Luokallani ei ole sijaa minulle. Kaikki tulevat toimeen kanssani vain vaivoin, kukaan ei melkein edes puhu minulle. Kaikki ovat minun seurassani kiusaantuneita, he mulkoilevat ja kuiskuttelevat. Luulen, että se johtuu jo vanhasta kanunasta. Joskus toisella luokalla pidin pulpetissani päiväkirjaa, jota luokkalaiseni lukivat. Sielä luki kaikkea tyhmää, esimerkiksi: "Laura on tyhmä, koska osaa jalkkista paremmin ku mä." Koko luokka suuttui minulle tuon kaltaisista jutuista. Ja nyt ne syrjii.
Koko toi pieni juttu on vaikuttanu muhun ihan hirveesti. Mä en enään uskalla viittailla paljoakaan tunnilla, en uskalla ylipäätään edes puhua vieraille, kuten vaikkapa opettajille. Pelkään mokaamista, esimerkiksi, jos vastaan opettajan esittämään kysymykseen väärin, nolostun ihan sikana. Yleensä puren itseäni tosi lujaa sormeen tai nipistelen.
Koko toi pieni juttu on vaikuttanu muhun ihan hirveesti. Mä en enään uskalla viittailla paljoakaan tunnilla, en uskalla ylipäätään edes puhua vieraille, kuten vaikkapa opettajille. Pelkään mokaamista, esimerkiksi, jos vastaan opettajan esittämään kysymykseen väärin, nolostun ihan sikana. Yleensä puren itseäni tosi lujaa sormeen tai nipistelen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Millä luokalla te nyt olette? Kaverit tekivät ensinnäkin väärin, kun lukivat päiväkirjaasi luvatta. Et pienempänä lapsena tullut ajatelleeksi, että päiväkirja kannattaa jättää kotiin. Entä jos kaikki heidän puheensa muista kerrottaisiin samalla lailla koko porukalle? Tulisi varmaan paljon riitoja. Jotkut eivät kestä edes sitä, ettei heistä pidetä, vaan rupeavat ikäviksi. Kun vahinko on jo tapahtunut, niin eipä kannata antaa sille enää yhtään periksi. Jos joka tapauksessa ihmissuhteissa tuolla luokalla menee huonosti, niin kannattaa ainakin rohkeasti opiskella ja viitata. Lisäksi jos meininki jatkuu, niin pitää puhua opettajalle ja pyytää häntä selvittämään asiaa, esim. sillä tavalla että pahimmat otetaan (mieluummin tietysti yksitellen) sinun ja opettajan kanssa sovittelemaan asiaa ja sanotaan, ettei syrjiminen ja kuiskuttelu saa jatkua, vaikkei sopuun päästäisikään.
Olen nyt jo kahdeksannella luokalla. Tuopa on hyvä idea, että kerrotaan opettajalle, olen tehnyt sen jo. He lupasitvat ottaa asian käsittelyyn, mutta eivät sitä ole tehneet. Mutta kiitos noista sanoista, ne autto mua jaksamaan- en enään anna periksi.
Opettajat ei tee mitään?
Mä en tiedä oisiko tää paras mahdollinen keino mutta tällä sä ainakin näyttäisit opettajille että sä olit oikeassa ja siihen oisi pitänyt puuttua.
Sotke ittes kuraan ja kaadu vaikka pyörällä ja sano opettajille että ne sun kiusaajat teki sen, sitten kävele pois opettajien luota ja sano että jos edes tää ei saa teitä tajuamaan että tilanteeseen oisi puututtava niin eiköhän poliisilla oisi jotain sanottavaa kun koulussa ei osata ratkaista asioita, tolla sä saisin huomion itseesi ja kaikki tajuaisi miten paha sun tilanne on, itse kyllä kostaisin kaikille ja hakkaisin jonkun viattoman ja pienimmän kiusaajan mutta toi on mun mielipide.
Jos et tee koskaan mitään sä harmittelet sitä myöhemmin aikuisena.
Laura on tyhmä, koska osaa jalkkista paremmin kun sinä?
Etkai hyvä ihminen ole kateellinen!
Mullakaan ei oo todellakaan maailman paras luokka.
Ehdotan,että ottaisit luokkiksen kanssa puheeksi (luokanvalvojan),että voisitte pitää yhden "keskustelutunnin" tai "keskusteluvälitunnin",jossa olisi kaikki teidän luokkalaisenne ja sinä, että kaikki saisi selvitettyä.
Myös voit henkilökohtaisesti mennä juttelemaan ja kysymään suoraan heiltä,sillä se on myös yksi hyvä konsti selvittää asioita.
Kun asia häiritsee jo koulumenestystä ja koulunkäyntiä muutenkin ja ilmeisesti mietityttää sinua muulloinkin kannattaa ottaa asia puheeksi mahdollisimman pian.
Luokkalaisenne tekivät väärin lukiessa sinun päiväkirjaa,joka on kuitenkin henkilökohtaista omaisuutta.
Toivottavasti kaikki selviää! Tsemppiä! :)