Nyt on kyllä pakko sanoa ettei mene hyvin tämä tällainen.
Aloitin lukion siis nyt syksyllä. Yläaste-aikoina minulla oli jonkun verran "kavereita" koulussa, mutta kotona olin aina yksin. "Nyt kun pääsen lukioon ja ylä-asteen tuntihäiriköt ja muut mulkvistit jäävät taakse voin alkaa elää normaalia elämää." ajattelin minä... entäs nyt sitten?
Olen uudessa koulussa, ympärillä ainoastaan ventovieraita, eikä homma natsaa. Olen vain kahden käden sormilla laskettavan määrän verran puhunut muille, viitannut olen tasan kaksi kertaa ja välitunnit vietän käytävällä istuksien.... ilman minkäälaista virikettä(iPod tipahti kesällä vessanpönttöön joten siitäkään ei ole oikein enää iloa) eikä koulukirjoja oikein jaksa lukea... En siis tunne ketään siellä ja olen liian ujo että voisin vaan lyöttäytyä johonkin porukkaan, eikä minulla ole hajua mitä voisin mennä puhumaan yleensä kellekkään.
Tää homma kusee... se on vaan ajan kysymys koska minusta tulee se kaikkien pilkkaama hylkiö jolle kukaan ei puhu. Vielä vaikutan ainakin etäisesti normaalilta, mutta ei ketään joka viettää kaikki välitunnit yksin, ja ruokailee yksin pidetä kauaa normaalina.
En siis todellakaan viihdy yksin, olen vaan joutunut elämään koko elämäni ilman yhtään ainoaa ystävää.
Aloitin lukion siis nyt syksyllä. Yläaste-aikoina minulla oli jonkun verran "kavereita" koulussa, mutta kotona olin aina yksin. "Nyt kun pääsen lukioon ja ylä-asteen tuntihäiriköt ja muut mulkvistit jäävät taakse voin alkaa elää normaalia elämää." ajattelin minä... entäs nyt sitten?
Olen uudessa koulussa, ympärillä ainoastaan ventovieraita, eikä homma natsaa. Olen vain kahden käden sormilla laskettavan määrän verran puhunut muille, viitannut olen tasan kaksi kertaa ja välitunnit vietän käytävällä istuksien.... ilman minkäälaista virikettä(iPod tipahti kesällä vessanpönttöön joten siitäkään ei ole oikein enää iloa) eikä koulukirjoja oikein jaksa lukea... En siis tunne ketään siellä ja olen liian ujo että voisin vaan lyöttäytyä johonkin porukkaan, eikä minulla ole hajua mitä voisin mennä puhumaan yleensä kellekkään.
Tää homma kusee... se on vaan ajan kysymys koska minusta tulee se kaikkien pilkkaama hylkiö jolle kukaan ei puhu. Vielä vaikutan ainakin etäisesti normaalilta, mutta ei ketään joka viettää kaikki välitunnit yksin, ja ruokailee yksin pidetä kauaa normaalina.
En siis todellakaan viihdy yksin, olen vaan joutunut elämään koko elämäni ilman yhtään ainoaa ystävää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jaa no... Minustakaan ei mene hyvin ollenkaan tämä oma tällainen. Minä tässä olen kuitenkin jo aloittanut toisen vuoden lukiossa.
jos oikein muistaisin en ole viitannut kertaakaan enkä puhunut kuin muutomalle jos opettajia ei lasketa.
En tiiä mitä muut minusta aattelevat mutta kai minä olen jo semmonen hylkiö... en tosin usko että minua pilkataan. Lukio on kyllä niin pieni että moni tuntee minut, jo esikoulusta asti, niin siksi kai jättävät rauhaan. Olen kyllä kuullut kun joku on minusta sanonut "se on aina erikoinen ei sille kannata puhua".
Pitemmillä välitunneilla yleensä lähden johonkin ulos ettei muiden tarttis minua välitunnilla katsoa. Syömässä käyn (jos käyn) ihan viimeisenä ettei kenenkään ruokahalu pilaantuisi naamataulustani.
Koulukin menee aika alamäkeä kun ei ole yhtään mielekästä tuo koulu. Olisin onnellinen jos saisi käydä jotain kotikoulua. Mutta en minäkään todellakaan viihdy yksin. Pakotan itseni ajattelemaan että olen tottunut viettämään aikaani yksin.
Minusta sinulla menee lähes hyvin kun tätä vuotta on mennyt vasta näin vähän aikaa niin saat vielä kavereita.
terveisin joku... omituisuus