Hei,
Bichon Frise pentumme on 8-9 vko vanha, hyvin aktiivinen ja sosiaalinen. Pentu oli 99% sellainen kun halusimme mutta....
Ongelma on se, että pentu on puremassa jalkoja koko ajan. Teen itse töitä samalla kun vahdin pikkuista ja on melko epämiellyttävää kun työpuhelu on kesken ja pikkuinen hyökkää ''hampaillaan'' varpaisiin muristen ja haukkuen. Mitä tämän kanssa pitäisi tehdä? Olen kokeillut (silloin kun en ole puhelimessa) taputtaa käsiä voimakkaasti taikka päästä sekunnin kestävä, kova ''hep'' huuto. Toiminta pysähtyy hetkeksi mutta kohta taas lemmikki on mielipuuhansa parissa.
Olen pariin otteeseen ottanut pennun syliin, torunut sitä (mistä ei liene tässä kohtaa ainakaa vielä mitään hyötyä) ja pitänyt kuonoa väkisin kiinni sormilla (muutamia sekunteja). Onko tämä fyysinen tapa täysin väärä kohdella noin nuorta pentua?
Mitä tämän kanssa pitäisi tehdä??!!
Bichon Frise pentumme on 8-9 vko vanha, hyvin aktiivinen ja sosiaalinen. Pentu oli 99% sellainen kun halusimme mutta....
Ongelma on se, että pentu on puremassa jalkoja koko ajan. Teen itse töitä samalla kun vahdin pikkuista ja on melko epämiellyttävää kun työpuhelu on kesken ja pikkuinen hyökkää ''hampaillaan'' varpaisiin muristen ja haukkuen. Mitä tämän kanssa pitäisi tehdä? Olen kokeillut (silloin kun en ole puhelimessa) taputtaa käsiä voimakkaasti taikka päästä sekunnin kestävä, kova ''hep'' huuto. Toiminta pysähtyy hetkeksi mutta kohta taas lemmikki on mielipuuhansa parissa.
Olen pariin otteeseen ottanut pennun syliin, torunut sitä (mistä ei liene tässä kohtaa ainakaa vielä mitään hyötyä) ja pitänyt kuonoa väkisin kiinni sormilla (muutamia sekunteja). Onko tämä fyysinen tapa täysin väärä kohdella noin nuorta pentua?
Mitä tämän kanssa pitäisi tehdä??!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
...niin vielä sen verran että leluja luita ym. on lattiat täynnä, joten kyllä purettavaa riittää...
Hei,
Pentusi on vielä kovin nuori. Meillä on kääpiömme kanssa sama ongelma ja keskustelin asiasta erään tuttavani kanssa joka kertoi, että pennulla on voinut jäädä emon antama koulutus kesken. Tarkoittaa sitä, että emo ei ole ehtinyt pennulle opettaa, että purra ei saa. Neuvo oli tämä: kun pentu puree murahda sille ja laske se heti alas sylistä, tai nouse tuolista jos se puree jalkojasi. Joudut todennäköisesti toistamaan tätä useita kertoja.
Meillä vanhempi kääpiö tyli lähes kolmen kuukauden ikäisenä ja se ei purrut ihmisiä ollenkaan, ainostaan lelujaan.
Meilläkin leluja on lattia täynnä, mutta sormet ja varpaat kiinnostaa silti välillä enemmän. Kokeiltiin ensin Ei sanaa, mutta se ei tunnu tehoavan puremisen lopettamisessa.
Jos pentu ei tunnu tässä aisassa ymmärtävän sanaa Ei. Älä käytä sitä, vaan murahda pennulle ja lähde pois. Tule 10 sekunnin kuluttua takaisin pennun luo ja anna pennulle lelu, kehhu sitä iloisella ja innokkaalla äänellä kun se alkaa jyrsiä leluaan.
Itse en nosta pentua syliin kun se tekee pahojaan, koska pentu oppii, että näin se saa huomiota.
Puremiskausi menee todennäköisesti ohi, näin minulle ainakin vakuutettiin, mutta koska tilanne on teillä nyt akuutti niin suosittelen kokeilemaan tuota murahtamasista ja huomiotta jättämistä.
