olisin teiltä yhteishuoltajilta (lähi ja etä) kysynyt, että onko ratkaisu todellakin toimiva, siis yhteishuoltajuus?
jos jotain ongelmia on ollut, niin minkälaisia ne ovat olleet?
eikö joissain tapauksissa ole ikävää olla se lähihuoltaja jos on yhteishuoltajuus, siis lähinnä silloin kun etähuoltaja tekee asiat vaikeiksi hoitaa??
mietin vaan kun tuntuu olevan niin muoti-ilmiö tuo yhteishuoltajuus ja luulisi sen olevan rankkaa.
kait myös etävanhemman matkustelut yms. pitää ilmoittaa sille lähille??
jos jotain ongelmia on ollut, niin minkälaisia ne ovat olleet?
eikö joissain tapauksissa ole ikävää olla se lähihuoltaja jos on yhteishuoltajuus, siis lähinnä silloin kun etähuoltaja tekee asiat vaikeiksi hoitaa??
mietin vaan kun tuntuu olevan niin muoti-ilmiö tuo yhteishuoltajuus ja luulisi sen olevan rankkaa.
kait myös etävanhemman matkustelut yms. pitää ilmoittaa sille lähille??
Vastaukset 20
Vanhimmat
Se on aika paljon omasta itsestään kiinni. Joku näkee yksinhuoltajuuden parempana kuin yhteishuoltajuuden, joku taas toisinpäin. Yhteishuoltajuudessa vain voi niin halutessaan hankaloittaa "lapsen" elämää ihan kiitettävästi, ja siinä sivussa sen vanhemman jonka luona lapsi asuu. Tosin siinä vaiheessa jos välit on kunnossa, niin yhteishuoltajuus kannattaa säilyttää, sillä yksinhuoltajuudesta saa pahan leiman ja mahdollisesti etä-vanhemmasta vihollisen.
Niin kauan kun asiat pystyy puhumalla sopimaan ja pysymään siinä kaverisuhteessa exän kanssa, niin yhteishuoltajuus on hyvä vaihtoehto. Myös kannattaa ottaa selvää juurikin siitä mitä eroa noilla kahdella on. Yksinhuoltajuudella saadaan helposti toinen vanhempi tuntemaan että on menettänyt oman vanhemmuutensa, sillä kaikki ne oikeudet siltä toiselta lähtee, ja käteen jää pelkästään tapaamisoikeus ja elarit jotka menee sille joka lapsen kanssa asuu.
Tietysti tänne tän jälkeen tulee taas näitä monia jotka painostavat ja kääntävät kaiken negatiiviselle kannalle, mutta suosittelen, mieti tarkkaan mitä niiden sanomisista uskot. :)
Meillä on niin,että olen yksinhuoltaja ja ihan yhteisestä päätöksestä,kun välimatka on niin pitkä. Periaatteessa se ei tarkoita mitään,mutta helpottaa asioitten hoitamisessa. Jos isä asuisi samassa kunnassa/kaupungissa,olisi varmaan yhteishuoltajuus.
Asiat riippuvat ihan teidän yhteistyökyvystä.
luulen niin, että kommenttia tulee monenkirjavaa. olisi silti kiva kuulla molempien huoltajuusmuotojen molemmat puolet, negatiiviset ja positiiviset.
sen olen ymmärtänyt että mikäli vanhemmat ovat niin riitaisia, ettei asioista pysty keskustelemaan saati päättämään, niin lapsen edun kannalta olisi parasta se yksinhuoltajuus. loppujen lopuksi, eihän millään muulla ole väliä kuin että lapsella olisi hyvä olla.
toki yksinhuoltajuus on varmasti kannattavaa myös silloin kun toinen vanhemmista on esim. päihderiippuvainen tai rikollinen. sellaistenkaan kanssa ei ole varmasti helppo asioista lähteä sopimaan.
Haluaisin kans tietää mitä hyötää lähivanhemmalle on yhteishuoltajuudesta, ja jos lähivanhempi soveltuu lapsen lähivanhemmaksi, soveltuu hän myös yksin päättämään lapsen asioista (mielestäni).
