Tuli tossa mieleen mistä juontaa sanonta 'karhunpalvelus', piti oikeen googlettaa, no löytyihän siihen vastaus, jota en ollut kyllä koskaan kuullutkaan...
Karhunpalvelus =
''Sana juontaa juurensa Jean de La Fontainen runomuotoisesta eläinsadusta,[1] jossa kesy karhu halusi auttaa nukkuvaa miestä tappamalla kärpäsen hänen otsaltaan. Karhu kuitenkin tuli lyöneeksi niin kovaa, että mies sai surmansa.''
Yritin sitte etsiä vielä mistä juontaa sanonta ''oma lehmä ojassa '' siihen en löytänyt vastausta, tietääkö joku mistä juontaa tuo sanonta ?
Karhunpalvelus =
''Sana juontaa juurensa Jean de La Fontainen runomuotoisesta eläinsadusta,[1] jossa kesy karhu halusi auttaa nukkuvaa miestä tappamalla kärpäsen hänen otsaltaan. Karhu kuitenkin tuli lyöneeksi niin kovaa, että mies sai surmansa.''
Yritin sitte etsiä vielä mistä juontaa sanonta ''oma lehmä ojassa '' siihen en löytänyt vastausta, tietääkö joku mistä juontaa tuo sanonta ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
oli kyllä tuttu. Mutta oma lehmä ojassa ei taida johtua mistään vastaavasta. Onpahan vain sanonta, jossa ihmisellä on ne omat intressit päällimmäisenä.
tässä oikein hieroo noita onnettomia tyvipesäkkeitä.... niin olisiko peräti Veikko Vennamon lanseerama käsite politiikkaan?
Niinhän se taitaa olla vaan sanonta...jonkun omaa edun tavoittelusta...
Niinkuin on ''ketunhäntä kainalossakin''
Hyvin sopisi Vennamon sanonnaksi...
vannomaan menisi, mutta sinne sopisi
ketunhäntä kyllä voisi olla jostain faabelista... "happamia, sanoi kettu pihljanamarjoista" , "jäljet pelottavat"
Joo mulle tuo faabeli on outo...mutta kettuahan pidetään yleensä viekkaana ja ovelana, ja sitte kun joku kulkee ketunhäntä kainalossa, niin minusta se liittyy johonkin kieroon ovelaan...''ei ole puhtaat jauhot pussissa'' ;)))
ihan vaan eläintarina, jolla on symbolinen merkitys... osa niistä on (happamat marjat) perinteisiä. ja osa sitten taas uudempaa keksintöä....
taisi olla Vennamon lanseerama juttu:)
Aikoinaan maaseudulla tehtiin lehmänkauppoja paljon erilaisilla tuotteilla tai vaihtamalla lehmiä. Ei siis yksin hevosia vaihdettu. Lehmiä voitiin vaihtaa viljaan perunaan, heiniin ja milloin mihinkin.
Jos jollain pikkumökkiläisellä oli kaksi lehmää, ja jonain vuona ei saanut riittävästi heinää niille, niin hän voi vaihtaa toisen lehmän erilaisiin rehuihin, että edes se toinen lehmä pysyisi hengissä ja sen vasikasta saisi myöhemmin uuden lehmän.
Tällä sis tarkoitettiin jonkun myymistä aivan toisenlaisilla hyödykkeillä kuin yleinen tapa oli, ja sehän oli raha.
Tosta tulee sitte mieleen joku ikivanha sanonta että jollain on puheet kuin ''rahattomalla lehmänostajalla ''
Oma lehmä ojassa on maaseudulla muodostunut sanonta. Ennen oli paljon avo-ojia pitkin maita ja lehmät kulki vapaana ulkolaitumilla ja myös niiden aidatuilla laitumilla oli paljon ojia. Lehmät putoilivat usein ojiin. Kömpelöinä eläiminä ne monesti kaatuilivat sinne eivätkä päässeet itse ylös. Niitä sai olla yhtenään nostelemassa miesvoimin. Siihen tarvittiin monta miestä. Nuorena pääsin osallistumaan moiseen.
Nyt moni koetti väistää tuon kun näki vieraan lehmän olevan ojassa, mutta jos huomasi oman, niin kyllä oli heti innolla vetämässä ja haki muitakin vetämään.
Lampaat eivät jääneet ojiin ja lammaslaitumilla ei juuri ojia ollut. Hevosetkin jäi harvoin ojiin sillä ne ovat taitavia pääsemään pois, vain kömpelö lehmä jäi.
Siitä kehittyi tuo sanonta, ei se ole ollut missään kirjoissa.
Kansan suussa on kehittynyt monenlaisia sanontoja.