tulipa taas todistetusi sekin tosiseikka mitä mulkvistejä meissä kissanomistajissa oikein on. Jotkut ottavat liian pienen pennun, jotkut hylkäävät kissansa kun perheeseen syntyy ihmislapsi, jotkut jättävät kissansa heitteille ja jotkut tuovat kissansa eläinlääkärille lopetettavaksi kun eivät viitsi hoitaa sen sairautta! Seuraavassa kertomus viimeksi mainitusta..
Nimittäin, olipa kerran pariskunta jolla oli jo iäkäs, yli 10 vuotta vanha kissa. Kissa sairastui virtsakiviin, mutta onneksi liuotushoito ja lääkekuuri sai kissan taas kuntoon. Eläinlääkäri neuvoi pariskuntaa ruokkimaan kissaansa jatkossa vain ylläpitoruualla, mutta kuinkas ollakaan.. se olikin pariskunnan mielestä liian kallista ostaa ja liian vaivalloista hankkia, joten he päättivät ruokkia kissaansa tavallisella purkkiruualla kuten ennen sairastumistakin. Tyhmempikin arvaa miten siinä sitten kävi! Aivan, virtsakivet uusiutuivat ja kissa meni todella heikkoon kuntoon. Pariskunta päätti etteivät he viitsi enää hoitaa sairasta ja vanhaa kissaansa, joten he toivat sen eläinlääkärille lopetettavaksi.
Onneksi eläinlääkäri oli inhimillinen ja kysyi, että voisiko vanhan kissan jättää nukuttamatta jos sille löydettäisiin hyvä ja rakastava koti jossa se hoidettaisiin taas kuntoon. Kissastaan eroon pääsyllään oleva pariskunta tähän suostui ja kissa jäi eläinlääkäriasemalle hoitoa saamaan ja uuta kotia odottamaan. Liuotusvaiheen loputtua kissalle alettiin etsimään uutta kotia, ja monen mutkan kautta viesti kodintarpeessa olevasta FUS-vanhuksesta tavoitti sisareni. Siskokulta kun on tietyissä piireissä tunnettu siitä, että osaa ihan oikeasti hoitaa eri-ikäisiä ja sairaitakin kissoja. Osaahan hän kun on aina ollut se meidän perheen kissaihminen.. häneen verrattuna minä olen vasta-alkaja, vaikka onhan noita naukujia mullakin ollut jo melkein 20 vuotta.
Siskon kanssa päätettiin kissavanhus pelastaa, mutta kissa majoitettaisiin minun luokseni, sillä sisarellani on ennestään kaksi kissaa ja lisäksi kaksi pientä lasta. Kun ideana on hoitaa niin lapset kuin kissatkin paremmin kuin hyvin, niin minä olen "joutavampi" uuden kissan joukon jatkoksi ottamaan. Huomenna sitten uusi kissa muuttaa meille ja olenkin tässä vähän jännityksessä että kuinka se sujuu. Kuinka uusi kissa ottaa vastaan meidän kissat Santun ja Hiskin, sekä karjalankarhukoiramme. Jatkossa sen pitää vielä tutustua myös sisareni kahteen kissaan ja isoon joukkoon ihmisiä. Eihän uuden kissan tulo minullekaan mitään uutta ole, sillä onhan tässä tullut totutettua eri-ikäisiä ja erilaisista lähtökohdista olevia kissoja ja jopa koiria toisiinsa, mutta kaikkihan ne ovat yksilöitä ja jonkun kanssa on helpompaa ja jonkun ihan helvetin vaikeaa.
Tekisi mieleni sanoa suorat sanat kissan lopetettavaksi tuoneesta pariskunnasta jolla todellakaan ei ole kyse rahapulasta kun ovat oikeita "elintasoihmisiä". Kyse oli vaan vanhan sairaan kissan tuomasta riesasta ja ylimäräisestä työstä. Kaikeksi huipuksi ovat nämä kaksi valopäätä kuulemma ottaneet heti uuden kissan, pennun joka on ehkä nippa-nappa 6-7 viikon ikäinen. Hei, pannaan vanha kissa lihoiksi tai kiertoon ja otetaan uusi ja liian nuori pentu elämää sulostuttamaan.. YÄK mitä p*skapäitä!