...syvällä rintaäänellä voin kertoa että jopa se virallinen yksinhuolto ei loppupeleissä ratkaise yhtään mitään ongelmaa lasten ja lähivanhemman elämässä mikäli toinen vanhempi todellakin on häriintynyt, päihderiippuvainen ja väkivaltainen ihminen. Tapaamisten saaminen valvottuina saatika tapaamisoikeuden eväämiseen on niin rankat kriteerit että siihen ryhdytään tuomioistuimessa aniharvoin. Kyse ei todellakaan ole lapsen edusta, että hänelle tuo tapaamisoikeus myönnetään vaikka olisi isokin näyttö tuon etävanhemman toimista ja menttelytavoista.
Valvoittuja tapaamispaikkoja on liian vähän, joten niitä myönnetään edelleen vain sellaissa tapauksissa, jossa vanhempi toistuvasti on käynyt lasten kimppuun. Vanhempi selviää näistä lastensa kurituksesta pelkällä sakkorangaistuksella, joten mitään pysyvää merkintää ei rikosrekisteriin jää. Vanhemman muut toimet esim. muita aikuisia kohtaan, niin lähisuhteissaan kuin tuntemattomia kohtaan ei huomioida tuomioistuimessa. Jokaisella ihmisellä tosin järki jo sen sanoo, että ihminen joka on väkivaltainen, ja impulssin kontrolli on heikkoa ei todellakaan uhrejaan valitse. Fyysinen väkivalta ja sillä pelottelu kun ei ole kontrollin menetystä vaan muiden kontrollointia. Eli toisin sanoen tämä ns.lasten oikeus tavata sitä vanhempaa jonka luona ei asu toteutuu maassamme tällä hetkellä sillä periaatteella, että oikeastaan on kyse vanhempien oikeudesta tavata lastaan, sillä monessakin tapauksessa lapsi joutuu varsinaiseen vaaraan toteuttaessaan tuota tapaamisoikeuttaan. Ruotsissa väkivaltaa käyttäneeltä vanhemmalta evätään automaattisesti huoltajuus ja tapaamiset ovat valvottuja. Siellä ollaan jo tajuttu, että väkivaltainen ihminen ei uhrejaan pysty valitsemaan, vaan kyse on sen väkivaltaisen ihmisen tapa toimia tilanteessa jossa tuntee joutuneensa alakynteen.
Päihderiippuvainen retkahtaa pulloon juuri silloin kun niin käy. Sekään ei katso sitä, onko lapsi silloin toteuttamassa tuota tapaamissopimukseen merkittyä etuaan. Rikollisuuttakin on niin monenlaista. Törkeästä petoksesta tuomittu, toistuva rattijuoppokaan ei riitä kumoamaan tapaamisoikeutta, vaikka se kertoo aika paljon kyseisen ihmisen moraalista ja luonteesta.
Lisäksi nämä väkivaltaiset juopot yleensä löytävät sen seuraavankin kynnysmatoksi alistettavan paapojan, ja niin lapsille näytetään alusta taas se sairaan parisuhteen malli siellä etäkodissa.
Tapaamisillakin venkuroidaan. Niistä pidetään kynsin hampain kiinni, mutta tapaamisia peruuntuu viime hetkillä krapulan,juopottelun tai putkaeissun takia. Lapsi kokee lukemattomia pettymyksiä, ja tapaamiset eivät koskaan luo mitään rutiinia arkeen, vaan ne luovat ainoastaan kaaosta muuten niin seesteiseen arkeen. Ja siitäkin voi olla varma että jos todellakin tarvitset omia menojasi varten lapsivapaata, joudut kuitenin pitämään lastenvahtia varalla mikäli etä ei tulekkaan.
Eli yksinhuoltajuus helpottaa vain ja ainoastaan sitä, ettet lähinä tarvitse sen etävanhemman nimeä lasten passihakemukseen mikäli hän haluaisi olla hankala. Tapaamisoikeuden takia kiusanteko jatkuu ja jatkuu, syöden lasten mielenterveyttä ja lähivanhemman rauhaa. Voitte varmaan itse miettiä sen ainoan huoltajan kokeman stressin määrää kun hän ei koskaan voi olla varma onko lapset turvassa vai ei. Huoltajan tehtävä on suojella lasta. Tätä suojelua ei maassamme saada kuitenkaan turvattua edes lain voimin.
