Lähetähän 0 keskustelusta

Panin sen eilen roskikseen kun en jaksanut kuunnella mouruamista:DD

mitä nyt välillä tahtoo hampparinväärää

Hieno aihe. Mä nyt kuitenkin otan tähän kantaa ihain eläinten kannalta.

Mun kissa voi hyvin, just juttelin sen kanssa. Se narisi, että toaletti pitäs siivota ja saada uudet märät murkinat. Joop, kiessanhiekka on siivottu ja katilla on nyt uudet märät murkinat. Se tosin syö ainoastaan raksuja, mutta kun sillä on aina ollut märkääkin kissanmurkinaa, sillä sitten pitää olla sitä aina tarjolla.

Toi mun katti, se on kai virallisesti "valkokaulus kirjokilpikonna". Elikkäs se on tavallinen maatiaiskissa, mutta se on mutantti, jotain häikkää x-kromisomissa. Ne on aika harvinaisia, kollit ei ole lisääntymiskykyisiä, toi mun katti on narttu. Mutta se on niin pirun pieni, että en uskalla päästää sitä vapaaksi pihalle. Toi naapurin potunviljelijän musta pantteri on ainakin viis koloa isonpi kuin toi mun katti.

Tästä aiheesta voisin kirjoittaa loputtomasti. Mulla on katti ollut melkein aina. Kaikki laisiaan. Tää nykyinen on villikissan villipentu, edellinen oli Pietarilainen katukissa. Sitä ennen oli erilaisia koti- ja navettakissoja. Mä muistan kaikki ne, erittäin hyvin.

Oli juu koirakin, se ei vaan pärjännyt meitin akkakissan kanssa, se repi siltä jäneskoiralta melkein toisen silmän irti aikoinaan. Noh, se oma tarinansa.

Mutta kun kerran kyselit, aattelin mäkin kirjoittaa jotain kissoista, ja tästä asiasta todellakin riittäisi melkoisesti asiaa :DDDD

Noihin muihin katteihin, en ota isommin kantaa. Paitti sanotaan nyt sen verran, mä olen ollut hyvissä väleissä saaren ilvesten kanssa. Ja lumileopardien. Leijonat jäi jotenkin etäisiksi. Kissojahan nekin. Mutta sen ikivanhan amurintiikerin kanssa me oltiin kamuja. Meillä jotenkin samaa huumorintajua. Ja pirusti pleksiä ja rautaa välissä :DDDDD


=DW=