tai yleensäkin leukut.
Hinnat näkyy olevan suurin piirtein zetorin ja belaruksen luokkaa.
Onko olleet uutena muös halpoja vai mistä johtuu?
Lumikoneeksi olen suunnitellut,60-luvun koneet ei nappaa.
Hinnat näkyy olevan suurin piirtein zetorin ja belaruksen luokkaa.
Onko olleet uutena muös halpoja vai mistä johtuu?
Lumikoneeksi olen suunnitellut,60-luvun koneet ei nappaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tipahtaa aika herkästi ja linkohommia tehdessä ulosotto saattaapi hyppiä pois päältä,tai ei pysy ollenkaan kytkettynä.Ohjaus usein mallia soutu.
Johtuisko hinnoittelu em.syistä?
Paljon myytiin nufvan maineella.Oli kankea,ulosotto alkoi pettää mikä johti vaihtoon jo varhaisessa vaiheessa.
Ei hääppönen kone peltotraktoriksi, mutta kaivurin alustana ollessa puolti jotenkuten paikkansa. Toki voimansiirto saattoi pettää silloinkin. Ota joku muu englantilainen, jos se kerta pitää olla engelsmanni. Nuffi/Leyland on museokamaa, kestää ja puoltaa siellä paikkansa.
Leukulla on outo maine jonka pois saaminen on harrastajilla tuskien takana.
Perärepun kestävyys riippuu käytöstä ja huollosta. Perärepun tiettyjen osien kunnosta täytyy pitää huoli. Mm. Työntövarren korvakossa ei saa olla välystä, välys tulee jos bellewille pakasta menee jousi(a) poikki. Pääsee lonksamaan ja kohta suolistaa itsensä ulos. Tuntuu monesta, että samapa tuo jos lonksaa ja sittempä taas syytetään traktoria. Samoin kannen kiinnityspultit on tiukotettava ohjeen mukaan oikeaan momenttiin.
Perärepun tiivistämiseen käytetään loctiten liimaa josta on ohjeet korjaamokirjoissa. Vanhemmissa on paperitiiviste, mutta uudemmissa joissa nostotehoa on lisätty on ehdottomasti käytettävä oikeaa loctite liimaa, jotta peräreppu kestää. Tuntuu merkityksettömältä asialta tiivisteliiman ero mutta se on merkittävä.
Myös vääntiön sokka on hyvä uusia tietyin väliajoin.
Ulos-oton kytkentäongelma johtuu taaskin isäntien laiskuudesta. Kytkentää on seurattava ja se on säädettävä. Jos alkaa raklatus kuulua on jo myöhäistä. Onneksi 270 mallissa tuli parannettu kytkentä josta eteenpäin ko. ongelmaa ei enää esiinny.
Leukun hankinta on merkkiä ymmärtäville ja sen sielunelämään tutustuneille helppoa, ne kun ovat edullisia ainakin toistaiseksi. Usein vain yksilöt ovat raiskattu pilalle kun omistaja on ollut välinpitämätön.
Hyvän yksilön kun löytää niin kelpo konetta siitä saa. Huolella se kannattaa huoltaa ennen käyttöönottoa.
Varaosien saatavuus on paljon parempi mitä esimerkiksi kotimaiseen valmetiin.
Nelivetoiset versiot ovat leylandista harvinaisuuksia, mutta niitäkin löytyy. Hintaluokka maakunnissa liikkuu noissa 1500 - 7500 €. Etuakseli on italialainen Carraro.
Suomen maassa on vielä uskomattoman paljon maatiloja ja urakoitsijoita jotka luottavat 30 vuotta sitten kadonneeseen traktorimerkkiin. Se on vain kumma miten toiset sillä pärjää ja toiset ei millään.
Olisikohan sille ulosoton hyppimiselle syytä tiedossa? Ehkäpä kun ei viitsitä korjata saati säätää tarpeeksi ajoissa?
Ohjaus on mallia soutu myös orbitrolivalmeteissa tahi tehostetuissa massikoissa. Vikana sama kuin Leylandissakin: Huollon ja korjauksen puute. Kun välykset korjataan niin on tanakka ohjaus. Leyland on yksi parhaita ajettavia tiellä, kun kokeilee niin uskoo!
mutta ko. merkin hinnoittelu ja arvostus meneekin suuren käyttäjäkunnan mukaan,eikä sellaisten jotka joka kusireissulla säätää ja tarkkailee bellewillejousia.
Halvoissa yksilöissä ongelmat varmaan valmiina.
Täällä on tehty peltotyöt n.60 ha leylandien kanssa ja ne eivät ihan kusi ja paskareissuja ole olleet vaan huollot on tehty talvisin,eikä koneita ole rasselitukko kourassa kesällä kierrelty.Kestäviä ovat olleet nelikot myöskin.Ajotapa vaikuttaa koneen kestävyyteen tietty,mutta myöskin työkoneen oikea käyttö siellä perspäässä.
vuosimallit jotain - 79. paperit hukassa , ei ajettu tiellä ainakaan kahteenkymmeneen vuotaeen
nyt vaan liete pumpun - ja murska myllyn pyöritystä siihen sopivia koneita halpoja remontit
suht nopeita itsetehdä . toinen 2100 ahdettu ja voimaa on samanverran kuin lähes vakio jd 6520 ?? ! !
ainakin ton ison murska myllyn tehosta huomatuna ja menee pienemmällä poltoaine määrällä
mutta perän kestävyys on varmasti rajoilla .
Kouhot saa nostolaitekannen rikki merkistä kuin merkistä. Ohjaus ei välttämättä ole niinkään kamala kuin esim. MF 165/185 tai Valmet 700/702 joissa vanhempi etuakseli. Vaikka niinhän se on että jos ohjauksessa on klappia, niin se on traktorin vika eikä käyttäjän joka ei ole kolmenkymmenen vuoden aikana viitsinyt laittaa rasvaa niihin muutamaan nippaan kertaakaan, ja sitte se on paska kun siinä on klappia. Pellolla Leyland on parhaimmillaan, todella sitkeä ja vähäruokainen moottori, ja oikein välitetty vaihteisto (asia joka ei ollut itsestäänselvyys monessa koneessa 1980-luvulle tultaessakaan) Löytyy sopiva pykälä työhön kuin työhön, kyntö on mukavaa, ja kuusrullainen 300cm hankmo saa kyytiä, eikä nosta lämpöjä (en ole kylläkään tohtinut maantievaihteita kokeilla, saattaisivat naapurit pitää kahjona kun neljänkympin vauhtia äestää;)
kyllä se leukku jauhaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1