Minä löysin kivan miehen, jonka mersun etupenkki oli vapaana. Nyt ollaan lähdössä Lappiin.
Tämä on rakkautta.
Tämä on rakkautta.
Vieläkö kannattaa rakastua
Anni Qvist
17318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Nauti elämästä sitä ei voi alottaa alusta. Siis hyvää matkaa ja onnellista jatkoa. Tää elo kun on vain kertaallista.
ja olin rakastunut kuin teinityttö.
Hän oli se sairaalloinen mustis sitten kun päästiin asiaan.
Eroonpääsy olikin vaikeampi juttu, mutta jaksoin kuin jaksoinkin!
Mikä helpotus!
Ihmetyttämään jäi ainoastaan, että voin rakastua kuin nuorena?
En lakkaa ihmettelemästä sitä.
Tässä 2000-luvulla tapahtunut tositarina.
en ole mihinkään sen miehen soittoon vastannut, silloin kun oli vielä numeronäytötön puhelin,
juttelin hänen kanssaan, etten suututtaisi, ja kyllähän hänestä jollain tavalla pidinkin edelleenkin, mutta asuminen hänen kanssaan on mahdottomuus, ei ikinä.
Vähän harmi, jos tulin liiankin varovaiseksi, mutta elämä opettaa.
on ihana tunne, aina kannattaa rakastua, mutta realistisuus kannattaa säilyttää ja tutkailla kohdetta. Ei pidä tässä iässä enää niin sokeasti rakastua, ettei näe hankalia luonteenpiirteitä, jos niitä on.
Eräs ystäväni kauan sitten alkoi seurustelemaan miehen kanssa, johon luuli olevansa rakastunut.
Kun hän sitten yritti eroon tuosta miehestä, hän kävikin hankalaksi. Rikkoi hänen autonsa ikkunat. Kävi tekemässä ilkeyksiä hänen kesämökillään. Palkkasi kerran jotkut hulttiot hakkaamaan hänet, kun hän lähti kotoaan. Paljon muuta hankalaa tapahtui.
Varovaisuus ennenkaikkea. Prykopaatit osaavat olla herttaisia.
osaavat olla herttaisia. (Anteeksi tuo r-kirjain s:n paikalla). Sitä sattuu.
Se sama
hän on liian hyvä, ollakseen totta,
niin hän ei olekaan totta!
Sen tulin karvaasti huomaamaan,
eroon pääseminen hänestä oli niin vaikeata,
vaikkei hän mitään rikkonut.
Kärsimystä aiheutti.
taisit rakastua, ja äijä oli mustis mersulleen.
Aina kannattaa rakastua ja antaa tunnelmien kuljettaa!
varmaan kivaakin, jos olet senluonteinen!
Ajattelin tuossa tai muutenkin ajattelen, että rakastuminen on niin pitkä prosessi, ettei taida enää ikäkään riittää. Minä varon rakastumista, koska se on niin ehdotonta. Rakastaminen riittää, olla hellä, lämmin ja lähellä. Rakastaja....sekin on hyvä...monivuotinen ystävyys, silloin on myös rakkautta ja intohimokin säilyy.
Taitaa olla sellaista rakkaus-sanaan rakastumista ja itsensä pettämistä nämä suit-sait-rakkaudet. Mutta näin vanhemmassa iässä elämähän saa jo olla kuin operettia...ei liian vakavaa, mukavaa kyllä : "rakastaa voi monta kertaa, rakastua kerran vain..."
Rakastua voi,mutta Mersu on jotenkin kaukaa haettu.Minulla muutama tuttava joilla tämä egon jatke ja en oikein tykkää.
Yksi narsisti ja toiset niin omaa itseään täynnä,että hyvä kun itsensä tuntevat,köyhistä sukulaisista puhumattakaan.
Jos minulle tulis mieleen rakastua tohon ukkokultaan muistisairaaseen armaaseen,niin ei siinä Mersua tarvittais.
Vai,että kullanhuuhdontaan ja Mersulla,ihan kateeksi käy.Minulle kelpaa ihan parikymppinen Saabin kuskinpuoleinen etupenkki,jonka käytin tänään katsastuksessa ja se mokoma kakskymppinen roikale pieri liikaa ja päästöjä joudutaan rukkaamaan Ama
Tuntuu kummalliselta jo kysymys kannattaako rakastua ? Sitähän vaan rakastutaan, eikä se kysy kannattavuutta. Ajatuskin on niin laskelmoiva, ettei se sovi ollenkaan rakastumiseen. Ensinnäkin sanoisin, ettei tässä iässä rakastuta pelkkään rakastumiseen:D Älytön ajatuskin. Teini-ikäiset, jotka ei vielä tiedä paljoakaan rakkaudesta, paitsi kodin, äidin ja isän, sisarusten rakkaudesta, voivat haaveilla siitä.
Silloinkin useimmilla on jo tiedossa ominaisuudet, jotka ovat rakastamisen arvoisia vastakkaisessa sukupuolessa,ja yleensäkin ihmisessä.
Tähänkin sopii Leinon runosta osa:
Ken yhtä ihmistä rakastaa
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran itse on onnellinen
se tahtoisi onnehen jokaisen!
Ja antaa, antaa, antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
Tuon tunne on varmaan tuttu jokaiselle,jonka sydämessä sykkii rakkautta.
etti.
puhuikin ja sanoi että haluaa antaaantaaantaa, vaan onko ottajia...
et varmasti ole. Eikä ollut rakas Leinosikaan. Voitko kuvitella...ihmiset jopa tuntevat eri tavalla.
Tässäpä Eeva Kilven muutama ajatelma, runo:
1.
Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.
2.
Sinä muutat sanajärjestystä minussa.
Nyt hiljaa kun tapahtuu.
3.
Sinun tuoksusi minussa monta päivää,
monta päivää rakastan itseäni.
4.
Sinun jäljiltäsi katson itseäni:
silmieni ympärillä onnelliset poimut.
tsilmästä noin,montako kertaa ite olet öllut aviossa ?
Onnesta on kysymys! Tottahan soisi ihmisten olevan onnellisia...
Kohta en ala teijän kanssanne:D
Ei Eino Leino ole minun, vaan koko kansamme runoilija:) Hyvää illanjatkoa vaan.
Ihanahan tuokin runo on, fyysisen rakkauden ylistys Eeva Kilveltä.