Mulla on tuskastuttavan hankala anoppi. Se yrittää jatkuvasti määräillä mm. ketä kutsutaan, ketä ei missään nimessä saa kutsua(eli kenen kanssa hän on riidoissa), millaiset koristeet juhlissa tulisi olla, miten minun tulisi pukeutua,alkoholia ei saisi tarjota jne.
Mulla ja mun anopilla on niin erilainen näkemys esim. kauniista koristelusta yms. Mää en pidä mistään pitsi- tai tyllisysteemeistä, mutta anoppi tyrkyttää mulle jatkuvasti kaikenlaisia kyhäelmiään.
Ollaan sulhasen kanssa yritetty muutenkin pitää mahdollisimman matalaa profiilia suunnittelun suhteen...eli haluamme tehdä mahdollisimman paljon itse. Ajatuksenamme oli, että tällä tavoin säästymme turhilta riidoilta.Emme myöskään halua rasittaa muita liikaa.
Mulla ja mun anopilla on niin erilainen näkemys esim. kauniista koristelusta yms. Mää en pidä mistään pitsi- tai tyllisysteemeistä, mutta anoppi tyrkyttää mulle jatkuvasti kaikenlaisia kyhäelmiään.
Ollaan sulhasen kanssa yritetty muutenkin pitää mahdollisimman matalaa profiilia suunnittelun suhteen...eli haluamme tehdä mahdollisimman paljon itse. Ajatuksenamme oli, että tällä tavoin säästymme turhilta riidoilta.Emme myöskään halua rasittaa muita liikaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mun mielestä koristelusta ynnä muusta viimeinen sana tulee olla morsiusparilla. Heidän juhlansa se on. Voisit yrittää puhua anopppisi kanssa asiasta ystävällisesti. Meillä se auttoi. Onneksi. Muuten olisin sanonut asian vähemmän kauniisti jollei anoppini olisi uskonut.
Teidän kahden juhla ei anopin!!!!!! Jos nyt pääsee määräilee - tulee määräilee muitakin juttuja teidän elämässä. Vieraat kutsutte itse - ne keitä häihinne haluatte. Diplomaatti voi toki olla ja johonkin anopin juttuun myöntyä mutta missään nimessä ei kaikkeen. PITÄKÄÄ PUOLENNE!!!
Meillä ongelmana on, että sekä sulhasen isällä ja morsiamen äidillä on taipumus "järjestellä" toisten juhlia. Olemme päättäneet suunnitella kaikessa hiljaisuudessa ja informoida sitten, kun on aika lähettää kutsut.
Toinen vaihtoehto on nakittaa niille joku massiivinen homma, joka vie kaiken ajan /energian, mutta joka ei ole hirveän oleellinen itse juhlan kannalta. Tyylistä riippuu, mikä se voisi olla.
Minusta periaate on se, että maksaja sanoo lopullisen sanan. Toki on kohteliasta vanhemmilta kuunnella lapsien toiveita, jos vanhemmat järjestävät häät. Totuus on kuitenkin se, että lystin maksajalla on oikeus päättää, mitä juhlissa tapahtuu. Jos vanhemmat maksavat, he myös päättävät. Jos taas juhlat ovat ihan erilaiset kuin morsiuspari haluaa, he voivat aina jättäytyä pois juhlista :)
Vanhemmat lupasi kustantaa kaiken ja saisimme järjestää sellaiset häät kuin haluamme, mutta kun suunnittelun aika koitti niin....
vanhemmat (ts.) äiti päätti juhlapaikan, kyyditykset ja nyt on jo koristeluakin päättämässä että millaista sen tulisi olla. Alkaa into mennä jo koko naimisiinmenosta. Olenkin jo sanonut aika napakasti, että hääpari se taitaa kuitenkin päättää millaiset juhlat haluaa.Samaten molempien vanhemmat ovat sanomassa ketä kutsutaan ja ketä ei. Itse emme haluaisi kutsua mm. tätejä ("noitia")joiden kanssa emme ole olleet tekemisissä viim. kymmeneen vuoteen, mutta ne on kuulema kuitenkin kutsuttava.Sen kuitenkin päätin ettemme kutsu kuin ne vanhemmat, emme serkkujani, jotka ei edes kassajonossa tervehdi. Miksi kutsuisin kun ei edes tunne.Johan tästä tädit ovat ottaneet nokkiinsa. Haluan ennemminkin juhlia päivää iloisen kaveiporukan kanssa kuin tätien kanssa, jolloin tunnelma on joka juhlissa kuin hautajaisissa. Vieraitä tulee reippaasti lähelle 400 jos kaikki aikoo kutsua....eipä ole koskaan täten lapsien (ts. serkkujen") hääkutsua meidänkään postiluukusta kolahtanut.