Nimittäin, olipa kerran pariskunta jolla oli jo iäkäs, yli 10 vuotta vanha kissa. Kissa sairastui virtsakiviin, mutta onneksi liuotushoito ja lääkekuuri sai kissan taas kuntoon. Eläinlääkäri neuvoi pariskuntaa ruokkimaan kissaansa jatkossa vain ylläpitoruualla, mutta kuinkas ollakaan.. se olikin pariskunnan mielestä liian kallista ostaa ja liian vaivalloista hankkia, joten he päättivät ruokkia kissaansa tavallisella purkkiruualla kuten ennen sairastumistakin. Tyhmempikin arvaa miten siinä sitten kävi! Aivan, virtsakivet uusiutuivat ja kissa meni todella heikkoon kuntoon. Pariskunta päätti etteivät he viitsi enää hoitaa sairasta ja vanhaa kissaansa, joten he toivat sen eläinlääkärille lopetettavaksi.
Onneksi eläinlääkäri oli inhimillinen ja kysyi, että voisiko vanhan kissan jättää nukuttamatta jos sille löydettäisiin hyvä ja rakastava koti jossa se hoidettaisiin taas kuntoon. Kissastaan eroon pääsyllään oleva pariskunta tähän suostui ja kissa jäi eläinlääkäriasemalle hoitoa saamaan ja uuta kotia odottamaan. Liuotusvaiheen loputtua kissalle alettiin etsimään uutta kotia, ja monen mutkan kautta viesti kodintarpeessa olevasta FUS-vanhuksesta tavoitti sisareni. Siskokulta kun on tietyissä piireissä tunnettu siitä, että osaa ihan oikeasti hoitaa eri-ikäisiä ja sairaitakin kissoja. Osaahan hän kun on aina ollut se meidän perheen kissaihminen.. häneen verrattuna minä olen vasta-alkaja, vaikka onhan noita naukujia mullakin ollut jo melkein 20 vuotta.
Siskon kanssa päätettiin kissavanhus pelastaa, mutta kissa majoitettaisiin minun luokseni, sillä sisarellani on ennestään kaksi kissaa ja lisäksi kaksi pientä lasta. Kun ideana on hoitaa niin lapset kuin kissatkin paremmin kuin hyvin, niin minä olen "joutavampi" uuden kissan joukon jatkoksi ottamaan. Huomenna sitten uusi kissa muuttaa meille ja olenkin tässä vähän jännityksessä että kuinka se sujuu. Kuinka uusi kissa ottaa vastaan meidän kissat Santun ja Hiskin, sekä karjalankarhukoiramme. Jatkossa sen pitää vielä tutustua myös sisareni kahteen kissaan ja isoon joukkoon ihmisiä. Eihän uuden kissan tulo minullekaan mitään uutta ole, sillä onhan tässä tullut totutettua eri-ikäisiä ja erilaisista lähtökohdista olevia kissoja ja jopa koiria toisiinsa, mutta kaikkihan ne ovat yksilöitä ja jonkun kanssa on helpompaa ja jonkun ihan helvetin vaikeaa.
Tekisi mieleni sanoa suorat sanat kissan lopetettavaksi tuoneesta pariskunnasta jolla todellakaan ei ole kyse rahapulasta kun ovat oikeita "elintasoihmisiä". Kyse oli vaan vanhan sairaan kissan tuomasta riesasta ja ylimäräisestä työstä. Kaikeksi huipuksi ovat nämä kaksi valopäätä kuulemma ottaneet heti uuden kissan, pennun joka on ehkä nippa-nappa 6-7 viikon ikäinen. Hei, pannaan vanha kissa lihoiksi tai kiertoon ja otetaan uusi ja liian nuori pentu elämää sulostuttamaan.. YÄK mitä p*skapäitä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ole kivoja, mutta se lopetuskin on parempi kuin jättää hoitamatta ja pitää kissa itsellään sairaana. Sillä lopetuksella sentään annetaan armollinen kuolema, sen sijaan että kissa kärsisi hoidotta kipuja. Itse pitäisin pahempana sitä, että annetaan tietoisesti sairas kissa uuteen kotiin, kertomatta siitä uudelle omistajalle. Siis siirretään vain ongelma jollekin muulle, mutta tätäkin tapahtuu.
