Iltalehden sivuilta löytyy muutamia mielenkiintoisia keskustelunaiheita, yksi niistä ottaa kantaa nykyajan yhteisöllisyyteen tai sen puutteeseen.
Nyt kun on myönnetty vanhempien olevan enemmän yksin kuin ikinä aikaisemmin lasten kasvatusvastuun kanssa, on yhteisöllisyyttä peräänkuulutettu lasten kasvatuksessa. Lehdessä kysytän, onko oikein puuttua lasten tekemisiin, jos näkee lapsia tai nuoria väärillä teillä.
Mielestäni on oikein ja toivottavaakin. Kun lapseni olivat pieniä, oli meillä taloyhteisössä vanhempien keskeinen sopimus, että kuka tahansa saa ja pitääkin puuttua lasten tekemisiin tarvittaessa. IL:ssa pari julkisuuden henkilöä kertoo kokemuksistaan siitä, miten ovat vieraita lapsia ojentaneet.
Vaikka vanhemmat olisivat kuinka vastuullisia kasvattajia tahansa, kotona selkeät rajat jne, niin vanhempien silmät eivät kerta kaikkiaan ehdi joka paikkaan. Lapset saavat hyvin väärää asennekasvatusta, jos rajat vaaditaan vain kotona ja joka paikassa muualla saa aikuisten silmien edessä tehdä mitä vain. Minusta on vastuun pakoamista väittää, että saa haistattelevan nuorisoporukan silmilleen ja siksi pitää suunsa kiinni. Harvoin sieltä edes haistatellaan, kun nuoria lähestyy ystävällisesti ja tärkeintä on, että aikuinen ilmaisee nuorille mielipiteensä.
Nyt kun on myönnetty vanhempien olevan enemmän yksin kuin ikinä aikaisemmin lasten kasvatusvastuun kanssa, on yhteisöllisyyttä peräänkuulutettu lasten kasvatuksessa. Lehdessä kysytän, onko oikein puuttua lasten tekemisiin, jos näkee lapsia tai nuoria väärillä teillä.
Mielestäni on oikein ja toivottavaakin. Kun lapseni olivat pieniä, oli meillä taloyhteisössä vanhempien keskeinen sopimus, että kuka tahansa saa ja pitääkin puuttua lasten tekemisiin tarvittaessa. IL:ssa pari julkisuuden henkilöä kertoo kokemuksistaan siitä, miten ovat vieraita lapsia ojentaneet.
Vaikka vanhemmat olisivat kuinka vastuullisia kasvattajia tahansa, kotona selkeät rajat jne, niin vanhempien silmät eivät kerta kaikkiaan ehdi joka paikkaan. Lapset saavat hyvin väärää asennekasvatusta, jos rajat vaaditaan vain kotona ja joka paikassa muualla saa aikuisten silmien edessä tehdä mitä vain. Minusta on vastuun pakoamista väittää, että saa haistattelevan nuorisoporukan silmilleen ja siksi pitää suunsa kiinni. Harvoin sieltä edes haistatellaan, kun nuoria lähestyy ystävällisesti ja tärkeintä on, että aikuinen ilmaisee nuorille mielipiteensä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vanhemmat täysin yksin kasvatusvastuun kanssa! Ei ennenkään niin ollut, vaan koko kylä kasvatti lapsia, kuten sanotaan ja kuuluisi olla vielä tänäkin päivänä.
Edellisessä on hyvin sanottu tuo, että ei lapsille riitä se, että vain koti asettaa rajat. Kaveriporukassa katoaa helposti järki hetkittäin, mennään porukan mukana ja ohi kulkevat tuppisuu aikuiset viestivät heille, että noin saa tehdä, ei meitä kiinnosta, vaikka asian pitäisi olla just päinvastoin.
Näin kirjoittaa vanhempi, joka on varmasti oman kasvatusvastuunsa hoitanut, joten ihan turha tulla väittämään, että omaa vastuuta silti oltaisiin toisille siirtämässä!
Aikuinen on usein itse lasten ja nuorten pilkan tai kiusan kohde. Silloin on ainakin aika mahdoton puuttua asiaan ottamalla heitä puhutteluun tai huomauttaa heille suoraan asiasta. Lapset ja nuoret kokevat vahvasti olevansa oikeassa ja tekevänsä toiselle ja ulkopuoliselle sen, mitä tämä ansaitseekin, esim. vikansa, sairautensa, vammansa, ikänsä, ulkonäkönsä, köyhän näköisten vaatteidensa tms. takia. Heistä kasvaa kauppojemme vartijasukupolvet. Tämä on kilpailuyhteiskunta, jossa jokaisen on oltava paras, tervein ja täydellisin, lapset oppii sen viimeistään päiväkodissa. Epäonnistujan näköistä ihmistä saa pilkata ja kohdella huonosti. Ehkä jopa pitää pilkata.
Juuri tuo on niin hirveän väärin lapsia itseään kohtaan, että KUKAAN paikalla olevista aikuisista ohikulkijoista ei puutu tuollaiseen käytökseen! Se antaa lapsille niin hirveän väärän mallin, että sitä on vaikea poistaa myöhemminkään.
Tuskin on kaukaa haettu ajatus, että siinä vaiheessa kun luokkayhteiskunnan rakentaminen alkoi, siinä vaiheessa myös inhimillinen arvopohja ja toisen ihmisen kunnioittaminen lopullisesti romutettiin. On vain minä, minä, minä, jokaisen on yritettävä olla toisia parempi, vahva, menevä, menestyjä (rikastuja) oman voiton tavoittelija, jos jonkun elämässä eivät itsekkäät arvot ole ykkösenä, hän on luuseri. Hah! Mitähän tuollaiselle ihmiselle jää elämästä jäljelle, kun hän menettääkin sattumalta terveytensä, rahansa, omaisuutensa, työkykynsä... Voi raukkaa!