Joka tapauksessa en anna kaiken tämän pilata hääpäivääni, jättäkäämme tämä kaikki tän tunnepurkauksen myötä toiseen arvoonsa!
Antakaa vanhempien järjestää sellaiset juhlat kuin haluavat ja pitäkää itse omat juhlat kavereille. Tiedän sellaista tapahtuneen ja lopputulos on ollut hyvä.
Minun anoppi ilmoitti eilen, että hän ei saavu hääpaikalle ollenkaan. Kun emme anna määrätä kaikesta, hän ei tule lainkaan. Aika törkeetä! Yrittää pilata poikansa hienon päivän.Mieheni onkin nyt aika masentunut, joten meillä häävalmistelut eivät suju kaikista iloisimmissa merkeissä.
Mikä tuossa on masentavaa? Ongelmanne sai ratkaisun. Jos aikuinen ihminen on todella niin pikkumainen, että pistää oman onnensa poikansa onnen edelle pojan hääpäivänä, hän saakin pysyä poissa. Ei vanhemmiltaankaan tarvitse mitä tahansa sietää.
Mietipä näitä vaikka itseksesi:
Minkä kokoisista kysymyksistä te oikein riitelette? Haluatko pukeutua mustaan kun anoppi haluaa valkoista prinsessamekkoa vai oletteko järjestämässä siviilivihkimistä kun anoppi haluaa kirkkohäät? Onko kaikki joustovara jo käytetty?
Anoppisi yrittää siis uhkailemalla saada tahtonsa läpi? Onko tämä hänen normaali neuvottelutaktiikkansa vai koskeeko tämä vain häitänne? Onko hän tosissaan uhkaustensa kanssa?
Miksi anoppi haluaa määräillä? Onko syynä heikko itsetunto, pätemisen tarve, huomion kipeys vai mustasukkaisuus pojastaan? Keljuilua kestää paremmin, jos tietää, mistä se johtuu, jolloin ei tarvitse ottaa kaikkea henkilökohtaisesti.
Onko suvussanne jotain "teidän puolellanne" olevaa henkilöä, joka voisi puhua järkeä anopillesi ja toimia sovittelijana?
Kyllä häät ovat teitä itseänne varten, eikä anoppien pätemisareena.
... että anoppi on niin huomionkipeä ettei jää häistä pois. Kunhan nyt haluaa oikein teidät molemmat saada suunniltaan. Hänellä on tarve saada siellä juhlissa hehkuttaa mitä kaikkea hän on tehnyt häiden eteen. Jopa ottaa kunnia niistäkin mitä ei ole tehnyt. Olis kiva tietää millaiset anopin omat häät on olleet aikanaan ja kuka niissä on määrännyt. Voipi tuo ongelma versota sieltäkin asti?
Anoppi on aina yrittänyt määrätä kaikkien lähi-ihmisten elämää. Hänen mies ei uskalla sanoa mitään vastaan, ettei vain vaimo suutu...!Uskomatonta, mutta totta.
Luulen myös, että anoppi on mustasukkainen pojastaan. Se on ilmentynyt monin eri tavoin (hän haukkuu minua tyhmäksi, rumaksi, hänen pojalleen täysin kelvottomaksi vaimoksi...). Itse koen olevani kuitenkin varsin normaali nainen.
Oonkin tässä kuuden vuoden aikana tullut tulokseen, että anopillani on jonkinlainen persoonallisuushäiriö tms. Normaalia tuo käytös ei ole.
Voi itku, miten tutulta kuulostaa! Surullista myöntääkään, mutta meillä tilanne on aivan sama. Kahdeksan vuotta elämäämme puuttunut anoppi, joka kuulemma tietää parhaiten, mitä hänen lähes 30 vuotias poikansa haluaa ja tarvitsee. Häihimme olisi kutsuttava juuri ne henkilöt, jotka ovat hänelle tärkeitä esimerkiksi seurakunnan piiristä (meistä kumpikaan ei ole millään tavoin uskonnollinen!).
Lisäksi olen turhamainen ja pikkutarkka - tämä vain siksi, etten ole valmis ottamaan hyväksymään hänen halpakauppojen alekoreista mukaan poimittuja muovipatsaita, pitsihörhöjä tms.
