Kenenkään ei pidä antaa kelkkailla naamansa päällä.
Minä ainakin olen päättänyt että ainoot rypyt mitkä tunnustan on että istun niitten päällä.
Minä ainakin olen päättänyt että ainoot rypyt mitkä tunnustan on että istun niitten päällä.
Potkukelkan jälkiä naamassa.
Vierumäen likka
11415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kesäkeleillä kelkkailee - moottorilla tai ilman. Rollaattoreita ei lasketa.
Mutta jälkiä naamaansa saa vähemmälläkin. Eukolla tuli jotain sanomista, kun konttasin kapakasta kotiin ja poskessa jälki: "Nokia 43". Sain tiskivuoron ilman vaihtoa 3 viikoksi ja perunateatterin samaksi.
Sitä kun on liikenteessä kaiken maailman känniläisiä valopilkun jälkeen. Tallovat kotiin ryömivän käsille ja naamalle.
kyse enää tunnustamisesta.
Se mikä naamassa on, näkyy kaikille.
On eri asia, tunteeko itsensä niin vanhaksi, miltä naamsta voisi päätellä?
On luettavissa kasvojen uurteista.
Kun niitä on riittävästi!
tämän tyyppiset ajatukset ovat tyhmää eletyn elämän aliarvioimista.
Kuinka niin? Minä rakastan jokaista hetkeä elämästäni.
Kuka nyt niin tyhmä ona että elettyä eläämäänsä aliarviois?
Häpeää kylvetään ja on kylvetty alusta asti elämäämme. Olepa sinäkin rehellinen.
Vähänkin jos uskaltaa poiketa massasta saa osakseen pitkiä katseita ja supatusta.
Uskalla olla oma itsesi ja tuulettaa välillä vanhoja pinttyneitä ajatusmalleja.
Mitä ihmeen häpeää? Ei minulle ainakaan, mitään sellaista ole päälleni ole koskaan kylvetty.
Olen ainokainen, kovasti toivottu, ja kaikessa tuettiin. Silloinkin, kun mokailin, tiesin aina vanhempieni olevan puolellani.
En ole koskaan kysynyt lupaa, tehdä erilaisia asioita elämässäni. Enkä huomannut myöskään mitään supatuksia. Itsehän elämäni elän, juuri niinkuin haluan. Eihän se muille kuulu lainkaan.
Elämä on tuonnut muutamia ulkonäöllisiä muutoksia, kuten jokaiselle tämän ikäiselle, eikä sekään haittaa, saapihan eletty elämä näkyäkin. Pystypäin eteenpäin, niin kauan kuin jalat kantaa.
kuin millään muulla ei enää nykymualimassa oisi merkitystä, kuin ulkonäöllä, - vielä meikäläisenkin iässä pitäisi (naisella) joittenkin mielestä olla kakskymppisen iho, sehän on täysi mahottomuus..turha näistä ottaa paineita. :)
noin se kivaa kun ei ole ryppyjä vaikka kuinka peilistä tiiraat ei niitä näy.
Mutta katsoppas isonnuslasin kanssa peiliin, voi hirvistyksenkauhistus siinähän on ajettu potkukelkalla ristiin ja rastiin.
Onneksemme likinäkö ei ole enää tarkka/havaitseva kaikkea mitä naamassamme piilee.
Miulla saa olla ryppyjä, olen jopa ylpeä naururypyistäni.
Onpa lysti juttu kun olet noin hyvän päätöksen tehnyt.
Minua kyllä ahistais jos aina pitäis vaan naamansa uurteita miettiä.
Elämä on aika armollinen näissä asioissa, samalla kun eletty elämäni alkoi näkyä ihossa
niin ikä muutti myös näkökykyä passelimpaan suuntaan.
Pitää olla linssit nenällä jos meinaa ruttujansa tarkastella.
lähinäkö huononee kun vanhenee,ja itsestä näyttää iho ihan sileeltä.
Useimmiten yksi käynti Optikolla riittää. Näkee kaiken sen, miten asiat on viimeisten lasien uusinnan jälkeen muuttuneet. Harvemmin hyvään suuntaan.