Kissan kohdalla kun tosiasia on se, ettei ne kovin helposti niitä vaivojaan omistajille näytä ja kovin moni sanookin "ei se kissa ole sairas kun se ei siltä näytä, turkki kiiltää ja se syö". Tämä on varsinkin juuri noiden pissavaivojen kohdalla hyvin yleinen luulo. Se, että kissa alkaa pissaamaan omistajalle epämieluisaan paikkaan, vasta herättää ajattelemaan jossakin olevan vikaa. Hyvin usein kuitenkin se selitetään jollakin muulla syyllä kuin sairaudella, esim. mielen ongelmilla.
Näitä on paljonkin, että luovutaan eläimestä ja otetaan uusi kiva lemmikki tilalle. Myöskin luovutaan kun aletaan seurustella eikä ole enää aikaa lemmikille tai kumppani on allerginen (totta tai ei). Luovutaan kissasta kun hankitaan perheeseen koiranpentu joka onkin paljon kivempi kuin se aikuinen ja itsenäinen kissa. Luovutaan kun aletaan odottaa itse perheenlisäystä (osa allergian pelosta, osa tokson pelosta jne). Luovutaan kun muutetaan, osa siksi ettei kissaa saa viedä uuteen asuntoon tai kun muutetaan ulkomaille. Nuokin molemmat voi hoitaa myös toisella tavalla, mutta kun se maksaa ja vaatii viitseliäisyyttä. Syitähän aina löytyy kun halutaan kissasta eroon.
Osa on jopa niin ajattelemattomia, että kissoja ei leikkauteta ja annetaan niiden tehdä pentuja jotka sitten lopetetaan tai uhataan lopettaa jos kukaan ei niitä huoli. Osa luottaa siihen, että uhkaus saa pennuille kodit, osa viis veisaa saako vai ei. Osa ei halua leikkauttaa kun se maksaa ja toisten pitää sitten ne ei-toivotut pennut hoitaa jonnekin. Meitä on joka junaan ja osa jää vielä asemalle.
kissa olisi hyvin vanha ja hyvin sairas niin lopettamispäätös on oikea, mutta aloittajan kertoma kissa on varmaankin ollut muutoin hyväkuntoinen ja tautinsa hoidettavissa koska eläinlääkäri on ehdottanut vaihtoehtoa nukutuspiikille.
Tärkeä pointti on mielestäni se, että kuinka joku noin vain voi luopua pitkäaikaisesta lemmikistään jos se sairastuu ja jos sen hoito vaatii erikoisruokaan siirtymisen? Aloittajan mainitsemilla ihmisillä ei selvästikään ole pätevää syytä luopua kissastaan, vaan he ovat olleet itsekkäitä, laiskoja ja vastuuttomia. Uuden ja liian varhain vieroitetun pennun ottaminen kertoo omalta osaltaan tästä.
Kaikkien pitäisi muistaa se seikka, että olipa lemmikkieläin mikä tahansa, se voi sairastua ja ihan varmasti vanhenee jolloin se vaatii erityistä huolenpitoa ja hoivaa. Ja tällöinkin eläimestä on kannettava vastuunsa vaikka se tietäisikin ylimääräistä rahanmenoa ja työtä. Uuden pennun ottaminen ja vanhasta kylmästi luopuminen on julmaa ja epäinhimillistä.
Jos liuotushoito onnistuu, niin kissa voi elää tämän jälkeen terveenä ja onnellisena vuosikausia. Oma kissani eli virtsakividiagnoosin jälkeen vielä 13 hyvää vuotta kunnes se koki luonnollisen kuoleman kiitos hyvin korkean iän. Hoitakaa hyvät ihmiset eläimiänne yhtä hyvin kuin itseänne ja mielellään jopa paremmin!
maailmassa menisi, mutta kun todellisuus on jotakin muuta kuin ihanteellista.
En usko, että kukaan pitää aloituksessa kerrottua oikeana tapana toimia. Mutta jos esim. tuo lääkäri ei olisi ehdottanut uuden kodin etsimistä, niin lopputulos olisi ollut nukuttaminen. Se ei ole se huonoin vaihtoehto ollenkaan kun niitä muita vaihtoehtoja miettii.