Yksinhuoltajuus etän tiedonsaantioikeuksin on toimivin ratkaisu.
Tapaamiset ovat kaikkein tärkein - lapselle.
No kylläpäs on naivia tekstiä. Jos kerran huoltajuus ei merkkaa mitään olet valmis itsekin luopumaan siitä? Toki tapaamiset ovat tärkeitä mutta vanhemmuus on paljon muutakin kuin "tapaamisia". Miten arvelet että se vaikuttaa vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen jos ei edes kelpaa huoltajaksi? Lähivanhemmalle on kuitenkin yksi hailee mikä se huoltajuusmuoto on, etävanhemmalle se voi olla kovinkin tärkeä asia.
olen eri mieltä tseeuksen kanssa, tuosta viimeisestä lauseesta.
lähivanhemmalle voi olla hyvinkin merkittävää huoltajuusmuoto, koska joskus kahden vanhemman yhteinen päätös voi olla niin vaikea aikaansaannos että siitä aiheutuu jokaiselle paljon harmia. silloin yksinhuoltajuus on helpompaa, päätöksentekoon ei tarvita riitelyä toisen kanssa.
T.E: mitä mahdat tarkoittaa noilla tiedonsaantioikeuksilla, mitä ne oikein on?
missään en ole vielä sellaiseen törmännyt, pitänee alkaa googlettamaan. mutta jos sinulla olisi kokemusperäistä tietoa??
Viemällä (muodollinen) päätösvalta pois etävanhemmalta heikentyy hänen suhde lapseen. Lähivanhemmalle tuolla ei ole merkitystä - etävanhemman nimmari tarvitaan kerran viidessä vuodessa kun lapsi tarvitsee passin (ja poliisi voi myöntää lomamatkaa varten vaikka toinen ei allekirjoitakaan). Mutta etävanhemmalle tuo voi olla tärkeä asia vaikka se ei vaikuta sinänsä arkeen millään tavalla.
hankalan vanhemman kanssa? Ehkä olet itse hankala vanhempi joka terrorisoi lasta ja exäänsä yhteishuoltajuuden antamin mahdollisuuksin.
Sitä huoltajuutta ei kovin hepposin perustein keneltäkään viedä, eli ne joilta se on viety voivat katsoa peiliin.
Ei ole oikein mahdollista terrorisoida yhteishuoltajana, yksinhuoltajuus antaa enemmän mahdollisuuksia kiusaamiseen. En ole vaihtamassa alvariinsa lapseni uskontokuntaa, sukunimeä tai hakemassa hänelle mopokorttia. Sen takia on samantekevää itselleni onko exäni lapsen huoltaja. Mutta välitän lapsestani sen verran että toki haluan että hänellä on läheinen suhde isäänsä - ja sen takia itsestäänselvyys että isä on myös huoltaja.
sitä, että etävanhemmalla on kuitenkin oikeus saada viranomaisilta lasta koskea tietoja, koulusta ym. Mutta päätäntävaltaa hänellä ei ole, mutta oikeus saada lapsesta tietoja.
Yleensä päädytään yhteishuoltoon sen takia että lapsi on automaattisesti yhteishuollossa jos syntyy avioliittoon (ja yleensä sovitaan avoliitossa yhteishuollosta isyysselvityksen yhteydessä). Miksi ero pitäisi vaikuttaa tähän asiaan? Jos toinen ei suostu luopumaan huoltajuudesta niin siitä on sitten käräjöinti edessä. Huoltajuusmuoto ei vaikuta arkeen millään tavalla. On jotkut isommat päätökset mitä pitää tehdä yhdessä - lapsen sukunimen muuttaminen, passin ja mopokortin hakeminen, lapsen tilin avaaminen. Huoltajuus voi olla tärkeä henkinen merkitys etävanhemmalle joka joutuu elämään erossa pidempiä aikoja lapsestaan. Joissain ongelmatilanteissa (toinen huoltaja sairastuu/kuolee/sekoilee) voi lapselle olla tosi hyvä asia että hänellä on toinen huoltaja hoitamassa hänen asioita.
