekaiset kohtaukset loppuivat viisi vuotta sitten (kiltimmät jatkuvat edelleen) , kun muutin tuolloisesta rivitaloasunnostani pois erottuani miesystävästä. Siskoni muutti tuohon asuntoon heti jälkeeni, tunsi toistuvasti pelkoa nukkua ja näki pari kertaa keittiössä vanhan naisen sairaalan vaaleanpunaisessa asussa. Siskoni on lapsesta asti nähnyt kaikenlaista pelottavaa unissaan. Tuossa rivitaloasunnossa oli keittiön allaskaapin lattiassa n. 30-40 cm halkaisijaltaan oleva iso tummanpunainen tahra, jota en saanut koskaan irti millään. Tottakai mielikuvitus lähti laukkaamaan, ja olen monesti miettinyt, olisiko tuolla asunnolla ollut jotain tekemistä asian kanssa, että olisiko siellä kuollut joku tms.
Vuosi sitten n. kuukauden ajan talvella kohtasin eräänlaisen "tontun" tai menninkäisen näköisen karvaisen hassun pienen ukon, joka hyökkäili sängyssä päälleni käsissään jotain teräviä esineitä. Se yritti myös tukehduttaa minua tyynyllä ja kuristamalla. Sain liikutettua käsiäni sen verran, että tönäisin ukon usein sängyn laidan yli lattialle, kuulin tömähdyksen ja ähinää, ja ukko palasi takaisin entistä kiukkuisempana. En pelännyt oikeastaan, enemmänkin se ärsytti. Kerran sitten sain purtua sitä korvaan, ja se häipyi eikä sen jälkeen palannut pitkään aikaan. Kului n.puoli vuotta, kunnes tapasin sen taas, tällä kertaa se vaikutti ystävällismieliseltä eikä lainkaan uhkavalta. Muistan ajatelleeni, että melkein jopa mukava nähdä se taas.
Äitini on kertonut vastaavanlaisia tarinoita myös, ja hänen äitinsä näki enneunia. Meillä on suvussa taipumusta migreeniin, jostain luin että sellaiset ihmiset ovat alttimpia kaikenlaisille unihäiriöille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmisen unimaailma on hyvin monimutkainen asia. Unihalvaus ei periaatteessa ole mikään kamala asia, toki yöllä se on aivan hirveää. Kun itselläni nämä unihalvaukset alkoivat ja juuri niin kuin sanoit, se pahan läsnäolo oli aivan järkyttävää. Luulin tulevani hulluksi silloin. Mutta nämä unihalvaukset ovat kuitenkin ihan normaali jutttu sinänsä. Olen itse narkoleptikko, ja sairauteen kuuluvat nämä unihalvaukset ja kaikki aistiharhat liittyen nukahtamishetkeen ja heräämiseen. Hieman asiaa auttaa tämän tiedostaminen, mutta ei se siinä yön kauhuen seassa aina auta. Sitä elää siinä hetkessä niin täysillä niiden kauhuen kanssa. Nyt kun on lääkitys omaan sairauteen ovat nämä yön kauhut myös hävinneet. Eivät täysin, mutta hyvin hallinnassa jopa.
Itse en ole unihalvauska kokenut kuin muutaman kerran elämässäni. Viimeksi "heräsin" siihen että makasin sängylläni ja olin tietoinen siitä missä olen ja että avopuolisoni nukkuu vieressäni. Tässä ns. unessa tuntui kun olisin liitänyt jollain tavalla sänkyni päällä edestakaisin sekä tuntui siltä kun sänkyni olisi tärissyt. Siinä samassa mielestäni kiljuin erittäin kovaa- aamulla kysyessäni avopuolisolta en ollut kiljunut tai elehtinyt mitenkään. Outoa tässä oli juuri se että olin ns. valveilla ja tiesin koko ajan missä olen mutta en voinut asialle mitään. Yhden kerran myös tuntui kun jokin olisi kuristanut minua kaulalta enkä pystynyt liikuttamaan käsiäni jottai olisin tämän tukehtumisen tunteen saanut pois.. Tässä kerrostalossa jossai asuin oli samassa huoneistossa kuollut poliisi joskus,näin ainakin kuulin isännöitsijältä... Olen itsekin miettinyt jospa nämä unet liittyisivät jotenkin siihen? Nykyisessä uudessa asunnossani ei minkäänlaisia unihalvauksia ole ilmennyt....
Itselläni on käynyt näin usein, mutta kun nukkuu kyljellään niin niitä ei tule. Selällään nukkuminen aiheuttaa enemmän unihalvauksia.
viime yönä näin unta että minua kuristettiin mutta en nähnyt ketään ja yritin huitoa kuristajaa pois. kuulin kuinka hengitykseni vinkui ja tunsin että sain happea juuri ja juuri... tämä oli ensimmäinen tai toinen kerta kun minulle on tullut kuristuksen tunne unessani... mutta aamulla tajusin että se oli unta ja mietin että mikäköhän sen on aiheuttanut ja mitä se tarkoittaa... olen 15v tyttö.. enkä tiedä miten tuohon pitäisi suhtautua...