Mitä kustantajat tykkää jos kirjailija ei halua tuoda julkisuuteen omia kasvojaan? Eikä käyttää omaa nimeään? Katsotaanko tuollaista "nimimerkin varjoissa" kirjoittajaa nyrpeästi? Onko vaikutusta sopimuksen syntyyn?
"Ei" henkilökohtaiselle julkisuudelle?
Christine_"_
6475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ole vaikutusta.
Esim. Laura Saari
http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjailijat/?aid=512&action=kirjailija
nevöhööd.
Usassa sanotaan että "havin your cake and eating it" eli että joku hauaa vaan kaikki hyvät puolet asioista.
Omalla nimellä ei pidä myydä jos se ei ole myyvä. Kauppa on kauppaa. Näin minä ajattelen. Toisaalta tulisiko jäädä pois julkisuudesta kokonaan - ja silti tehdä työkseen tuotteita joita myydään yleisölle?
Minusta se ontuu. Kukaan meistä ei ole niin helvetin hieno ja erikoinen että meissä olisi jotain spesiaalia varjeltavaa tai maa järähtäisi kun nousemme pitämään puheen. Toisaalta yleisö on aivan samanlaisia ihmisiä kuin minä ja sinä - keskimäärin - joten se on potentiaalisti sinun kaverisi ja ajttelee sinusta hyvää, jos mitään.
Minusta on muissa yhteysissä tehty pari tusinaa haastattelua, myös tv ja radio, eikä niistä ole seurannut koskaan mitään negatiivista. Ei niin mitään. Sanoisin että jollet todella ole hyvin herkkä ihminen, unohda koko näkökulma. Maailma on ihan jees ja ihmiset kivoja.
Kustantaja julkaisee kirjan, salanimellä tai ei, jos kirja on hyvä. Optimismiin ihmisten "kivuudesta" ei kuitenkaan ole aihetta. Asiantuntijana haastattelu on täysin eri asia kuin kirjalijana julkisuudessa, salanimellä voi välttää pahimmat häiriköt, joita riittää ainakin nuorilla naiskirjailijoilla (prosaistit). Salanimi tosin paljastuu aina, sillä kuitenkin välttää pahimmat julksuuden häiriöt. Maailma on ihan jees ja useimmat ihmiset kivoja, mutta niissä muutamissa kaheleissa on kestämistä, jos niikseen tulee.
Kysyin kustantajalta miten hän suhtautuisi, jos käyttäisin nimimerkkiä. Hän ei suositellut sitä, vaan ehdotti kirjan julkaisemista omalla nimelläni. Pähkäilin ja emmin, mutta suostuin sitten. Hän nimittäin vakuutti minulle, ettei dekkarin kirjoittamista nykyaikana pidetä minään omituisuutena vaikka muutoin toimisi millä alalla tahansa.
Itselläni samainen anonymiteettikysymys liittyy siihen, että olen töissä ensinnä asiakaspalvelutyössä jossa törmään muutenkin erinäisiin häirikköihin, ja toisekseen olen äärimmäisen epäsosiaalinen immeinen eikä minulla ole halua olla julkisuudessa millään tavalla. Muutaman romaanin julkaiseminen nyt sellaisenaan ei tee kenestäkään julkkista, mutta mielestäni jokaisella on oikeus tehdä tämä valinta.
Kirjailijuudesta ollaan nykyään tekemässä ihmeellistä julkkis-ammattia, ja tätä asennetta vastaan haluan taistella. Jos käsikirjoitukseni ei ole riittävän hyvä julkaistavaksi, se on ok sitten niin, mutta jos teksti kelpaakin vain naamankuvani kanssa, en lähde leikkiin ollenkaan vaan kirjoitan mielummin yksikseni. Tekstin pitäisi olla se pääasia, eikä kirjoittajan henkilöllisyyden, persoonan tai ykistyiselämän...