Koiraemo kuulemma murahtaa pennulle kun se puree emoa. Näin pentu oppii, ettei emoa purra. Myös pentueen muut pennut opettavat milloin mennään liiaan pitkälle. Pennut kiljahtavat kun toinen puree liian kovaa, joten voit kokeilla sitäkin. Kiljahdat "Ai" kun pentu puree, kiljahduksen jälkeen älä tee enää mitään muuta. Jos pentu lopettaa niin hyvä, siirry muualle ja palaa vähän ajan kuluttua. Älä liitä kiljahdukseen enää Ei sanaa. Meillä edellinen noutaja oppi tällä tavalla olemaan purematta.
Tsemppiä teille.
Sinulle ja aloittajalle suosittelen muutamaa pentuopasta. Se, että lukee ja miettii itse, on aina parempi kuin luottaa kuulopuheisiin, joita sinunkin jutussasi näytti olevan.
Yleisesti ottaen, jotkut pennut purevat pentuaikana kaikkia ja kaikkea. Toiset tyytyvät puruluihinsa. Kyseessä on normaali pentuajan käytös, josta päästään opettamalla koiralle, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Pennun opettaminen on aina pitkäjänteistä puuhaa, siinä ei muutaman kerran kokeilu tunnu missään. Pennulla ei ole meidän ihmisten maailman käsitteitä, miten sen pitäisi toimia tai olla toimimatta. Eikä se tietenkään tiedä näitä käsitteitä kuvaavia sanoja. Ennen kuin pennulle opetetaan yhtään mitään, esim. "ei", "istu", "paikka"... se ei tietenkään ymmärrä niistä mitään. Eihän pentu tarvitse mokomia käsitteitä omasta näkövinkkelistään ajatellen.
Pentuaikainen pureminen laantuu yleensä viimeistään 4 kuukauden iän jälkeen, kun hampaat on vaihtuneet eikä niistä aiheutuva harmi saa pentua pureskelemaan lisää. Mutta sitä voi ja pitää vauhdittaa opettamalla pennulle kaikenlaista. Myös niitä positiivisia, toivottavia asioita, koska ne tarjoavat pennulle muuta puuhaa kuin pelkän hammastelun.
Pennun ottamista syliin en minäkään suosittele, koska kasvatuksen periaate pitäisi olla, että hyvistä teoista kehutaan ja palkitaan, huonot jätetään huomiotta. Syliinottaminen on pennulle palkinto, useimmille pennuille ainakin, ja sylissä toruminen vain sekoittaa pentua, koska viesti on "emäntä otti minut syliin ja moittii". Pennun näkökulmasta sylissäoleminen aiheuttaa moittimista, ei sitä edeltänyt pureminen. Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys ovat avainasioita. Ei siis anneta ristiriitaisia viestejä eikä anneta periksi, jos ei pentu opi hetkessä.
Niin, siis kyllä meillä on luettu niitä pentuoppaita, eikä siis eka koira ole tämä kääpiömme. Suostittelen minäkin niitä lukemaan esim Vilanderin ja Kaimion. Erilaiset lähestymistavat, mutta jokainen ottakoon omanlaisensa käytöönsä. Myönnän, että viestistäni saa sellaisen kuvan, että ohjeeni ovat tuulesta temmattuja. Kerron nyt kuitenkin, että perustuvat kirjatietoon sekä omaan kokemukseeni koirista. Pahoittelen väärinkäsitystä.
Kehoitan aloittajaa kuitenkin kokeilemaan yhtä konstia puremisen lopettamiseen järjestelmällisesti ja riittävän kauan, minkä tahansa konstin ja opetustavan sitten valitsetkin. Pentu ei oli päivässä. Ja mitä enemmän olet ja touhuat pennun kanssa sitä enemmän sinulla on vaikutusmahdollisuuksia. En tietenkään tarkoita, että istut päivät pennun kanssa lattialla kun pitäisi tehdä töitä.
Ja luota ihmeessä niihin kuulopuheisiin, jos ne tuntuvat sinusta hyvälle, niin minäkin teen. Ja mitäs muuta täälläkin palstalla kysellään ja jaellaan kun kuulopuheita. Ymmärrän, että jos koira on ensimmäinen on vaikea välillä hahmottaa onko neuvo tai opetustapa minulle sopiva. Opit kyllä nopeasti tuntemaan koirasi ja oppimaan mikä on paras tapa opettaa ja kouluttaa juuri sinun koiraasi. No meitä on moneksi. Toisilla oma järki pelaa, toisilla ei ja kaikki pitää tavata kirjasta ja tehdä pilkulleen...
Ok, kuten myönsitkin, niin viestistäsi tulee kyllä väärä vaikutelma, että menette pelkkien kuulopuheiden perusteella.