Huoltajuusmuoto ei sinänsä vaikuta ilmoitusvelvollisuuteen koskien matkustelua.
niin kauan kunnes mies kyllästyy yksinäisyyteen ja ottaa naisen kuin naisen seurakseen. Sitten loppuu isänä olo ja lapset unohtuu. Isä kokee lapset vaan vaivaksi ja velvollisuudeksi, jonka tämä nainen on hänelle syöttänyt.
Mikään ei enää toimi ei lasten kanssa eikä ex vaimon kanssa. Mies eristäytyy ja muuttuu lapsiaan kohtaa erittäin ilkeäksi. Koskaan ei ole aikaa enää.
Jos iehet malttaisivat olla yksin niinkauna kunnes lapset ovat aikuisia, saisivat he hyvän isän mallin, eikä mallia ettei isän tarvitse enää lapsistaan välittää kuin pakon edessä.
Nykyisä onkin muuttanut muotoaan, ja onkin enää vain nimi muiden nimikkeiden muodossa. Harva lapsi enää tietää että isä on toinen vanhempi joka asuu lapsen kanssa, ja on samanlainen tärkeä ihminen kuin äitiki, neuvoo opastaa ja huolehtii. Nykylapset ihmettelevät että joissakin perheessä asuu myös mies, mikä kumma se on kun heillä ei ole miestä kotona. Moni ei tiedä että se mies on isä.
Monet lapset ovat kasvaneet vailla isää ja yhden aikuisen taloudessa, siksi äidistä on tullut kaikkein tärkein ihminen lapsille.
Isät ovat kohta menneen talven lumia, joka tietosanakirjasta tarkistaetaan Isä= entisajan toinen vanhempi, joka asui ennenvanhaan lasten ja heidän äidin kanssa.
voi olla yksin kakaroiden kanssa siihen asti kunnes ovat aikuisia???.Äitsykkä ottaa exmiehen kostoksi hetimiten ukonrähjän kakaroille uudeksi isiksi ja oikeasta isistä tehdään etäisi.Jos se ei miestä vatuta niin ei sitten mikään.Kyse ei ole mustasukkaisuudesta vaan puhtaasti siitä nimikkeestä ETÄISÄ.Miksi oikea isi enää hyysäisi exkakaroita kun uusio-ukkeli loisii talossa ja leikkii fiksua isiä.Meillä onneksi etäisi otti etäisyyttä koko porukkaan ja tapaa kakaroitaan todella harvoin.
toimii. Siis etävanhempi ei hankaloita millään tavoin lähivanhemman toimintaa.Ei tosin käytä mitään huoltajan oikeuksia,esimerkiksi ei ole yhteydessä kouluun tms,mutta saa kyllä tiedot suoraan minulta.
Käytännössä minulle aivan sama,mikä huoltomuoto paperilla on,hänelle sillä oli merkitystä.
mitä sitten kun toinen huoltajista on jotenkin hankala tapaus? siis että hänellä ei vaikka ole kaikki kohdallaan ja vaikka yrittää tahallaan hankaloittaa sen lähivanhemman elämää tms.
ymmärrän että yhteishuoltajuus on hyvä ratkaisu jos voidaan olla sovussa ja kaikki toimii mutkattomasti.
mutta jos etä onkin hankala tapaus, voiko hän tehdä elämästä yhtä helvettiä? mietin vain että eikö olisi aina parempi että se lähi olisi myös yksinhuoltaja. papereissahan lukee että on toinenkin vanhempi ja jos se lähi vaikka kuolisi niin silloinhan kysyttäisi siltä etältä vanhemmaksi ryhtymistä??
Etävanhempi ei voi vaikeuttaa lähivanhemman elämää vaikka olisikin huoltaja. Riitely huoltajuudesta on ikävä asia lapselle.