Olen kaivannut tätä maisemaa,
näitä kattoja, näitä puita.
Ja aurinkoa laskevaa
yli latvojen - ja asioita muita.
On paljon, mitä kaipasin;
sitä takaisin en saa.
Se mitä muistan, unohdin,
on uneksittu maa.
Ja tämä hetki, nykyisyys,
muuttaisinko sen?
Kun edessä on julma syys,
on vaihtoehto, en.
näitä kattoja, näitä puita.
Ja aurinkoa laskevaa
yli latvojen - ja asioita muita.
On paljon, mitä kaipasin;
sitä takaisin en saa.
Se mitä muistan, unohdin,
on uneksittu maa.
Ja tämä hetki, nykyisyys,
muuttaisinko sen?
Kun edessä on julma syys,
on vaihtoehto, en.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitos hienosta runosta,Lekart !
Anteeksi myöhäinen vastaus, huomasin viestisi vasta. Kiitos kauniista sanoistasi!
Muistan vieläkin, kun luin ensimmäisen runosi.
Se vei mennessään. Taituruutesi on tallella. Osaat luoda tunnelman.
Lempirunoilijani olet edelleen.
Vähiksi ovat jääneet viime aikoina runoni täällä. Samoin sinun ja muutaman muun. Varsinkin se on palstan menetys. - Kiitos muistamisesta!
Hallitset tekniikan, kiinnitä huomiosi myös sanonnan selkeyteen. Runossasi jotkut osaset eivät loksahda paikalleen. Esimerkiksi kylmänä talvipäivänä luettuna vaihtoehtona paljon lohtua tuova julma syys. Tämä toki esimerkkinä äärimmäisestä tulkinnasta,silti mahdollinen.
Kiitos kommentista. Se, mikä lukijasta voi tuntua hämärältä, ei ole sitä kirjoittajalle . - Itselleen ja yksin runo kirjoitetaan. Tämä vastaukseksi.
Toisaalta, olen jo oppinut sen, että kirjoittipa runon omasta mielestään kuinka tahansa selkeänä, lukijat aina ymmärtävät sen oman tilanteensa ja kokemuksensa kautta; usein aivan eri tavoin kuin kirjoittaja. Mutta sillä ei lopulta ole väliä, jos runo palvelee kunkin lukijan tarpeita ja elämäntilannetta.
En ole edes väittänyt, ettetkö itse pysty tulkitsemaan runosi sisältöä. Mutta miksi laitat runojasi tänne jos kirjoitat vain itsellesi etkä mieti, pystytkö kertomaan toiselle jotain konkreettista edes omista tunteistasi. Olen edelleen sitä mieltä, että runosi on teknisesti hyvä, valitettavasti sanoma jää vajaaksi.
.
Olisin mielelläni lukenut viestisi; surku, etten ehtinyt.
Muistan vielä sen maiseman.
Muistan sen.
Muistan salaisuudet.
Muistan mitä et kertonut.
Muistan kuvitelmani, unelmani.
Tiedän, etten vieläkään tiedä.
Ja sinä - et vieläkään muuttaisi mitään.
On helpompaa, kun kaikki on ennallaan.