Toisinaan vaivaa se, että voiko pahan tärskyn päähänsä (takaraivoon) saanut ihminen myöhemmässä vaiheessa kärsiä tästä jollain tapaa ja millaisella viiveellä tuollainen tärsky voi oireilla. TT-kuvassa ei tuolloin ollut mitään poikkeavaa.
Laskin, että painoni oli tuolloin n. 3000 kg laskettaessa liike-energiaa.
Laskin, että painoni oli tuolloin n. 3000 kg laskettaessa liike-energiaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole lääkäri mutta kokemusta on noin parin vuoden takaisesta päänvammasta. Neurologi kysyi heti parin kk:n päästä olleessa jälkitarkastuksessa koenko minä persoonani jotenkin muuttuneen jne. No en kokenut silloin enkä koe nytkään ja lähiomaisetkin vahvistavat sen mitä tunnen.
Tietysti kaiken vähänkin "omituisen" mikä nyt tapahtuu tai mitä ajattelen/sanon ym. voin aina laittaa sen päävaurion piikkiin, mutta ihan vakavasti ajatellen, kyllä kai ne muutokset tulee saman tien kun aivoja on "pahoinpidelty" eikä viiveellä vasta kuukausien/vuosien jälkeen.
Kallovammatkin olis kyllä näkyneet jo niissä TT-kuvissa ja niistä kuntoutumiseen olisit saanut niin hoitoa kuin opastuksenkin.
Mutta jos asia sua todella huolestuttaa, soita vaikka paikkakuntasi päivystävälle neurologille ja kysy.
Ja ole vaan onnellinen ettet menettänyt esim. näkökykyäsi sen iskun johdosta, sillä mm. näköhavainnothan käsitellään aivojen takaosassa...
Nyt olen täpinöissä eilisestä Prisman dokkarista, eli jos juuri tuolla toimintatavalla onnettomuus hetkellä on merkitystä ihmisen selviytymiselle esim. päävammasta, vai voiko? Jos ajatellaan juuri ohjelmassa mainittua putkinäköä (jonka itsekin on kokenut), joka sulki täysin kaiken ulkopuolisen maailman muilta uhkaavilta asioilta ja keskitti ajatuksen toimintaan liikkeeseen (tuo hidastushetki). Äänten pikku hiljaa palatessa pakokauhun tunteeseen siitä, että lisää tulee iskuja jos en pakene, pysy liikkeessä.
Toisaalta taas ajateltuna, mikäli joku piuha menee "oikosulkuun", voiko toimintatavalla olla mitään merkitystä, mutta jos ajattelen jääväni toimintakyvyttömänä paikalleni, luovuttajana, voin hyvinkin ajatella kokevani vähintää pakokauhua koetusta asiasta myöhemmässä vaiheessa. Voin jopa hyvin kuvitella kuolevani siihen järkytykseen, mikäli olisin havainnoinnut kaiken ympärilläni olevan muun uhan ilman tuota putkinäön tuomaa "suojaa".
Ehkä tässä nyt mennään enempi psykologian puolelle ja aivovamma-epäilys saa nyt muhia rauhassa.
Kopan kanssa tässä samoilla linjoilla. Itse olen pelkällä säikädyksellä selvinnyt pääniskusta mutta helvetisti viisaampi kuin ennen.
Luin ton toisenkin ketjun jossa kyselet uusien pään iskujen pelossa. Tuli mieleen vastata, että kaikki päähän kohdistuvat iskut on jo sinällään vakava riski, sillä päässähän meillä on kaikki tarpeellinen. Vaikkei sulla olis jo ennenstään kallonmurtumaa, ei sun kallosi ole silti sen "hauraampi" tai "vahvempi" vastaanottamaan uutta iskua (synnynnäiset heikkoudet pois lukien). Pysyvän vamman voit yhä saada jos et suojaa päätäsi aina kun se on mahdollista, tai tuurilla saatat selvitä vielä seuraavastakin kolauksesta.
Kukapa sen etukäteen voisi tietää!
Nyrkkisääntöinä: pää kandee AINA tutkituttaa iskun jälkeen ja välttää kaikenlaisia päähän kohdistuvia iskuja ylipäätään jos mitenkään mahdollista.
Ei tarvi kuin lukea noita aivovamman saaneiden kirjoituksia niin ymmärtää mitä tarkoitan.
En ole aiemmin kirjoittanut, joten mitähän kirjoitusta mahdat tarkoittaa?
Fysiologia ja psykologia menee tänä aamuna "sekaisin" selviytymispuuhia pähkäillessä....