Tuntuu vain joskus, että ihmiset eivät ajattele asioita kuin omalta kantiltaan. Joskus hoidetaan eläimiä turhan rankoilla hoidoilla ja pitkitetään niiden kärsimystä, vaikka se lopetus olisi eläimen kannalta paras ratkaisu. Eläimiä inhimillistetään monella tavalla liian kanssa ja lopulta ne eläimet kärsii siitä kuitenkin eniten. Onhan näitä ollut ihan viimeaikoinakin esillä, miten jalattomille laitetaan kulkupelejä jotta ne voisivat liikkua. Mutta jos kissa, jonka liikkuminen on paljolti kiipeämistä ja hyppimistä, sidotaan johonkin laitteeseen, on mukamas sille paras ratkaisu, niin ihmetellä täytyy. Sitten monet pitävät sitä liian kovana, että sillä perusteella eläin lopetettaisiin.
Ehkä tämä juontaa siitä, että urbaanit ihmiset ovat vieraantuneet niin pahasti luonnosta, etteivät näe metsää puilta.
Nyt kehotan lukemaan vain mitä on kirjoitettu, eikä luulemaan, että tämä on puolustuspuhe tuolle alkoituksessa olleelle tapaukselle. Tämä on vain tosielämää.
Harmittavan todellista touhua nuo teidän kommenttinne. Itse olen tässä juuuri etsiskellyt kissaa ja olen huomannut miten palstoilla juuri on näitä "tulkaa hakemaan tai joudutaan lopettamaan". Kerran huomasi myös sellaisen tapauksenna jossa kissa oli "salaa" saanut pentueen. Aika kummallista vaikka ulkokissathan nimen omaan tulisi leikata, jotta säästyttäisiin tuollaisilta ongelmilta. Joten olen monta kertaa miettinyt, missä on vastuu ?? Kyllä kissan omistajalla on paljon vastuuta ja jos he eivät sitä ymmärrä niin ei sillon kannata kissaa ottaa.
Mutta ONNEKSI on meitä muitakin minä aijon tarjota kissalleni ihanteellisen kodin, jos joudun muuttamaan kissa lähtee mukaan. Onneksi kutitenkin seurustelen jo ja tiedän ettei poikakaverini ole allerginen, mutta jos olisin sinkku en ottaisi edes miestä joka olisi allerginen, koska kissat ovat niin lähellä sydäntäni, että tulisin onnettomaksi ilman niitä. Ja mielestäni on myös lapsille hyvä olla ymäristössä jossa on lemmikki, jolloin allergiat ovat epätodennäköisempiä, joten kissaani ei muut saa vaikka joskus tässä lapsentekoa mietittäisiin. Ja kissan sairaudet hoidan vaikka mikä olisi.
Kissani on siis osa minun perhettä. Minulle se merkitsee samaa kuin oma lapsi, ei lastakaan voi "lopettaa" kun se sairastuu tai kun muuttaa eri paikkaan.
Harmi vaan ettei toiset ymmärrä sitä, ettei eläimiä voi kohdella miten vain tahtoo, kuten ei meitä ihmisiäkään.
on paras vaihtoehto silloin jos eläin joutuu kärsimään eikä paranemistoiveita juuri ole. Valitettavasti eläimen kannalta lopettaminen on silloinkin paras vaihtoehto jos sen k-päinen omistaja ei vaivaudu eikä halua eläintään hoitaa oli se sitten sairas tai vanha. Ikävä juttu että on olemassa julmia ja välinpitämättömiä kissanomistajia joille kissa on vain kulutustavaraa eli vanhan voi vaihtaa uuteen ja ehompaan.
Xiscan kertoma tapaus on kuitenkin raivostuttavan törkeä, sillä elinkelpoisen kissan lopettaminen ihan vain omaa haluttomuuttaan ostaa kissalle dieettiruokaa on todella anaalista!!! Jokainen virtsakivikissan omistaja kun tietää, että vaikka vaiva kroonisessa vaiheessaan on ikävä hoidettava niin se kuitenkin pysyy kurissa ja kissa terveenä kunhan vain sen oikeasta ruokinnasta huolehditaan!
Mitähän pariskunta tekee jos tuo uusi pentu sairastuu tai saa pahoja käytöshäiriöitä kuten monet alaikäisinä maailmalle potkaistut kissanpennut? Viedäänkö pentukin piikille ja otetaan taas uusi kisu?