Taisit vähän yrittää piikitellä viimeisellä kommentillasi? En tarkoittanut, että kaikki pitäisi tavata kirjoista (osaan jo lukea!) tai toteuttaa pilkulleen. Kirjoissa vaan on se etu, että niissä kerrotaan aika perusteellisesti, miksi jotain suositellaan tekemään tai toista juttua välttämään.
Täällä kun kysellään ja vastaillaan, niin jutut on lyhyitä heittoja eikä niistä välttämättä käsitä, mikä on kirjoittajan tarkoitus. Siis miksi pitäisi toimia tällä tai tuolla tavalla, ja monesti se on yhtä tärkeää kuin se, miten toimia. Jos nimittäin annettu neuvo ei sovikaan omaan tilanteeseen, niin se selviää paremmin noista syistä kuin pelkistä ohjeista "tee näin".
Varsinkin ap:n juttu kuulostaa hiukan aloittelijan jutulta, ja silloin pikaisten heittojen varassa toimiminen voi vielä kostautua koiran tulevien vuosien kohdalla. Hän kun sanoo, että koira on 99% sellainen kuin halusivat, mutta tämä pureminen on siis ongelma. No, eihän kukaan varsinaisesti halua purevaa koiranpentua, mutta jos tietää jotain koiranpennuista, niin aika moni pentu on juuri tuollainen. Ei siis ole "vika" vaan "ominaisuus". Ja pitää toimia sen mukaan.
Odotahan kun alkaa hammasruljanssi. Suullaan koira tutkii maailmaa. Ohjaa sen mielenkiinto kinnostavampaan hommaan, leikkiin, namiin, keiltoa se ei voi mitenkään vielä ymmärtää saati toruja. Ei tuon ikäiseltä herran jestas voi vielä odottaa muuta!
Kun meille tuli mäykkypentu, itse taisin kirjottaa aivan samasta asiasta, eli puremisongelmasta.
No, ymmärsin kuitenkin jossain vaiheessa että sehän puree koska tutkii kaiken suullaan, se ei sitä tee ilkeyttään ja toiseksi hampaitakin kutiaa.
Meillä pureminen oli jokapäiväistä ja useasti. Koira ei purru huonekaluja eikä johtoja, vaan minua:)
no, saatiin tämä kaikki vähenemään kun ostettiin ihan oikeita luita pureskeltavaksi. Enää en ostakkaan kun raakaluita tai putkiluita ja niitä meillä on ympäri huushollia.
Sitruunaa yms koitettiin laittaa käteen josko se ois auttanut puremiseen, mutta ei meillä semmoset auttanu. Koira vaan muutaman kerran puisteli päätä ja pureminen jatku. Mutta nyt onneksi puremista ei juurikaan ole. (pentu on nyt 4kk)
tsemppiä ja jaksamista sinulle
(itse en muuten ottais ikinä kuonosta kiinni kun pentu puree, kielto riittää tai lähde tilanteesta pois)
No jaa, kaiketi olemme sitten kuitenkin samaa mieltä tästä asiasta.
Toivotan aloittajalle kuitenkin tsemppiä koiran kanssa: kysy ja kyseenalaista, opi tuntemaan koirasi, helli sitä mutta osoita johtajuutta.
Toivotan monia ihania vuosia uuden haukkunne kanssa.
Onko koiranhankkijalle tosiaan UUSI asia, että pennut puree?
Pitäsköhän miettiä asioita ihan hiljaa yksinään, vaikkapa miksi hankin koiran, jos en tiedä niiden kanssa elämisestä mitään.
Otat kuonosta kiinni? Arvaa näykkiikö koirasi myöhemmin? Lähestyvä käsi on sille aina merkki, että taas käydään kiinni, vanhemmiten se alkaa puolustautua näykkimällä.
Mene nyt hyvä ihminen vaikka kännykkäkauppaan, osta puhelin ja juttele vähän aikaa kasvattaja kanssa.
voi kuule:D ihan normaalia, kaikilla koirilla ikään katsomatta on tarve pureskella jotain, isona luita mutta pienennä pennun hampaat on pennun käsi jolla se leikkii se ei vaan ymmärrä sitä että niin ei saisi tehdä, kaikki pennut toistensa kanssa leikkivät puremalla toisiaan jne. meidän pentu taisi olla 4kk kun lopetti puremisen, siinä kestää aikaa , yleensä lopåettavat vasta kun hampaat vaihtuvat