Eräs tuttavani (hetero mies), on ottanut BB:n 24/7 itselleen. Kävin tässä yhtenä päivänä katsomassa sitä vähän aikaa. Hän sitten siinä kyseli minulta että kuka niistä tytöistä olisi minun makuuni. Katsoin häntä vähän ymmälläni, ai noista pennuistako. No eipä kukaan. Hän vaan jatkoi kyselyään ja seuraavaksi hän sitten kysyi että kuka sitten olisi seksikkäin minusta, ja taas olin että MITÄ, no enpä katsele noin nuoria sillä silmällä. Hänellä oli kyllä vastus molempiin kysymyksiin, niinpä miehet.
Miten on onko ikäeroilla teille merkitystä, katsotteko toisia ajattelematta ikää laisinkaan. Muutenkaan seksuaalisuus ei ole minulla ensimmäisenä mielessä. Jossain vaiheessa mietin jo että olenko aseksuaali kun ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta yhtään. Minulla se vaan vaatii tunteen mukaan, ihastumisen jne että olisi jotain toimintaa sillä osa-alueella. Ehkä se on ikä kysymys tai mistä sitten johtuukaan.
Minä viihdyn todella hyvin yksin enkä edes pahemmin kaipaa seuraa, kyllä sitä monesti miettii että mikähän on, kun en kaipaa seuraa laisinkaan, olenko ihan normaali. Kun kuuntelee muiden puheita ja lukee täällä juttuja sitä tuntuu kuin pitäisi olla kiinnostunut seurustelusta ym. Minusta tuntuu että voisin hyvinkin olla yksin vaikka loppuelämäni ja sitä voi olla jäljellä vielä hyvin pitkäkin aika. Kyllähän ajatus että olisin loppuelämäni yksin kuulostaa omiinkin korviin omituiselta, ei minusta tunnu siltä että mitenkään pelkäisin sitoutumista tai lähestyä muita mutta jostain syystä ei vaan ole kiinnostusta siihen suuntaan.
Miten on, kaipaatteko te sinkut seuraa, seurustelua. Kuinka paljon olette valmiita tekemään sen eteen että löytäisitte sen naisen elämäänne, muuttamaan elämäänne, niitä arkirutiineja joita vuosien varrella on tullut. Eipä tässä kait muuta.
Miten on onko ikäeroilla teille merkitystä, katsotteko toisia ajattelematta ikää laisinkaan. Muutenkaan seksuaalisuus ei ole minulla ensimmäisenä mielessä. Jossain vaiheessa mietin jo että olenko aseksuaali kun ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta yhtään. Minulla se vaan vaatii tunteen mukaan, ihastumisen jne että olisi jotain toimintaa sillä osa-alueella. Ehkä se on ikä kysymys tai mistä sitten johtuukaan.
Minä viihdyn todella hyvin yksin enkä edes pahemmin kaipaa seuraa, kyllä sitä monesti miettii että mikähän on, kun en kaipaa seuraa laisinkaan, olenko ihan normaali. Kun kuuntelee muiden puheita ja lukee täällä juttuja sitä tuntuu kuin pitäisi olla kiinnostunut seurustelusta ym. Minusta tuntuu että voisin hyvinkin olla yksin vaikka loppuelämäni ja sitä voi olla jäljellä vielä hyvin pitkäkin aika. Kyllähän ajatus että olisin loppuelämäni yksin kuulostaa omiinkin korviin omituiselta, ei minusta tunnu siltä että mitenkään pelkäisin sitoutumista tai lähestyä muita mutta jostain syystä ei vaan ole kiinnostusta siihen suuntaan.
Miten on, kaipaatteko te sinkut seuraa, seurustelua. Kuinka paljon olette valmiita tekemään sen eteen että löytäisitte sen naisen elämäänne, muuttamaan elämäänne, niitä arkirutiineja joita vuosien varrella on tullut. Eipä tässä kait muuta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vähän samoja fiiliksii.
Mulla menee vähä aaltomaisesti toi. Et välil kaipaa kauheesti et olis joku et ei tarvis olla yksin.
Mut niin ku normaalisti nautin yksin elosta ja eikä oo mitään kauheita paineita siit et ku ei oo ketään. Kai mä ootan sitä oikeeta tai jotain sellast et osuis kohalle. Kattelen kyl muita, mut en mitenkään hae hakemalla seuraa. Se kolahtaa sit ku on kolahtaakseen. Kyl se sit jossain vaihees voi alkaa tuntuu pahalta...mut nyt ainakin nautin yksi elämisestä ja vapaudest.
Ihmettelen suuresti miten monet on suhteis vaik oikeesti toinen täysidiootti. Ja ku siit päästään niin on taas seuraava idiootti kainalos. Miks ihmiset ei osaa olla yksin?