Turha kai on kertoakaan, että anoppini - uskonnollisen vakaumuksen omaavana - ei todellakaan hyväksy alkoholia missään muodossa. Me taas elämme tavallisten nuorten tavoin, tavallisten nuorten keskuudessa - ja toisinaan siis myös terasseilla siideristä ja oluesta nauttien. Booleista ja tervetulomaljoista on siis keskusteltu posket punottaen useat kerrat.
En yhtään ihmettele, vaikka tarinasi kuulostaa joidenkin lukijoiden mielestä käsittämättömältä - sitä se onkin, ellei itse tunne tilannetta yhtä läheltä vastaavalla tavalla. Anoppi pyrkii kirjaimellisesti olemaan kukkona tunkiolla ja ellei hänen sanansa ole laki (olen itse voimakastahtoinen, joten ristiriitoja syntyy ja pidän pitkälti oman pääni asioissa, jotka katson kuuluvan omaan päätösvaltaani), hän heittäytyy itkeväksi marttyyriksi "olen niin huono äiti ja yritän teidän parastanne".
Kasvaisi aikuiseksi - vaikka ei olekaan sitä viimeiseen reiluun 50 vuoteen tehnyt!
Otan osaa.
Meillä ongelma on isäni, jonka tapana on mestaroida ja päättää juhlissa ja heittäytyä marttyyriksi/heitellä astioita, jos joku yrittää tehdä jotenkin muuten kuin hänen suunnitelmiensa mukaan. Tietysti aina se, joka ei suostu hänen suureellisiin suunnitelmiinsa on hänen mielestään itsekäs ja toisia huomioimaton.
Kertokaa hyvät ihmiset, mikä näitä vanhempia vaivaa!
Luuulen, että tämä Mirjami ja hänen hääsuunnitelmansa on keksitty TROLLI. Erityisen ihmeteltävää on hänen tapansa intoutua arvostelemaan anoppiaan. Ei kukaan todellinen ihminen voi olla tuollainen.
Miksi hän keksii tälläisiä asioita? Haluaisiko hän olla naimisiin menevä Mirjami. Tai onko anoppi tai joku muu ihminen loukannut häntä.
Voi kun tämä juttu olisikin vain pilaa. Anoppini nyt vain on sellainen. Mieheni veljen vaimo on kokenut aikanaan aivan saman rumban, joten en puhu ihan omiani.
meillä tulee olemaan edessä, sitten kun häät joskus koittavat. Ja olen aivan varma, että anoppi ottaa kunnian kaikesta (mitä ei edes ole tehnyt) itselleen, JOS se on hyvin onnistunut asia. Jos jokin asia taas tulee menemään pieleen, niin anoppi tulee varmasti suureen ääneen kailottamaan kaikille, että se oli morsiammen idea, ja nauramaan päälle. Ei yhtään kivaa.
Anopeille ei tarvi antaa periksi! Mie ite oon päättäny et minä ja sulhanen suunnitellaan ite niin menu ku kaikki muuki, ja annetaan molemmille anopeille joku vastuualue, mistä ne saa huolehtia. Ite tehdään vaik pari vaihtoehtoa ja he saavat yhessä meidän kanssa päättää asioista. Siskon häät ku meni pieleen ku oma äitimme innostu turhanki paljon...Mutta toi varmaan toimii, että jaetaan hommia ja jokaiselle jotai huolehdittavaa.
meilläkin. kutsujen kohdalla tehtiin niin, että mä sain päättää omista sukulaisistani ja tuleva siippani päätti omistaan vanhempien kanssa. häämekkoni anoppi olisi ehdottomasti halunut teetättää mieheni kummilla, joka on yli 80 ja joka suosii runsaita pitsejä, rusetteja ja tyllejä. sanoin jämäkästi ei ja menin haluamaani liikkeeseen. tästä seurasi anopin mielenkiinnottomuus pukuani kohtaan, mikä on vain oikein hyvä asia. onneksi koristelun suhteen ollaan samoilla jäljillä, eli vähempi on enempi. ja on vielä paljon asioita, joissa en aluksi uskaltanut sanoa vastaan, mutta tarpeeksi kun mua ärsytettiin, niin sainhan sanottua topakasti oman mielipiteeni! siitä seurasi muutman päivän mykkäkoulu ja halveksuvat katseet, mutta siitäkin päästiin yli!